Vakkasuomalaista journalismia 60 vuotta – vai huomioidaanko Lizeliuskin?

Vakka-Suomen Sanomien nykyinen päätoimittaja Jukka Uotila yrittää ratkaista, mitä tarkoittaa ylösottaja.

Antti Litzelius, 1700-luvulla elänyt Mynämäen kirkkoherra  sai perustamansa Suomenkieliset Tieto-Sanomat menestymään vain vuoden. Silloisten mynämäkeläisten järki sanoi, ettei tuollaisia Tieto-Sanomia tarvita. Pöntöstä pappi paasatkoon, tiedottakoon kastetut ja vihityt, manan majoille siirtyneet ja sotien syttymiset. Ei tässä mitään uutta sosiaalista mediaa tarvita!

Mynämäkeläiset samoin kuin ympäristökunnissa asuvat ovat sen verran viisastuneet, että lukevat nykyään omaa lehteään, Vakka-Suomen Sanomia, ovat lukeneet jo 60 vuotta. Mynämäen kirjastossa on parhaillaan esillä lehteä esittelevä juhlanäyttely.

Lehti on perinteitä kunnioittava lukijoidensa tapaan, mutta omalla nimellään mielipiteitään kirjoittaville hyvinkin salliva. Tätä paikallislehteä julkaisee Vakka-Suomen Sanomain  kuntayhtymä: Kustavi, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Taivassalo, Uusikaupunki, Vehmaa. Toimitus sijaitsee Uudessakaupungissa.

Paikallislehden toimittaja voi ilmestyä milloin tahansa mistä tahansa: toimittaja Harri Suomalainen ilmestyy kirjahyllyjen takaa

Kirjaston näyttelyssä kannattaa käydä: Lukemalla vaikka lehden 1950-luvun mainoksia saa käsityksen siitä, kuinka maailma on muuttunut. Lehden perustamisen aikoihin vedottiin asiakkaisiin Aittomaa oy:n mainoksessa mm. näin:

Ajatelkaa esim. puutarhuria, jonka työ myös vaatii jatkuvaa, peräänantamatonta ahertelua – ajatelkaa, miten joustavasti hän työskenteleekään, kun hänellä on käytössään: puutarhaharavia, lapioita, talikoita, oksasaksia, kasvinsuojeluaineita, peittausaineita.”

Entä kuka muistaa uuden kotimaisen elokuvan Radio tekee murron? Sitä esitettiin 50-luvulla Mynämäen elokuvateatterissa – eipä ole enää teatteria Mynämäessä!  Ja mainoksessa oli kehotus: “Välttäkää tungosta, varatkaa paikat ajoissa!”

Vakka-Suomen Sanomien ensimmäinen päätoimittaja Erkki Sirkiä puhuu, kirjastovirkailija Pirkko Sipilä kuuntelee. Kun ammattilaisen, Harri Suomalaisen, polvet ovat oikeassa kuvausasennossa sivullisenkin tönötyskuva muuttuu eläväksi.

Lehden pääkirjoitukset, paikallinen uutisointi, valtuustopakinat, henkilöhaastattelut,  erilaisten näyttelyiden tai tapahtumien raportointi ovat ammatti-ihmisten käsissä. Ja suloisen kotoisen leiman antavat paikalliset kirjoittajat niin Yleisöltä-osastossa kuin kolumneissa tai oman kylän tapahtumien uutisonnissa.

Arvostettu ja luetuin suurissakin lehdissä on yleisönosasto, joka Vakka-Suomen Sanomissakin on moninaisille asioille ja mielipiteille tilaa antava. Kirjoitukset ovat ajankohtaisia. Viimeksi on puitu Taivassalon suuruudenhullua seurakuntakeskuksen rakennushanketta. Entä huomioisiko valtakunnallinen lehti mynämäkeläisten esikoululaisten kirkkokierroksen tai uimakoulun?

Mynämäen paikallistoimituksessa työskentelevä toimittaja Sari Honkasalo löysi metkan uutisen - vai olisiko mainos - vuosien takaa.

Vuosien takaa muistan myös uutisen, jossa kerrottiin kuinka poliisi Uudessakaupungissa pysäytti autoilijan, joka ajoi autoaan toisen silmän päällä vaahteranlehti. Promillemittauksen yhteydessä mies kertoi, että pakkohan toinen silmä oli peittää, että näkisi vain yhden tien.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, Mediamaailma, mynämäki, politiikka, yhteiskunta, Yrittäminen Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

11 vastausta artikkeliin: Vakkasuomalaista journalismia 60 vuotta – vai huomioidaanko Lizeliuskin?

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Mikähän lienee ollut tuo ”Myrkyllinen tilaisuus”, jota tuo nuoren naisen sormi osoittaa? Kuva meni hyvin epäselväksi, kun suurensin sen.

    60 vuotta on pitkä aika kotiseutulehden elämässä, samoin ihmisen.
    Lehden vuosikerroista voi lukea monien ihmisten ja yhteisöjen historiaa melkoiselta aikajänteeltä.

  2. tammikuu44 sanoo:

    Itseänikin alkoi kiinnostaa tuo ”Myrkyllinen tilaisuus”. Täytyy mennä maanantaina kirjastosta katsomaan.

    Tämmöisessä paikallislehdessä on vielä sellaista kotoista tunnelmaa. Se on oikeastaan ainoa foorumi, jolla kuntalaisetkin saavat mielipiteensä julki ja jossa voidaan keskustella. Poliitikot saisivat usemminkin kirjoitella siihenajatuksiaan.

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    Onnittelut Vakka-Suomen Sanomille! Paikallislehden merkitys on todella tärkeä tässä nettiopölyisessä maailmassa. Ihmettelen vaan, miksi esimerkiksi useimmat sanoma- ja paikallislehdet pitävät nettisivuja. Jos mikään muu ei vie niiltä tilauksia, niin nettisivut!
    Ylösottaja-ilmoitusta ihmettelevälle päätoimittajalle voisin kertoa, että ylösottaja on se, joka esimerkiksi metsä- tai satamatöissä pistää muistikirjaansa neljä pystyviinaa ja vetäisee niiden päälle poikkiviivan viidenneksi ja laskee viimein, miten monta viiden satsin kuormaa on syntynyt. Samaa yksinkertaista laskutapaa sovellettiin monissa muisskin töissä.
    Tähän tapaan olen itse ollut nuorena vakanssilla ylösottaja. Se oli vastuullinen virka, sillä mainittujen merkintöjen mukaan tapahtui laskutus.
    Jos joku tietää tittelille toisenlaisen merkityksen, olisi kiinnostavaa tietää millaisen?

    • Siinä on nyt sitten päätoimittajalle selitys, tuskin se sitä tiesi ja jos tiesi, niin voisi ilmoittaa tänne tällaiseksi kommentiksi . Olisi metkaa tarkastella kommenttia ja arvioida, olisiko se julkaisukelpoinen.

      Ja sinä olet ollut itse ylösottajana! Minäkin muistan, että isä ja äiti puhuivat joskus ylösottajasta. Se oli keskisuomalaisille tuttu virka, koskapa Keski-Suomessa oli 70-luvulle saakka paljon sahoja ja metsää.

  4. Kaisa-Maria sanoo:

    Korjaus edelliseen. Ei siis PYSTYVIINAA, vaan PYSTYVIIVAA!
    Useimmiten kirjoitusvirheen huomaa vasta silloin, kun se on jo lopullisesti präntätty.

    • Häh? Sattuiko noin hauska virhe? Korjaan sen, jos haluat. Mutta soisin sen jäävän, koska se on sellainen hauska lipsahdus, joka osoittaa, mitä mielessäsi tänä kauniina iltana liikkuu.

  5. Kaisa-Maria sanoo:

    Mitä korjaamista siinä nyt enää on? Itsehän sen juuri korjasin!Voi niitä kirjoitusvirheitä sattua myös selvin päin, ellet ole Hymyilevä sellaista sattumalta huomannut.
    Ihailen oikeinkirjoitustaitoasi! Jotkut nuijat kirjoittavat, että jotakin tapahtuu Mynämäellä. Sinä sentään kirjoitat ihan oikein, että Mynämäessä.

    • tammikuu44 sanoo:

      Älähän siellä uhoile: minä se vasta virheitä teenkin, mutta niistä ei aina kannata kauheasti kantaa huolta. Itseä ne harmittaa mutta muita ne naurattaa. Ja hyvä niin.

      Tuota Mynämäessä/Mynämäellä -juttua olet itse minulle iskenyt kalloon ja olen vähitellen oppinut. Paikkakuntalaiset tosiaan sanovat, että Mynämäessä. Hassua.

  6. Kaisa-Maria sanoo:

    Taisinpa Hymyilevä jossain aikaisemmassa kirjotuksessani siitä sinulle mainita. Minulle kun tulee Kielikello-lehti. Ihan typerä julkaisu, sikses. Saa kai kansa kirjoittaa sillä kielellä, kun haluaa.
    Mauri Sariola -vainaa kuulemma soitti kerran mainittua lehteä julkaisevaan kielitoimistoon härnätäkseen sitä johtavaa maisterikaveriaan.
    Maisteri oli matkoilla ja puhelimeen vastasi kesähommiin otettu ylioppilastyttö. Piruuksissaan kirjailija kertoi, että hänellä on eräänlainen kielentaivutusongelma.
    – En minä voi kirjailijaa neuvoa. Minä olen täällä vaan kesähommissa.
    – Sanokaapa nyt neiti kuitenkin käsityksenne siitä, miten mulkku kielessä taipuu?
    – No jos se on kunnon mulkku, se ei taivu ollenkaan!

    • tammikuu44 sanoo:

      Ylioppilastyttö puhui täyttä asiaa!

      Kyllä se Kielikello on ihan hyvä lehti, minullekin se tuli aikoinaan, mutta nyt ajattelin, että olen sen verran vanhako, että saan kirjoittaa miten virheellisesti haluan. Sen sijaan tilasin netistä uuden sivistyssanakirjan. On muuten paljon uusia sivistyssanoja tullut köyttöön sitten 80-luvun.

      Vilkaisepas piruuttasi, kun olen saanut oikein aiantuntijan eli sen Torinon käärinliinanäyttelyn puuhaihmisen kirjoittamaan pitkän kommentin siihen käärinliinajuttuun. Ilahduttava juttu ja lukemisen arvoinen, jos vähänkin kiinnostaa!

      • tammikuu44 sanoo:

        Sen jutun otsikko on Pyhä käärinliina vai kelmien kerhon aito väärennös. – Saat mennä aika monta juttua taaksepäin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s