Ohoh, voivatko lapsetkin saada taideteoksensa esille taidemuseoon!

Tässä kerrostalon muutamia huoneita. Kuuletko, mitä siellä puuhaillaan?

Kouluissa syntyy kaikkea kivaa. Harvoin se kiva pääsee ulos koulun tiloista. Lasten luoma taidekin on jo syntyessään sellaista muka-taidetta, kunhan tässä suditaan. Luokissa perinteisesti pannaan seinille syksyn lehtiä paperille liimattuna, ryhmätöitä, piirustuksia, sielunmaisemia – se siitä ja roskis odottaa. Mutta Kuuletko saman kuin minä?
Voiko olla mahdollista, että koululaisten töille voidaan oikeasta taidemuseosta varata oma huone?

Kyllä, Turussa se ainakin käy päinsä.

Kuuletko saman kuin minä? on näyttely Turun Aboa Vetus & Ars Novassa, jossa on esillä kolmen turkulaisen koulun oppilaiden töitä: Aunelan, Luostarivuoren ja Puolalan koulujen yhteisprojekti. Mukana ovat 4-8 -luokkalaiset oppilaat pohtimassa miltä nykyhetki kuulostaa. Lähtökohtana on ollut museon oma näyttely, joka kertoo kolmen kuulokuvan avulla elämästä keskiajalla.

Oppilaat ovat luoneet maalauksia,
valokuvia, videoita, ääntä ja kolmiulotteisia teoksia erityisesti koululaisten näyttelytilaksi varattuun Omatila-huoneeseen. Ja tähän tilaan on katsojilla vapaa pääsy, kukaan ei karhua pääsymaksua. Vallan upea idea! Tämä on myös taidekasvatusta, uusien katsojien houkuttelua ja koulutusta. Varmasti oppilaiden vanhemmat,  ystävät ja kylänmiehet tulevat katsomaan meidän Matin tai Maijan työtä.  Samalla tulee katsottua museosta muutakin. Mennään toistekin, hei!

Iso kokonaisuus on Aunelan koulun oppilaiden toteuttama kerrostalo. Jokainen oppilas on tehnyt oman huoneen. Äänimaailma kuuluu työhön olennaisena osana, oppilaat ovat äänittäneet teokseen kotielämästä kertovia ääniä. Puolalan koulun oppilaat ovat työstäneet lyhytelokuvan, jossa keskiajan ihmiset joutuvat keskelle nykyajan kaupungin äänimaailmaa. Luostarivuoren oppilaiden teoksissa pohditaan äänen kuvallista muotoa: voiko kuvaa katsomalla kuulla jotain?

Ääni voi kuulua yllättävistäkin paikoista, kannattaa kuulostella!
Näyttely on avoinna koko kesän.

Tässä koko huojuva talo. Ota seinältä kuulokkeet!

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, koulu, koululaitos, mynämäki, nuoret, opettajat, taide, yhteiskunta, Yrittäminen Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Ohoh, voivatko lapsetkin saada taideteoksensa esille taidemuseoon!

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Turku on oikea kulttuurikaupunki, kun se noteeraa myös pienet taiteilijat :)))

  2. Kaisa-Maria sanoo:

    Kiva kuulla ihastuttavia uutisia Turusta, jossa silta romentuu ja kaupunginjohtaja ottaa pitkät. Kukahan on seuraaja?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s