Minä, poika ja Liisa Ihmemaassa

"Me täällä olemme tottuneet tekemään kuusi mahdotonta asiaa ennen aamupalaa."

Kohuttu Liisa Ihmemaassa -elokuva on ihastuttanut ja ihmetyttänyt jo kuukauden verran nuoria ja vanhoja. Kerta kaikkiaan hieno elämys, yllättävän hieno! Odotin intoa täynnä katselulaite päässä filmin alkua. Uusi tekniikka on jatkoa sille, jota ihmettelin 50-luvun lopulla puna-vihreän pahvilornetin läpi.

Mukana oleva poikalapsi (31 v.) kriittisenä nykytekniikan tuntijana antaa filmille  hyvät pisteet: elämys on hätkähdyttävä, Irvikissa nousee väistämättä suosikiksi, reipasta menoa eikä juonesta nyt niin väliä. Runsaudensarvi. Äitinä alan ymmärtää videopelien viehätystä: mennään eikä meinata, Hatuntekijä on hyvä tyyppi samoin kaikki puhuvat eläimet. Sopivasti pelottava, surrealistinen elämys. Suosikkina mato, joka muuttaa muotoaan,  koteloituu ja filmin lopussa lehahtaa perhosena suoraan katsomoon.

Olen vuosikymmeniä sitten nähnyt myös Disneyn piirretyn Liisan. Kokemus on muistoissani yhtä sekava, jännittävä ja riemastuttava kuin tämän nykytekniikan riemuvoittokin. Nyt olen nauttinut  myös uuden version saamista arvioista. Ilmeisesti kunnon arvostelijan on katsottava Disneyn tuotantoa aina hiukan pitkin nenänvartta. Hyviä kokonaispisteitä ei voi kuitenkaan välttää.

Erityisesti Osmo Pekosen juttu on kiinnostava (HS 16.3.) Nyt tiedän, että Ihmemaa-jutun juuret juontavat englantilaiseen yliopistokulttuuriin. Liisa Ihmemaassa -kirjan kirjoittaja, 1800-luvulla elänyt  Lewis Carroll, oikealta nimeltään Charles Lutwidge  Dodgson, ei ole kuka tahansa satusetä vaan Oxfordin  yliopiston matematiikan opettaja. Kirjan monet oudot olennot esimerkiksi ovat peräisin yliopiston laitosten heraldiikasta kuten Aarnikotka, joka kuuluu vaakunalintuihin.

Matemaatikkoa  on viehättänyt ajatus putoamisesta aivan toiseen ulottuvuuteen eli sadussa kaninkoloon ja joutumisesta maailmaan, jossa kaikki on toisin. Vanhat matematiikan lait eivät enää pädekään. On jopa väitetty, että Ihmemaan aikaan liittyvät  paradoksit enteilevät Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Huippumatemaatikot ja lapset  hyväksyvät helpommin kuin viisas aikuinen monia mahdottomuuksia. Ihmemaassa voi tehdä kuusikin mahdotonta asiaa jo ennen aamupalaa.

Hulluus ja viisaus käyvät usein käsi kädessä tai ovat ainakin serkuksia.
Joka tapauksessa, jos matemaatikko kirjoittaa näin hullun ja viehättävän jutun lapsille ja aikuisille, sen täytyy olla keksitty omasta päästä. Mitä matemaatikko muuta voi kuin kertoa sadun muodosta siitä, minkä parhaiten tietää. Carroll popularisoi aikansa  tieteen uusia ajatuksia, jotka mullistivat koko maailmankuvaa.

Elämä on kyllä vähän sekavaa itse kullekin. Mutta siitä pitäisi Liisan lailla pitää kiinni, että hyvä voittaa pahan, maailma on avara.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, elokuva, ihmiset, kritiikki, mynämäki, taide, Voittaminen, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Minä, poika ja Liisa Ihmemaassa

  1. Hirlii sanoo:

    Tämä Lissukan Seikkailut pitääkin mennä katsomaan. Kirjasta olen lapsesta saakka pitänyt, ja muistan myös sen Walt Disney leffankin. Kuvauksesi perusteella 3D-aistiminen on aikas hauska elämys.

    • tammikuu44 sanoo:

      Eläkeläinen oikein ihmetteli, ihmettelee varmasti nuorempikin. Olen alkanut katsella paikallisia kissojakin lempeästi, etsiin niistä hauskaa Irvikissaa.

  2. maria sanoo:

    Olin katsomassa Liisan ystäväni kanssa, ja tykätiin kovasti. En ole ennen nähnyt 3D-leffaa ja kokemus oli todella vinha. Eläydyin täysin tarinan vietäväksi, mutta hiukan ihmettelin, miksi aina toistetaan naisiin istutettua kliseetä: blondi on hyvä, punatukka paha.
    Kun tultiin kaverini kanssa leffasta, ihmettelin hänellekin tätä, hän on blondi-nainen. Ei siitä sen kummempaa sananvaihtoa tullut, totesinpahan vaan, että tuosta tulikin mieleen, että täytyy laittaa vähän punaväriä hiuksiin kun harmaa jo pilkottaa.
    Mutta: leffa oli mahtava: suosittelen kaikille, ei ole ollenkaan ”vain” lasten tai nuorten juttu.

    • tammikuu44 sanoo:

      Totta, ei päässyt vanahkaan nukahtamaan.

      Ainahan blondit on kilttejä ja punatukkaiset pahoja noitia. Me harmaatukkaiset olemme onnellisia vanhuksia.

  3. maria sanoo:

    Onnellisia vanhuksia? Naamioituneita noitia ja tekokilttejä blondeja, arvelen, on silti joukossanne melkoisia määriä.

  4. Kaisa-Maria sanoo:

    Ihastuttavia nuo kissat! Joku paikallisista kolleista on taas kussut suojaiselle avokuistilleni. Se on alkusoittoa jokavuotiselle näytelmälle. Myöhään kotiutuessani suorastaan harmittaa häiritä niiden naimapuuhia. Joutuu siinä olemaan eräänlaisena paikallisena Liisana ihmemaassa.
    Mutta tuleehan kuistin kivetys sitten kissojaen kiimojen jälkeen vesiletkulla siivottua ja jotkut naukujat kesän aikana suorastaan ilahduttavat viereiluillaan.
    Pitää menneä katsomaan tuo tuntemuksiltaan ilmeisen hienovritteinen leffa.

  5. Baltzar Maximus sanoo:

    Hyvä voittaa pahan ja pahassakin on hyvä puolensa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s