Turkulaisessa kirjallisuusmatineassa

Anna-Leena Härkönen luki runonsa Vääränlainen mies.

Keski-iän ylittäneiden naisihmisten joukko odottelee Turun  hienossa kirjastossa kirjallisuusmatinean alkua. Odotamme erityisesti kirjailija Sofi Oksasta. Odotamme Anna-Leena Härköstä ja Riku Korhosta. Harri Raittiista olimme joskus kuulleet ja nyt tiesimme kirjailijoiksi myös Hannu Niklanderin ja Juha Kulmalan.

Juontaja avaa suunsa. Sieltä alkaa tulla puhetta. Sofi Oksanen ei tulekaan, juontaa juontaja. Puhe polveilee ja  koskettelee ajoittain Sofi Oksasen romaania Puhdistus. Juontaja oli lukenut sen. Hän piti siistä. Hän sanoo, että lauseet olivat hyviä. Kuinka julmaa olikaan neuvostoaika!

Vieressäni istuva herrasmies kuiskaa minulle, että ei taida mies tietää, että suurin osa kuulijoista on elänyt noihin Sofin kuvaamiin aikoihin. Sofin kertomuksessa ei ole meille mitään uutta, kukaan ei vain ole ennen häntä hirvinnyt präntätä sitä  paperille. Vain juontaja jaksaa pällistellä ja juontaa.

Juonta jatkaa kirjan sekavaa vatvomista. Vaikuttaa maisterismieheltä, tukka tosin viittaa kaikkitietävään runoilijaan. Joku tietääkin, että tämä maratonjaarittelija olisi kirjoittanut jonkin runokirjan. Kukan ei ole lukenut. Arvelen sitten miehen turhautuneeksi toimittajaksi. Aliarvioi siihen tyyliin kuulijoitaan. Kirjailijat katselevat juontajan juontaessa äänettöminä seinille, joku kattoon, Anna-Leena pitää silmiään kiinni.

Huomaan, että vieressäni istuvalla herrasmiehellä on lenkkitossut. Mies harmittelee, että ne eivät käy oikein yksiin samettihousujen kassa, mutta pohjat ovat sitä luokkaa, että pitävät tällaisella säällä. Koitan kädellä pohjia ja totean näin olevan, kerron kuiskaamalla kuinka mahdottoman sileäpohjaisia kenkiä tuodaan naisille Italiasta talvikengiksi. Yhdessä ylistämme suomalaista  kenkäteollisuutta.

Juontaja jatkaa huonosti artikuloitua ja jäsentämätöntä juontamistaan ja kysyy jotain Harri Raittiilta. Kysymystä ei yleisö ymmärrä, mutta Raitis lukaisee pienen  pätkän romaanistaan  aavistellen, että yleisö ei juurikaan tässä ja nyt halua paneutua sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin.

Riku Korhonen iloitsee saatuaan vihdoin ja viimein puheenvuoron. Kertoo kirjoittavansa miten milloinkin. “Mutta elämänmaku pitää säilyttää“, hän sanoo.  Korhosen soinnukas ääni herättää nukkuvat haudoistaan. Ilahdumme, kun käsitämme Korhosen lauseiden sisällön hänen lukiessaan novellia vauvoista.

Juontaja ei muista yhtäkkiä mitään Niklanderista. Niinpä hän antaa miehen rauhassa lukea novellinsa, josta yleisö myös pitää. Anna-Leena on herännyt ja nauraa. Mutta hymy hyytyy, kun juontaja alkaa juontaa. Se kestää kauan. Härkönen haeskelee kirjastaan sopivaa runoa ja alkaa lukea. Se on hauska runo. Vääränlainen mies.

Juontaja kuulee, että aika alkaa loppua ja tyytyy olemaan juontamatta. Juha Kulmala on ollut kaksi tuntia hiljaa ja lukee nyt runonsa.

Riku Korhonen sanoi, että kirjan voi kirjoittaa kolmessa vuodessa tai kuudessa viikossa.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, kirjallisuus, kritiikki, mynämäki, sano suoraan, taide, Yrittäminen Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Turkulaisessa kirjallisuusmatineassa

  1. pasanen sanoo:

    Hauska kuvaus matineasta. Tuollaisessa tilanteessa, kun on useita kirjailijoita ja erilaista/eri-ikäistä yleisöä, juontajalta vaaditaan aika paljon, jotta osallistujat poistuisivat tilaisuudesta hyvillä mielin.

    • tammikuu44 sanoo:

      Joo, hyvä olisi jos juontaja osaisi kysyä jotain olennaista ja antaisi haastateltavien puhua ja puhuisi itse vähemmän. Monet myös valmistautuvat tilaisuuteen ja jopa kirjoittavat muutaman kysymyksen muistiin, antavat yleisöllekin tilaisuuden ottaa osaa. Mukana olevat kirjailijat ovat kaiketikin tilaisuuden tähtiä, ei juontaja. Lisäksi juontajalla voisi olla hiukan puhekoulutusta ja luontaisia taipumuksiakin hommaan.

  2. Kaisa-Maria sanoo:

    Mitäpä muuta tuohon sanoisi, kuin että Anna-Leena Härkönen on monilahjakkuus ja ihmisläheinen hyvä tyyppi. On tullut joskus tavattua.
    Sofi Oksanen taas on kuin ihmeen kautta kannukset hankkinut riikinkana, joka rahoittuaan pyrkii näyttämään kukolta. Ei ole tullut tavattua enkä haluaisikaan.
    Hauska, mutta sanalla tyypillinen tuo matineakuvauksesi Hymyilevä. Pelasti sohjoisen päivän. Naureskelin vielä suojalunta luodessani.

    • tammikuu44 sanoo:

      Niin, kyllä matineasta helposti tulee pannukakku. Mutta olen ollut kyllä muutamassa jonkun kustantamon järjestämässä tilaisuudessa, jossa on vauhti päällä ja ammattinsa osaava juontaja, kirjailijoille annetaan aikaa kertoa ja lukea tekstejään.

      Yleisö useimmiten on sellaisia samanlaisia kirjallisuutta harrastavia tätejä kuin tuossakin tilaisuudessa.Tätiyleisö haluaisi itsekin kysyä jotain ihan tavallista, ei mitään fiinejä, teennäisiä syväluotauksia.

      Se Anna-Leena tosiaan hurmasi vaatimattomuudellaan ja rehellisyydellään.

  3. Aili Nupponen sanoo:

    Härski ja ammattitaidoton juontaja pilasi muuten hyvän kalaasin; kirjailijat itse istuvat hiljaa ja kuuntelevat juontajan höpötyksiä. Myös yleisö on turhautunut ja ikävystynyt. Tällaisesta olisi hyvä antaa rehellistä palautetta tilaisuuden järjestäjille, jotta moinen moka seuraavalla kerralla vältettäisiin.

    Olen joskus itsekin tavannut Anna-Leena Härkösen Joensuussa kirjallisuusmatineassa. Siellä yleisö sai kysellä kirjailijoilta, mitä he halusivat tietää. Kysyin Anna-Leenalta: ”Kumpaa olet mielestäsi enemmän, näyttelijä vai kirjailija?” Vastaus oli: ”Olen enemmän kirjailija”.

    • tammikuu44 sanoo:

      Kyllä minä aion pikkuisen kysellä, kirjastossa kuka tahansa virkailija olisi mokoman homman hoitanut tyylikkäämmin.

      Samaa mieltä tuntui Anna-Leena olevan vieläkin; silloin kun on mukana jossain näytelmässä, ei pysty kirjoittamaan.

  4. maria sanoo:

    Oletko Kaisa-Maria lukenut Puhdistus-nimistä kirjaa. Lue ihmeessä ja muodosta vasta sitten käsityksesi Sofista, joka on lahjakkuudellaan ja työllään ansainnut taatusti jokaisen sentin, jonka on saanut. Olen onnellinen Sofin onnistumisten puolesta, miksi aina pitää olla katkera, jos joku menestyy.
    Puhdistus sisältää paljon sellaista asiaa, jonka jokaisen sukulaiskansan yksilön olisi hyvä tietää Virosta, jonka historia on karuakin karumpi.
    A-L Härkönen on myös hyvä kirjailija ja tosi söpö, joskin Sofilla on persoonallisemmat kasvot ja ylväs suu ynnä jäljittelemätön tyyli.

  5. tammikuu44 sanoo:

    Moni täti-ihminen paheksuu Sofin pukeutumista ja tukkalaitetta ja se estää näkemästä Sofia vakavasti otettavana kirjailijana. Puhdistus oli hyvä, mutta ehkä sillä Kaiken takana oli pelko -teoksella ns. taottiin kun rauta on kuumaa…

    Sofi on palkintonsa ansainnut kuten Maria sanoit.

  6. maria sanoo:

    ”Kaiken takana on pelko-teoksella taottiin silloin kun rauta on kuumaa.” Mitä tällä mahd. tarkoitat? Kaiken takanahan oli pelko, aivan huolimatta siitä, mihin aikaan siitä kirjailija kirjoitti.
    Olen keskustellut useiden virolaisten kanssa tuosta ajasta, josta vaiettiin visusti, koska ”kaiken takana oli pelko”. Ja sietämätön, sielun lukitseva häpeä.
    Järjestelmähän perustui myös Virossa siihen, että kansalaiset saatiin tarkkailemaan toisiaan ja raportoimaan siitä, eli saman perheen lapsetkin saattoivat tiukan paikan tulle ns. ilmi antaa toisiaan.
    Hyvän kuvan saa tuosta ajasta, jos lukee Sofin teosten lisäksi Imbi Pajun kirjoja. Ne ovat tyylisltään dokumentaarisempia kuin Sofin.
    Nämä naiset ovat tällä hetkellä esim. pohjoisimaisilla kirjailijafoorumeilla todella arvostettuja, eikä syyttä.

  7. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Tarkoitin vain, että ihmiset olivat kovasti tohkeissaan siitä Viron kohtalosta, että sitä kannatti penkoa siis enemmänkin ja kaupaksi kävi. Siis se Pelko-kirja.

    Kaikihan tuon tietää ja on tiennyt, että niin NL:ssa kuin Virossa systeemin takana oli pelko, pelko joutua salaisen poliisin kynsiin. Berliinin muurin takana asuvien mielissä oli pelko, koko rautaesiripun takaisessa maailmassa oli pelon ilmapiiri. Mutta samanlaisella pelolla sitä on Amerikkaakin hallittu (kommunistivainot) ja hallitaan vieläkin. On atomiaseet, ohjukset ja Nato, jota sitä vasta pelätä saakin.

  8. maria sanoo:

    Näin on! Pelolla hallitseminen hallitaan meilläkin, esim. työpaikoilla, vaikka onneksi demokratiassa elämmekin.

    • tammikuu44 sanoo:

      Eläkeläiset ovat varmaankin ainoa ihmisryhmä, jota ei enää pysty kukaan pelolla hallitsemaan. Tietysti voi pelotella joutumisella vanhainkotiin, jos ei osaa olla kiltisti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s