Kun alushousut tästä vielä pienentyvät naisihmiset saavuttavat entisaikojen vahvan moraalin.
Uutuuden viehätys on nykyään mennyt uutuuksiltakin. Ennen osattiin pienikin keksintö todeta syntiseksi, tarpeettomaksi, maailmanlopun enteeksi. Aina vaan menee huonommaksi: kukaan ei jaksa enää innostua edes siitä, että kännykkä olisi vaaraksi aivoille.
Ennen oli toista: muistan kuinka vastustin pankkiautomaatteja viimeiseen asti, ja kotitietokone olisi tietenkin tarpeeton. Se oli tosin 60-luvulla yleensäkin harvinainen ja selvästikin tarpeeton, koska visionääritkin sanoivat, että sellaisia tarvittaisiin Suomessa vain yksi.
Maidon myynti muovipusseissa oli selvää hulluutta ja maitopurkkiakin piti vastustaa, mitä vikaa muka oli irtomaidossa? Itsepalvelu kaupoissa ei tulisi kansan ennusteiden mukaan onnistumaan, sukkahousut olivat hankalia ja tanttamaisia, sukissa oli seksikkäät saumat. Suodatinkahvi maistui paperille ja kahvinkeitin oli hienostelua….
Mutta mennäänpä vielä kauemmaksi. Filosofian tohtori Kati Mikkola on tehnyt uskontotieteen väitöskirjansa luuloista ja uskomuksista, jotka liittyivät 1800-luvun ja 1900-luvun alun uusin tapoihin ja keksintöihin. Tässä näytteitä:
Kansakouluja vastustettiin, koska oli totuttu arvostamaan ruumiillista työtä ja koulu tekisi rahvaan lapsista herroja ja narreja. Opetus oli lisäksi syntistä. Koko lysti tulisi kalliiksi niin kunnalle kuin vanhemmille. Kirjoja vastustettiin, koska nekin olivat syntisiä, koulukirjatkin lorukirjoja. Kirjat olivat itse saatanasta, paitsi uskonnolliset kirjat. Miehet ottivat 1800-luvun lopulla hatun päästään, kun sanomalehdestä luettiin ääneen hovioikeuden päätöksiä.
Kirkon nöyräksi tekemät ihmiset uskoivat, että niin polkupyörä kuin auto enteilivät maailmaloppua, puhumattakaan lentokoneesta. Valokuvauskin oli perkeleen keksintöjä. Radion nimi oli monen puheessa “perkeleen puhetorvi” tai “synnin pasuuna“.
Naisten alushousujakin vastustettiin. Vasta 1800-luvun lopulla alkoivat maalaisnaisetkin käyttää niitä. Tätä vaatekappaletta käyttävää naista pidettiin löyhämoraalisena yrittihän tämä suojella selvästikin siveyttään nolla piilossa pidettävillä miehisillä housuilla. Kunnon naisella oli selkärankaa vastustaa kiusausta tai naapurin isäntää housuittakin. Lisäksi ne hankaloittivat elämää, ei voinut enää lorauttaa hädän tulle seisaaltaan.
Tässä alushousuasiassa ollaan nyt kuitenkin onneksi saavuttamassa vanhat hyvät ajat. Kun olemattomat stringit nykyisestä vielä pienentyvät ollaankin sitten lähtötilanteessa, jossa paljas pylly, ja muutakin, vilahtelee hamosen alta. On lehtitietojen mukaan jo joissain piireissä vilahdellutkin.
****
Aiheesta enemmän:
Kati Mikkolan väitöskirja. Tulevaisuutta vastaan. Uutuuksien vastustus, kansantiedon keruu ja kansakunnan rakentaminen. Väitöstilaisuus on ollut 12.12. 2009 Turussa.
Ritva Setälän artikkeli Pahan hengen villityksiä ja herrojen juonia. Turun Sanomat 9.5.2010.
Hymyilevä eläkeläinen 
Meillä täällä iloisessa Itä-Suomessa naiset eivät ole pitäneet vielä 1900-luvun alussa, jolloin naisilla oli käytössä yhä pitkät hameet. Tiedän sen siitä, että tätini (s.1880) kertoi näistä jutuista. Varsinkin mummoni on ollut hyvin vanhakantainen, mutta hän oli synnytkin jo 1800-luvun puolivälissä.
Varmaan tuo Ritva Setälän artikkeli olisi hauska ja mielenkiintoinen luettava, onnistuneeko netin kautta?
Näin se tiede edistyy, jopa naistutkimus ja ”alushousutiede” :)))
En löytänyt sitänetin kautta Turun Sanomista, sillä osa siitä on maksullista ja minulle tulee vain lehti. Jos laitat sähköpostissa https://tammikuu44.wordpress.com/ minulle osoitteesi, niin laitan artikkelin postissa sinulle!
Kehveli, panin tuohon väärän sähköpostiosoitteen, piti littamani henkilökohtainen osoitteen
tuula.nikalasoiha@gmail.com
nyt sitten katsotaan pelaako tämä.
Kyllä nauratti tätä lukiessa.
Muistaakseni 1920-1930 luvulla nuoren aikuisen ihmisen elämää viettänneellä isoäidilläni oli jo pitkät housut, ja sellaiset leveä lahkeiset jotka tulivat uudelleen muotiin 1970-luvulla. Hän esitteli niitä silloin minulle. Hän eli suurimman osan elämästään läntisellä puolella Suomea. Että oisko näissä housuasioissa eroja idän ja lännen välillä?
Olisikohan täällä läntisessä Suomessa oltu lähempänä muodin keskuksia eili vaikka Ruotsia, josta tuli vaikutteita. Ja tuolloin vielä eri maaseudun ja kaupungin välillä olis suuri. Kaupugit olivat synnin pesiä. Tutkimisen arvoinen asia. Mahtoikohan väitöskirjan tekijä ottaa tätä seikkaa huomioon ollenkaan!
Muistaakseni joissain suomalaisissa vanhoissa filmeissä olen nähnyt kartanon tyttären pitkissä housuissa kesällä tai talvella hiihtoretkellä. Alushousut varmasti varmaankin yleistyivät sitä mukaan, kun muoti muuttui ja hameet lyhenivät.
Ehkä se alushousuttomuus ja niiden syntinä pitäminen liittyi vakaaseen uskonnollisuuteen, erityisesti lahkolaisuuteen kuten körttiläisyyteen, sekin pitäisi takistaa siitä väitöskirjasta…
Mielenkiintoista luettavaa.
Löysin minäkin täällä ilmestyvästä Eteläpohjalaiset Juuret lehdestä hyvin mielenkiintoisen tutkielman, Johanna Annolan Köyhäintalot 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Etelä-Pohjanmaalla.
No, siinä on varmasti meille rutisijoille luettavaa! On sentää köyhäinhoidossakin menty hiukan eteenpäin, tai nythän taidetaan jo mennä taaksepäin…
Ihastuttava kirjoitus Hymyilevä! Tuo nostalginen 60-luku oli varsin elinvoimainen siksi, että kaiken maailmn läppäreitä ei vielä ollut keksitty. Töitä riitti joka iikalle ja ammatillisista kouluista valmistuvista lähes tapeltiin. Sitten tulivat nämä helvetin tietokonevärkit ja aiheuttivat maailmanlaajuisen työttömyyden.
Jo 1950-luvulla 94-vuotiaana kuolleen mummoni jäämistöstä löytyi aika merkilisiä alushousuja, jotka olivat tarkoituksellisesti halki lähes navan alapuolelta persuksiin. Lahkeet kuitenkin ulottuivat lähes polviin. Kai niilläkin joku käytännön tarkoitus oli eikä vain se, että seksitilanteessa riitti, kun vetäistiin nopeasti hameet korviin?
Selitäpä se Hymyilevä!
Asiahan on päivänselvä: seksitilanteiden lisäksimuita luonnollisia tarpeita saattoi hoitaa laskematta housuja kinttuihin .
Nämä nykynuoret eivät tunnista edes sellaista vehjettä kuin kirjoituskone. Kätevä laite: tulosti kirjoitusta sitä mukaa, kun kirjoitti!
Tämän viikon uutisiinhan kuuluvat kukkaruukkurintaliivit, joita tällä hetkellä myydään Japanin kaupoissa. Löytynevät piankin hyvin varustetuista tavarataloista Suomessa :-P
Minikalsareita minihameeseen yhdistettynä en halua vastustaa – pikemminkin päinvastoin. Pitää sitä vanhallekin silmälle jotain iloa olla. Tästä muuten tuli mieleeni, että olisin kovasti mielelläni nähnyt tämänkin postituksen kuvituksessa mynämäkeläisen miehen :-)
Ajattelin kyllä ensin laittaa sen mynämäkeläisen miehen ripustamaan pyykkinarulle niitä ystäväni Kaisa-Marian 94-vuotiaana kuolleen isoäidin kalsareita!
Ei muuten lähtenyt vastustuslinjalle niiden minikalsareiden ja minihameen suhteen mynämäkeläismieskään. Toivoi sellaiset näkevänsä edes jollain puutarhansa kukkapenkkiä kitkevällä vetreällä naisihmisellä. HöH!
Kukkaruukkurintaliivit saattavat olla varsin söpöt nuorilla tytöillä. Mutta me vanhemmat naiset puemme yllemme mieluummin perinteiset valkyyrioiden käyttämät (ainakin Wagnerin oopperateoksissa) kattilankannet tai mitkä kilvet tai padat lienevätkään.
Varoitan sinua kuitenkin näin kesäaikaan tekemästä kovin tarkkaa ja aikaavievää tutkimustyötä nykyisistä naisten alushousumalleista. Erityisesti erilaisilla kesäterasseilla on oltava varovainen ja valittava sanansa oikein, ettei tutkimuskohde luule sinua huijariksi, joka yrittää ns. päästä vain pöksyihin.
:))
En osaa oikein sanoa noiden (minä kutsun niitä naruhousuiksi) stringien siveellisyydestä tai siveettömyydestä, mutta minä en mitenkään voisi kestää tuota narua jalkojen välissä. Kestän ainoastaan tuiki tavalliset, vyötärölle ylettyvät normaalit slogit. Hermostun kaikista muista niitä pienemmistä alushousuista.
Keksisiköhän joku tehdä tutkimuksen siitä, millaiset housut tällaisten mummojen mielestä ovat mukavimmat jalassa!
— On hauskasti ajateltu, että kohta ollaan lähtötilanteessa, eli ilman housuja, ja tottahan se onkin. Pienentää niitä ei enää ainakaan voi.
—
Olen ammatiltani meijeristi, ja kun ajattelen millaiseen meijeriin menin harjoittelijaksi 42v sitten, on muutos valtava. Nykyiset isot meijerit ovatkin tuotantolaitoksia, yhä enemmän ja enemmän tehdasmaisia.
Kun pikkutyttönä vein vesikelkalla maitolaiturille pienen maitotilkan tonkassa meijeriautoa odottamaan, en olisi edes unissani osannut kuvitella työtä meijerissä. Niihin vuosiin mahtui maidon irtomyynti, pullotukset, pussitukset ja tölkitykset. Valmistusprosessi muuttui kaiken aikaa sellaista vauhtia, että vaikea oli perässä pysyä ja kauppiaat vastustivat säännöllisesti uusia ohjeita, joiden mukaan ei saanutkaan noutaa kolmea kermapurkkia, vaan oli otettava myyntiin pienimmät vähittäismäärät.
Sitten loppuivat meijerit vuorotellen, täältä etelästä lopulta kaikki. Olisi pitänyt lähteä Salostakin Tampereelle, mikä ei kaikille käynyt.
Tietokonetta vastustavat aika monet nykyäänkin, mutta on ollut yllättävää huomata, kuinka suuri osa meistä eläkeläisistä puuhastelee bloginsa kanssa. Niin ne mielipiteet vähitellen muuttuvat ja aina tehdään tutkimuksia, milloin mistäkin, ja
hyvä, että tehdään. Pysyy paremmin vanhakin ihmisten mielissä.
Kirjoitteli Eila.
Kiitos Eila!
Me suuriin ikäluokkiin kuuluvat olemme kokeneet nopeita muutoksia niin työssä kuin vapaa-ajan vietossa. Hyvin moni meistä muistaa esimerkiksi ulkohuusit, puulämmityksen, kaivoista kannettavan veden. Puhelin oli vielä 60-luvulla maaseudulla harvinaisuus. Ja ompelija minullekin vielä ompeli esimerkiksi ylioppilasjakkupuvun.
Tuosta tietokoneesta on tosiaan iloa eläkeläiselle. Kirjoittaminen pitää ajatukset jotenkin kirkkaina ja saa monia uusia ystäviä. Niin, että terveisiä sinulle sinne Saloon!
Kiitos artikkelista Hymyilevä!
Se tuli tänään postissa onnistuneesti perille ;))
Tosin niistä housuista oli yllättävän vähän tässä juttua!
Sitä minäkin, on siksi herkullinen juttu, että kaipaisi enemmänkin palstatilaa!
Kiitos jutustasi, siitähän tuli vallan hyvälle tuulelle. Muutosvastarintako on ihmisissä vähentynyt? Jospa se on jonkinlaista evoluutiota, sillä tähän maailman aikaan muutoksia tulee niin tiheään tahtiin, että vastustavat joutuisivat vastustamaan niin ahkeraan etteivät syömään ehtisi?
Saattaapa olla niinkin, että ovelat kauppamiehet ovat jo saaneet ihmiset uskomaan, että kaikki (siis kaikkia) uusi on hyvää, vanha huonoa. Muodin suhteen tämä ainakin pitää paikkansa. Ja vähän ihmetyttää jatkuvasti ”uusiutuva” kännykkämuotikin. -Kännykällä pitäävoida soitta, muusta viis!
Kiva kun käväisit blogissani, tule toistekin!
Juu ennen piti raottaa alushousuja että näki takapuolen ,nyt pitää raottaaa takapuolta että näkee alushousut.VAI MITÄ.
Näihän se on, Supi. Mutta ei nyt innostu liikaa, vaikka onkin uuden vuoden aaatto! Että hyvää Uutta Vuotta!
Vanha postaus, mutta eiväthän stringit ole sen kummemmat kuin tavallistekaan pöksyt. Ainoa ero on että kannikat näkyvät ja kuitenkin kaikki strategiset paikat pysyvät peitettyinä.
Olin oikein ihmeissäni, että vanha blogiani joku vielä lukee. Kiitos kommentista!