Amerikassa tehty jäljennös Torinossa katolisen kirkon kätköissä olevasta käärinliinasta, jota väitetään aidoksi Kristuksen käärinliinaksi.
Katolisen kirkon kellareista ja kaapeista löytyy paitsi luurankoja myös uskomattomia esineitä, pyhäinjäännöksiä. Yksi kuuluisimmista ja arveluttavimmista pyhäinjäännöksistä on ns. Torinon käärinliina. Nyt tämän Kristuksen käärinliinaksi väitetyn kankaan Amerikassa tehty kopio on esillä Turussa Martin kirkossa.
Alkuperäinen väärä/aito käärinliina on sen verran kuuluisa, että sen kopiokin houkuttelee katsomaan. Ilman katolista oppia mysteereistä ja ihmeiden tuntemista liina ei kovin suurta vaikutusta tee. Sen sijaan tutustumaan ei houkuttele vähääkään muu esillä oleva rekvisiitta. Vaikuttaa lähinnä siltä kuin kirkon seinille olisi ahdettu peruskoululaisten väsäämä ryhmätyö.
Liinan ympärille on kehittynyt oma tieteenalansa sindonologia, “käärinliinatiede”, jossa liinaa yritetään todistella oikeaksi. Nykyaikainen radiohiilitutkimus on 1980-luvun lopulla ajoittanut liina 1300-luvulla syntyneeksi. Sen aidommaksi käärinliinaa tuskin voidaan saada. Paavi Benedictus XVI kuitenkin inoissaan ilmoittaa, että uskon voimalla aidoksi todettu liina kaivetaan Italian Torinon varastoista näytteille tänä keväänä.
Oulun yliopiston dosentti Juha Hiltunen, joka on erikoistunut etnohistoriaan, myyttien, ideologisen propagandan ja historiallisten väärennösten tutkimiseen on tutkinut liinan historiaa ja kirjoittanut aiheesta Valokuva Jeesuksesta? -teoksen. Siinä teos niille, jotka haluavat uskoa liinan aitouteen. Turkulainen avaruustähtitieteen tutkija, professori Esko Valtaoja sen sijaan sanoo, että tieteen avulla liinaa ei ole voitu vielä todistaa aidoksi. Väite aitoudesta on täyttä potaskaa.
Usko hakkaa mystiikka-valttikortillaan tieteen; Valtaojakin on jo ehtinyt saada tukkapöllyä näyttelyn puuhamiehiltä TS:n kolumnistaan. Ehkäpä luterilaisillekin uskovaisille liina kuitenkin välittää jotain tärkeää ja olennaista kristinuskosta, oli käärinliina aito tai 1300-luvalla syntynyt väärennös.
Käärinliinan katselumatkalla voi tutustua elämän mysteeriin ilman kalmanhajua Wäinö Aaltosen museon pihassa. Sinne on syntynyt raikkaita, ajatuksia herättäviä taideteoksia. Oululainen taiteilija Jaakko Pernu porasi ja sahasi viime keskiviikkona pajusta veistetyistä rimoista veistosta. Syntymässä oli suuri sähkölamppu. Taatusti aito pajusähkölamppu. Tämä mysteeri herättää ajatuksia tästä päivästä, ihmettelyä ja riemua. Elämää eikä kuolemaa.
”Taide tarjoaa todistuksen asioista, joita ei ole nänty.”
Taiteilija Jaakko Pernu luo Wäinö Aaltosen pihaan sähkölampun pajurimoista. Taide on aina aito ihme.
Hymyilevä eläkeläinen 
Kirkot ratsastavat erilaisilla huuhaa teorioilla ja pyhimystaruilla ihmeitä etsivien ihmisten mieliin. Entisiä taruja on miljoonittain jo koko ajan niitä syntyy lisää.
Taiteilija tuntee luomisen iloa tekemästään työstä, meille katsojille jää katsomisen ja arvioimisen ilo. Kaikilla oma huvinsa…
Ihmispolo on niin helposti johdateltavissa!
Mikä tässä maailmassa muuttuu, olipa tuo kankaankappale kenen tahansa käärinliina? Alkaa oikein antaa Lutherille pisteitä siitä, että poisti pyhäinjäännösten palvonnan. Taitaa olla tämäkin näyttely kytköksissä paavinkirkkoon ja sen haluun ujuttautua protestanttien liiveihin.
Nykyäänhän ovat muodissa kaikenlaiset manaajat elokuvien teossakin. Paholainen taitaa asua nykyään Vatikaanissa…
Vallan keskiaikaiselta meiningiltä tuntuu pyhäinjäännösten palvonta. Ilmiötä tuntematta kyse on varmaan kulttuuriperinnöstä, ja turvallisuutta tuovista rituaaleista, joilla on nykyihmiselle symbolinen merkitys.
-Käärinliina on mielenkiintoinen ilmiö. Varmasti tutkimisen arvoinen. Kuitenkin tiede, tutkimus ja uskonto ovat mahdoton yhtälö. Usko, joka perustuu tietoon, ei ole usko :)
Tässä käärinliina-asiassakin kyllä tulee selvästi esille se, että sellaista todistetta ei löydykään (esimerkiksi tuo radiohiiliajoitus), jolla voitasiin kääntää sindonologin eli uskovaisen käärinliinatutkijan pään. Aina löytyy selitys. Esim. väitetään, että radiohiilitukimuksen tekijät ovat ottaneet näytteen keskiaikaisesta korjauspaikasta. Jos on olemassa aikalaistodistus, jossa todistetaan liina väärennökseksi? Se todistushän on väärennys, sanovat – ja niin edelleen.
Kuten sanoit tiede ja uskonto ovat mahdoton yhdistelmä. Jutun mielenkiinto mielestäni onkin siinä, että se tuo jotain peräti keskiaikasta ja pimeää päivänvaloon. Katolisen kirkon pimeyttä, manauksia, manaajia ja paholaisia, haudan löyhkää.
Mitä helkkarin väliä sillä on, mistä joku saamarin rätti on kotoisin?
Uskoa voi vaikka keitetyn lampaan päähän, jos uskoa riittää.
Tuo Jaakko Pernu on kehittänyt todellisen taideteoksen. Kunniaa hänelle, mutta myös sille, joka pystyy sen väärentämään!
Hyvä Kaisa-Maria, alat ymmärtää elämän taiteellisia arvoja. Pernun teos antaa ihmiselle ajattelemisen aihetta, saattaa jopa joku uusi ajatus välähtää päässä.
Jos asiaa tarkastellaan tieteellisesti, pitäisi kai ensin etsiä todisteita siitä, että herra J Nasaretilainen on ylipäänsä joskus kulkenut maan päällä. Jos tällaisia todisteita löytyy, voitaneen yleisen elämänkokemuksen perusteella olettaa hänen myös kuolleen. Ainakaan tiedossani ei ole ketään elänyttä ihmistä, joka ennemmin tai myöhemmin ei olisi tullut kuolleeksi. Aika monet sitäpaitsi valitettavan varhain.
Jos siis onnistutaan todistamaan, etä Lähi-Idässä todellakin vaikutti noin 2000 vuotta sitten tuommoinen hippi, voidaan potentiaalisesti keskustella hänen hautapaikastaan. DNA-näytteiden avulla olisi teoriassa mahdollista vakuuttua vainajan henkilöllisyydestä. Vaikeutena tässä tapauksessa on kuitenkin se, että ei ole toista DNA:ta johon Kiesusvainaata voisi verrata.
Mitä siihen rättiin tulee, niin on sitä nyt tietysti turhempiinkin tutkimusprojekteihin rahaa pantu, mutta harvoin hyödyttömämpiin.
Mies nimelta Jouko Martikainen on myös tunnettu kärinliina-asiantuntija. Hän mm. luennoin 12.5. eli tulevana keskiviikkona Martinkirkossa aiheeseen liittyen otsikolla Mitä Torinon käärinliina kertoo meille.
Uskovaisille se varmasti kertoo paljonkin, etenkin katolilaisille, mutta miksi nämä luterilaisetkin nyt ovat vöyhähtäneet tähän liinamysteeriin? Tuntuu kovin keskiaikaiselta pyhäinjäännösten palvomiselta.
Uskoon vetoamalla voi mustata tehdä valkoisen kuten tässä liinakysymyksessä ja olla uskomatta tieteen todistusta liinan ajoituksesta. Radiohiilitukimuksellahan on aukottomasti osoitettu, että liina ajoittuu 1300-luvulle.
Uskovaistenkin pitäisi uskoa se, että tutkimusta tekevät tiedemiehet näkevät ihmisen ja maailman niin kuin fyysikko ja kosmologi Kari Enqvist (sattui oleman hänestä juttu aamun Turun Sanomissa). Lainaan tähä jutusta hiukan:
” Usein vaaditaan uskonnon ja tieteen dialogia, mutta Enqvist pitää tätä ongelmallisena.
– En näe, mitä dialogi voisi olla tai mitä annettavaa uskonnolla olisi tieteelle. Dialogia vaativat kirkolliset henkilöt, jotka hakevat uskonnolle legitimiteettiä, eivät tiedemiehet.
Enqvist ei niele myöskään kiteytystä, että tiede vastaa miten-kysymyksiin ja uskonto siihen, miksi maailma on sellainen kuin on.
– Uskonto ei kerro mitään maailmasta, vaan tunteesta, joka on yksilöllinen ja henkilökohtainen.”
Niinpä, sano nyt tuokin jollekin prelaatille!
Kolme teesiä Torinon käärinliinan aitoutta vastaan
Kolme tunnetuinta ja käytetyintä teesiä Torinon käärinliinan aitousväitteiden kumoamiseksi ovat: sille vuonna 1988 tehty radiohiiliajoitus, keskiaikaisen piispan kirjelmä, jossa se todetaan väärennökseksi, sekä sen kuvajainen maalauksena. Radiohiiliajoituksen mukaan se olisi peräisin vuosilta 1260 – 1390, Troyesin piispan muistio (vuodelta 1389) ilmoittaa sen olevan taitava maalaus, jonka tekijäkin on tiedossa ja kolmanneksi on tehty useita kokeita, joissa on aikaansaatu Torinon käärinliinaa muistuttava maalauskuva. Näinkö tosiasiat lepäävät edelleenkin?
Eivät suinkaan. Katsastakaamme ensinnä radiohiiliajoitusta. Vuoden 2004 jälkeen on kertynyt suuri määrä uusia tutkimustuloksia erilaisten testien, tietokonekuvausten ja kemiallisten analyysien myötä, jotka ilmoittavat ykskantaan, että radiohiiliajoitus on täysin oikea sille palalle ja osalle kangasta, josta se on otettu. Toisaalta pääosa kangasta – ja jonka nämä testit niin ikään todistavat – kuuluu eri aikakaudelle kuin tuo ajoituksen testinäyte. Asia voidaan ilmaista tieteellisesti näin: tutkimusmetodi ja sen sovellutus oli asianmukaisesti toteutettu, mutta sen indiisit eivät ja hypoteesi päätelmineen oli invalidi. Tämän tosiasian tunnusti yhdeksän näiden radiohiiliajoituslaboratorioiden entistä tiedemiestyöntekijää julkisessa lehdistötilaisuudessa Ohion Columbuksessa 2008 (20 vuotta tapauksen jälkeen). Miksi näin?
Vuoden 1988 radiohiiliajoituksessa oli lukuisia ongelmia, joista julkinen sana on valitettavasti vaiennut tai on niitä vähätellyt. Asiassa on vallinnut myös jonkinlainen median ylläpitämä vakuus suosikkiteoriasta, jonka myytävyys säilyy parhaiten siinä kuosissa jossa käärinliinan status on määritelty keskiaikaiseksi tuotokseksi ja jota siihen hurahtaneiden uskovaisten joukko yrittää epätoivoisesti todistella aidoksi puolivillaisilla teeseillään. Tähänhän on helppo uskoa, eikö vain?
Tutkimus ja nykytiede on kuitenkin siitä erikoinen velikulta, ettei se päästä pälkähästä vedettiinpä tätä narua mistä päästä hyvänsä. Se on tätä nykyä myös entistä lahjomattomampaa. Yhtä jos toistakin voidaan varmuudella todistaa epäaidoksi. Ja päinvastoin. Muuta ei edellytetä kuin huolellista paneutumista kuhunkin tapaukseen. Tieteen lahjomattomuus taas tarkoittaa sitä, ettei minkäänlainen tutkimustulosten manipulointi kestä kentällä hetkeä kauempaa. Niinpä olisi syytä ottaa vakavasti nekin tutkimustulokset, joita kasaantuvassa määrin on saatu siitä monille epäilemättä kiusallisesta tosiasiasta, että vuoden 1988 radiohiiliajoitus Torinon käärinliinalle oli fiasko.
On yhtäältä käsittämätöntä ja toisaalta inhimillisesti ymmärrettävää, että tämän asian kääntyminen muutamassa vuodessa täysin ympäri, ei läpäise useimpien ihmisten mentaalirakennelmaa, vaan pitäydytään sinnikkäästi siinä käsityskuvassa joka on kerran saatu ja joka nivoutuu mukavasti siihen maailmankuvaan, jonka nykytiede suuressa viisaudessaan on kartoittanut. Kun näin menetellään, ei olla kaukana jänis – pää – pensaaseen – käyttäytymisestä.
Eipä tästä enempää. Asiasta on saatavissa yllin kyllin tietoa internetissä ja kirjallisuudessa, johon saa ja kannattaa tutustua – mikäli rohkeutta riittää. Lisää kylmiä suihkuja nimittäin seuraa. Paljon puhuttu piispa Pierre d’Arcisin kirjelmä/ muistio l. Memorandum on oikeasti olemassa kahtena kappaleena Ranskan kansalliskirjastossa Pariisissa. Niin kuin nimikin kertoo, kyseessä on muistio, vaan ei valmis kirje. Sen kaksi kappaletta eroavat toisistaan siten, että toinen on toista hieman huolitellumpi, mutta molemmat ovat selvästi viimeistelemättömät. Niistä puuttuu mm. päivämäärä sekä lähettäjän nimi. Ne löysi 1900-luvun alussa kuuluisa ranskalainen teologi ja tiedemies Ulysse Chevalier, joka oli ryhtynyt kiivaasti vastustamaan Torinon käärinliinan aitoutta. Hän sai ristiretkelleen merkittävää taustatukea vähintäänkin yhtä tunnetusta englantilaisesta tiedemiehestä, jesuiitta Herbert Thurstonista. Tuohon aikaan Torinon käärinliinan aitouteen uskottiin yleisesti, etenkin koska useat ”kovien tieteiden” edustajat sitä puolsivat. Yksi heistä oli anatomian professori Yves Delage. Se, että hän oli tunnettu agnostikko, vakuutti varmasti monet, sillä kukaan ei voinut syyttää häntä ainakaan teologisesta tendenssistä. Mutta mitä tekivätkään Chevalier ja Thurston? Hepä vedättivät teologisessa tendenssissään liki sadaksi vuodeksi höplästä kaikkia mahdollisia tahoja, taiteillessaan piispan Memorandumista upouuden edition, lisäsivät siihen vuosiluvun 1389, piispan nimen ja rukkasivat vielä tekstejä yhteen sopivalla tavalla. Tämä ideologinen väärennös oli niin taitava, että asiantuntijat ovat vasta viime vuosina onnistuneet paljastamaan perusteellisten arkistotutkimusten kautta petoksen. Lisäksi muistiotekstin tarkka käännös latinasta ei indikoi määritelmää sen enempää väärentäjästä kuin maalauksestakaan, vaan viittaa pikemminkin ihmeelliseen liinaan johon on ikään kuin itsestään syntynyt tuo merkillinen kuvajainen.
Entäpä käärinliina maalauksena? Vaikka lukematon määrä erilaisia testejä ja tutkimuksia todistaa sen, ettei käärinliinan kuvaa olla saatu aikaiseksi maalaamalla, sinnikkäitä tämän teorian testaajia putkahtaa tämän tästä julkisuuteen – ja joka kertaa huomattavan mediakohun kera. Asiallisen tutkimuksen piirissä tällainen ei tee kesää eikä talvea, mutta joka kerta hämmästyttää miten köykäisin perustein tämä artefakti kaikkine todistekonnotaatioineen ollaan julistamassa huijaukseksi. Viimeksi näin tapahtui lokakuussa 2009, kun italialainen professori Luigi Garlascelli opiskelijaryhmineen teki kokeen, jossa koehenkilö valeltiin väriaineella ja hänen päälleen levitetty liinakangas erinäisten pesu- ja kuivatusprosessien myötä jätätti jäljet, jotka muistuttivat Torinon käärinliinan vainajakuvaa. Mutta vain muistuttivat, sillä testikuva oli simulaatio ei korrelaatio, kuten kaikki aikaisemmatkin vastaavat yritykset ovat olleet. Ei ole tarpeen tarkastella tuota testikuvaa sen enempää ja epäilijöille täsmennettäköön, että pala lautaa ei tee pöytää eli jos yhdessä aspektissa näyttää täsmäävän ei ole syytä lähteä monistamaan hypoteesista kaikenselittävää makroteoriaa.
Seuraavat tiedot luultavasti tyrmistyttävät monia. Em. Chevalierin ja Thurstonin temput eivät olleet poikkeuksia, pikemminkin päinvastoin. Koko sinä aikana kun Torinon käärinliinaa on tieteellisesti tutkittu (eli vuodesta 1898), on ylivoimaisesti eniten vastustusta sen aitoudelle tullut kirkon piiristä ja selvä enemmistö sen autenttisuuteen uskovista on ollut ns. ”kovien tieteiden” edustajia, joukossa jopa ateisteja. Yleinen käsitys, että kirkolliset tahot jotenkin pimittäisivät Torinon käärinliinalle tehtävien tutkimusten tuloksia, siinä pelossa, että se osoittautuisi väärennökseksi, on täysin erheellinen. Tosiasiassa se vimma millä Torinon käärinliinaa on kaikkina aikoina pyritty osoittamaan väärennökseksi ylittää moninkertaisesti sen innon millä sitä on tutkittu aitousperuste ohjenuoranaan. Väärät uskomukset istuvat sinnikkäänä tässä asiassa. Syyt lienevät syvällä, jossain atavistisessa monille ilmeisesti pelottavassa mahdollisuudessa, että kyse voisi todellakin olla Jeesuksen hautaliinasta. Useimmat eivät nykyisin enää epäile hänen historiallisuuttaan, mutta kaikki looginen ajattelu sen indiisejä koskien katkaistaan nopeasti. Torinon käärinliina lukuisine konkreettisine todisteineen suorastaan porautuu tähän teemaan ja pakottaa ajattelemaan Jeesusta. Monille aikamme ihmisille tämä on aivan liikaa. Hyvinkin järkevät ihmiset torjuvat psykologisesti tämän, sillä sen ajatteleminen alkaisi murtaa totuttua maailmankuvaa. Torinon käärinliina on modernin tieteen avulla voitu osoittaa aidoksi Jeesus Nasaretilaisen hautaliinaksi, mikä on yhdessä mielessä ironista: tieteen aseet, jotka viime vuosikymmeninä on suunnattu murskaamaan uskonnollisia totuuksia, ovatkin kääntyneet lähettäjiään vastaan. Nykytiede on saapunut tienhaaroihin, joista avautuu yhä uusia polkuja ja ikkunoita, joihin sillä ei ole tarjottavissa materialistisen maailmanmallin patenttiselityksiä.
Dosentti Juha Hiltunen
Turun Martinkirkon Torinon käärinliina –
teemanäyttelyn (10.4. – 23.5. 2010) järjestelyvastaava
Kiitos kommentistasi. Oli mielenkiintoista lukea se. Epäilemättä tämä liinatutkimus on siihen perehtyneille tärkeä asia. Ilmeisesti todistelu sen aitoudesta tai epäaitoudesta jatkuu hamaan tulevaisuuteen.
Mikä minua henkilökohtaisesti tässä tutkimuksessa ihmetyttää on se, miksi on niin mahdottoman tärkeää todeta liina aidoksi tai epäaidoksi. Miksi muka jotkut pelkäisivät, jos liina olisikin ns. aito? Se olisi täysin yhdentekevä juttu ei-uskoville, joita on sentään suurin osa ihmisistä, vaikka kirkkoon kuuluisivatkin.
Uskovat katolisessa kirkossa sen sijaan ovat ilahtuneita mistä tahansa pyhäinjäännöksestä, jopa Henrikin värttinäluusta, vaikka se on todettu ties miksi luuksi ja liekö koko Henrik-piispaakaan edes ollut. Yhdentekevää näissä pyhäinjäännösjutuissa: uskovalle pyhää, ei uskovalle puppua. Samoin tämä Torinon käärinliina on uskovalle pyhä oli se ns. aito tai ei.
Miten liinan aitous purkaisi totuttua maailmankuvaa? Ei-uskova ei ainakan hätkähdä mitenkään, oikeaan tieteeseen perehtyneet tuskin antaisivat sen häiritä.
Kun Jeesus on jo todettu joskus eläneeksi ihmiseksi, hänet varmasti on ajan tapaan kääritty kuoleman jälkeen asianmukaisesti johonkin kankaaseen, ja on olemassa satoja mahdollsuuksia, miksi tuo kangas olisi voinut löytyä haudasta ilman ruumista. Ylösnousemuskin jää siis edelleen uskon varaan.
Nykyinen tieteeseen perustuva maailmankuva ei varmastikaan muutu miksikään pelkän käärinliinan (aidonkaan) ansiosta.
Ihmetyttää myös se, miksi jotkut luterilaisetkin ovat tästä liinasta niin otettuja, koko touhun luulisi olevan enemmänkin yksi paavin ja hänen pappiensa vinksahtaneista intohimoista.
Nämä uskonnolliset pyhät salaisuudet eivät hevin aukea nykyajan ihmiselle. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että uskonto antaa vielä nykyäänkin monille puuhaa ja tuottaa iloakin.
Terveisin ja hyvän kesän toivotuksin
Tuula Nikala-Soiha
Hymyilevä eläkeläinen
Torinon käärinliinasta on monenlaisia mielipiteitä sekä tutkimuksia, jotkut sanovat sen olevan aito ja toiset sanovat sen olevan huijausta. Tosiasia on että Torinon käärinliina ei esitä Raamatun Herraa Jeesusta, sillä Raamatusta löytyy todisteet, jotka kumoavat teorian, että Jeesuksen kasvoista olisi jäänyt kuvaus Torinon käärinliinaan.
Tekstin sivulähde. http://koti.phnet.fi/petripaavola/torinonkaarinliina.html
Eikös ole täysin yhdentekevää oli tuo liina ns. aito tai väärennös? Kummassakin tapauksessa se ei todista yhtään mitään. Ja eikös tämä kaikenlaisen tavaran pyhittäminen ole enimmäkseen katolisien kirkon heiniä. Antaa poikein pitää uskonsa ja tulkoon sillä myös autuaiksi. Ihmetyttää vain, että tiukkapipoiset luterilaiset ovat menneet lankaan ja tuoneet tuollaisen kankaanpalan oikein kirkkoon näytteille.