Hei, me lennetään pukin selässä, löydettiin onnellisuuden jumala!

Nykyveistos on kuulemma leikkisä. Erityisen leikkisä on lehtitietojen mukaan Suomen kuvanveistäjäliiton juhlanäyttely Wäinö Aaltosen museossa Turussa. Houkuttelin tällä tiedolla Kalle-poikani  patsasteemaan kanssani WAMin  näyttelyyn, tutustumaan kuvanveistoon, jota taiteilija  Pekka Jylhä luonnehtii materialisoituneeksi runoudeksi.

Heti museon pihassa Maria Dunckerin Kapteeni Koukku ja Jaakko Pernun Spotlight-veistos riemastuttavat. Ilahdumme erityisesti kapteeni Koukun koukkukädestä ja kivimöhkäleen korvassa olevasta korvarenkaasta: oikea merirosvo se on! Nauramme  Spotlightia, pajusta rakennettua suurta sähkölamppua. Tässä luonnon keskellä valaisee meitä pajupuusta mittojen mukaan aivon ja käden yhteistyönä runoiltu sähkölamppu. Selvää runouttahan tämä!

Syttyikö lamppu päässäsi?

Iloitsemme museon kahvion kultakaloista, jotka Kalle muistaa nähneensä jo pikkupoikana, muistelee akvaarion silloin olleen suurempi.  Kahvi on hyvää. Leikimme ajatuksella, että musoon ryntäisi nyt joku pikkupoika. Tässä ja nyt olisi leikin paikka;  sisäpihallakin suurten lyhtyjen sisällä puutarhatonttuja, ei vaan Tapani Kokkon Pinokkio, Lintutyttö ja Tulikuningas – puu vääntyy, aika kuluu. Ihmiset ryystävät kahviaan.

Leikimme ajatuksella, että huolimatta nurkissa vaanivista tarkkasilmäisistä vartijoista pikkupoika  juoksisi suoraan pikkuautoasetelman luo, saisi vahdit niskaansa,  riuhtaisee  itsensä irti, potkaisee vastapäiseen seinään nojaavaa käytettyjen autonrenkaiden kasaa. Kiipeää ylemmäksi, istuisi Villu Janissoon autonrenkaista luoman japanilaisen Hotei-hahmon sylissä, rapsuttaisi sen mahaa 300 kertaa ja onnellisuuden jumala alkaisi toteuttaa pikkupojan toiveita.

Poika ottaa seinustalta keppiin sidotun kerjuupussin olalleen, jatkaa matkaa vartijoiden jähmettyessä kauhusta paikoilleen. Poika niistää nenänsä koukussa riippuvaan pyyheliinaan, koska ei ymmärrä sitä materialisoituneeksi runoudeksi ja ihmettelee seinälle liimattuja patalappuja: on siinä ollut Anu Tuomisella virkkaamista! Hyppää sitten kolmesta keinutuolista rakennettuun härveliin ja antaa mennä, ympäri salia tukka hulmuten.

Sitten kiipeää Jiri Gellerin lasikuidusta ja polyuretaanista rakennetun jättiläiskokoisen aallon harjalle, laskee persmäkeä alas: Hokusain kuuluisan pienen puupiirroksen aallon suurennus ei ole  moksiskaan.
Ryntää muina miehinä pitseistä rakennetun soputeltan ohi uhraamatta ajatustakaan pakolaisuudelle eikä hoksaa, että Kaija Kiurun Kammio-teltta kommentoi myös naisten ja lasten asemaa, ihmettelee hetken pajunkissoja kasvavaa talvitakkia, mutta sitten pysähtyy kuin naulittu: oikea pukki on kiivennyt tikkaiden harjalle, seisoo pöytäliinan päällä, siivet levällään!

Poika vilkaisee ympärilleen, näkee valkoisen, kivisen tytön, joka Sylkäisee jumalia. Sylki jähmettyy paikoilleen. Poika kiipeää tikkaita ylös, asettuu pukin selkään, silittelee pukin sarvia ja otsasta kasvavia siveltimiä. “I love Paris“, poika huutaa Ismo Kajanderin, pukin luojan, tapaan.

Pukki lähtee lentoon, poika pukin selästä sylkäise maallisia jumalia, on löytänyt kultaisen taljan antiikin tarujen Jasonin tapaan, ties mikä taiteilija siitäkin  tulee, ellei putoa kyydistä! Nyt sitä viedään oven avautuessa.

Ulkona tihuttaa.

Kapteeni Koukku jää katselemaan.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläimet, eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, sano suoraan, taide, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Hei, me lennetään pukin selässä, löydettiin onnellisuuden jumala!

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Tuo kerjuupussi oli aikanaan hyvin tärkeä elannonhankintaväline niille ihmisille, joilla ei ollut leipää. Nyt aiotaan kerjääminen kieltää oikein lailla; silti uskon että jossakin muodossa kerjäämistä tullaan harrastamaan monella tapaa yhä edelleen.

    Oli niin vaikuttava selostus Hymyilevä, että kukaan ei uskalla kommentoida tätä sinun kirjoitustasi ;))

    • Olen kanssasi samaa mieltä tuosta kerjäämisestä, sitä harrastetaan monella tapaa yhä edelleenkin. Jatkuvan kasvun huumaamina emme huoma, että entisaikojen kerjäläisellä tai maankulkijalla oli jotain sellaista, mitä useat kaipaavat: vapaus. Vapaus mennä ja tulla (aina on joku rajoittamassa, perhe tai työ), ajatellakin juuri niin kuin haluaa, olla riippumaton pörsssivaihteluista ja euron kursseista.

      Hienoa, jos pidit patsastelustani. Luulenpa, että ihmiset vain ujostelevat tai sitten pitävät turhana koko ”materialisoituneen runouden” tarkastelua!

  2. marjattah sanoo:

    Hilpeä kuvitteellinen performanssi ! Taidetta sekin, siinä kuin leikkisä kuvanveisto ja veistetty runous :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s