Puukenkämies brändää kirjailijasta oman elämänsä helppoheikkiä

Kirjoja myydään hulluina päivinä sen mitä hullut kustantajat ehtivät kustantaa.

Joku mummo jossain Kainuun perukoilla saattaa nykyäänkin vielä luulla, että kirjailijat ovat sellaisia viisaita ihmisiä, jotka jo koulussa olivat taitavia ainekirjoituksessa. Runoilijat sielukkaita. Vaan maailma on muuttunut.

Kustantajatkin arvostivat ennen vanhaan näitä lahjakkuuksia ja antoivat ainaisessa rahapulassa oleville kirjailijoille ennakkoa seuraavasta, vielä kirjoittamattomastakin teoksesta. Oikein hyvä kirjailija sai kuvan naamastaan lehteen 50-vuotispäivänään. Toista on nykyään.

Melkein näihin päiviin asti ihmiset ovat lukeneet tyytyväisinä kirjoja eivätkä ole useimpia kirjailijoita tunteneet, vaikka vastaan olisivat kävelleet. Nyt hollantilainen WSOY:n liiketoiminnan johtaja Jacques Eijkens, patsi että on antanut 29 yhtiön työntekijölle puukenkää, on julistanut uuden ajan: nykyään kirjailija on brändi!

Kirja ja kirjoittaminen jää ikään kuin sivutyöksi, kirjailija myy itseään, brädiään, jota hän  tahkoaa enemmän kuin teostaan. Mallia voi ottaa vaikka Frans Emil Sillanpäästä, joka oli tässä suhteessa aikaansa edellä  tai Susan Ruususesta, joka tosin ei vielä ole itse kirjoittanut yhtään kirjaa. Mutta tuskin se haittaa tulevaisuudessakaan.

Hollantilainen powerpointvelho-myyntitykki-saaneeraja Eijkens ei harrasta itse niin aikaa vievää hommaa kuin lukeminen. Hän lukee vain talouskirjojaan ja omia papereitaan  Learning & Litterature liiketoimintaryhmän johtajana; ensimmäisenä sai potkut Sofi Oksanen, joka arvosteli yhtiötä ja toimitusjohtaja Anna Baijarsia.

Eijkens sanoo suoraan, että  Sanoma -konserni pärjäisi ilman kirjojen kustantamistakin. Tämä ymmärrettävästi sangen paljon loukkaa kirjailijoita. Konsernille ei riitä nykymaailmassa pienet tuotot, ja kirjojen kustantaminen jos mikä  on pientä pipellystä, kun bisnestä tehdään.

Herra puukenkä sen sijaan visioi, että kirjailijoiden pitäisi oppia näkemään työtään “ammattimaisemmin” ja “kaupallisemmin”. Kirjailijakuva muuttuu, viestintä digitalisoituu. Menneitä ovat ajat, jolloin kirjailija tuhersi kammiossaan tekstiään. Nykykirjailijan pitää olla läsnä mediassa, verkossa, kännykässä, livenä.

Ehkä lukija voi tulevaisuudessa kuvastoista valita mieleisensä kirjailijan ulkonäön ja cv:n perusteella. Brändätty, lahjakkaan näköinen kirjailija tekisi näet myös kotikäyntejä, joiden aikana voisi kätevästi tutustua tähän tuotteeseen.

Asiakas saisi jopa kotitalousvähennyksen, jos kirjailija hoitaisi samalla kodin pikku askareita kuten imuroinnin tai ikkunoiden pesun.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, kirjallisuus, Mediamaailma, mynämäki, runoilijat, sano suoraan, taide, Voittaminen, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

13 vastausta artikkeliin: Puukenkämies brändää kirjailijasta oman elämänsä helppoheikkiä

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Mainio tuo loppuheitto: kotitalousvähennys, jos kirjailija tekee imuroinnin tai ikkunoiden pesun!

    Joopa joo, aikoihin on eletty, mutta kuinka kirjailija ehtii missään välissä keskittymään varsinaiseen työhönsä eli kirjoittamiseen?
    Eikö Sofi Oksanen olekin juuri sellainen kirjailija, kun kaikkien muidenkin kirjailijoiden tulisi olla: Huomiota herättävä ja sanavalmis ihminen???
    Hänet siis pantiin maantielle ensimmäisenä, koska on varmasti myynyt eniten suomaiskirjailijoista ;-(((( Täytyy sanoa, etten vieläkään ymmärrä, mutta minulla taitaa olla ymmärryskin heikko—.

    • tammikuu44 sanoo:

      Älä välitä, en minäkään ymmärrä ja luulenpa ettei moni muukaan. Ei ilmeisesti kustantajan edustajatkaan enää ymmärrä edes suomea ja että kirjallisuus ei ole ihan samaa kuin myisi pölyimureita tai sohvia.

      Onneksi on syntynyt paljon pieniä kustantamoja.

  2. maria sanoo:

    On varsin outoa, että puukenkää sai ekana juuri sellainen kirjailija, jota tämä hra Puukenkä itse määritteli WSOY:n haluamaksi tyypiksi; Sofi O. on ollut laajasti esillä mediassa ja markkinoinut kirjojaan ja erikisena persoonana on herättänyt paljon huomiota ja tehnyt näin myös pr-työtä WSOY:n puolesta.
    Luovat ja lahjakkaat ovat monasti särmikkäämpiä kuin luovivat ja toisten lahjakkuuden varassa loisivat johtajat. Toki asioiden on muututtava ulkoisetn paineiden vaatimuksessa; netti, säköinen kirja etc., mutta sisältöjä niihinkin on tehtävä ja monasti juuri lahjakkaimmat kirjoittajat tekevät parsat siältöä. keskisnkertaiseen ja säyseäänkin voi tyytyä, mutta onko se laadiúkkainta ja kiinnostavinta.
    Lukeva yleisö päättäköön! Sofia luetaan ja ostetaan, se on ainakin varma, ja eikö se nyt sentään ole kustantajankin päätavoite….vaikea ymmärtää….

    • On peräti outoa ja amerikkalaista ryhtyä tuommoiseen brändäykseen, mitä herra Puukenkä kauppaa. Tähän asti sitä on jotenkin luottanut kustantajien vilpittömyyteen ja haluuna kustantaa hyvää kirjallisuutta.

      Sitäpaitsi se häikäilemättömyys, millä eri kustantajat kuppaavat oppikirjoillaan rahaa, on uskomatonta. Yhteen kirjasarjaan (esim.äidinkieli) tehdään joka vuosiluokkaa varten oma kirja ja siihen harjoituskirja, johon tehdään tehtäviä (kertakäyttöinen – siis joka vuosi uudet opukset), vanha vihkosysteemi tulisi paljon halvemmaksi. Lisäksi on opettajan opas jokaista vuosiluokkaa kohden ja vastauskirja harjoituskirjan tehtäviin.

      Lisäksi kustantaja uusii lähes vuosittain kirjojaan; todellisuudessa jokin kuva on tullut lisää tai jotain pientä on poistettu tai lisätty. Kirjat on myös nidottu niin heikosti, että ne hajoavat käsiin.

  3. maria sanoo:

    Käytä ja heitä pois! Näyttää siltä, että ammattinsa osaavat kustannustoimittajat ja muu irtisanottu väki sai nyt tasan saman kohtelun. Kai sieltä Aalto-yliopistosta sitten tulee valmiiksi itsensä brändänneita tradenomi-kirjallisuustieteilijä-hortonomi-piirustelija-brändäri-moniosaajia, jotka leikkaavat ja liimaavat tietokoneella kirjailijoiden tekstit tarpeeksi kaupalliseen muotoon niin että kiireisinkin dirika ehtii lukea edes jonkun opuksen jollakin ruokatunnillaan, jos ei satu muutakaan puuhaa olemaan…

  4. Kaisa-Maria sanoo:

    Vanha kunnon taikuri Solmu Mäkelä sanoi taannoisessa haastattelussaan, että varsinaiset pitkän tähtäyksen taitajat ja osaajat eivät enää pääse lööppeihin eivätkä telkkariin. Mutta jos joku saa aikaiseksi kirjan ja etenkin, jos joku bändi sattuu rimputtamaan cd:n, otetaan se riemuiten vastaan Ylen aamuohjelmiin brändiänsä luomaan. Parasta on vielä tehdä kunnon moka tai avioero, niin iltapäivälehdetkin innostuvat tukemaan brändin luomisessa.

  5. Kulttuurissa ja taiteen tekemisessä siirrytään myös kvartaaliajatteluun: tuosta, millaista tahansa, tai ulos! Panostetaan mainontaan, ei laatuun.

  6. maria sanoo:

    Pienet kustantamot varmasti hyötyvät tästä, ja hyvä niin. Onhan se nähty näiden jättimarkettienkin kanssa sama trendi; ihmiset kyllästyvät etsimään leipiään satojen metrien kävelymatkan takaa jostain hehtaarinkokoisesta kaukalosta. Lähileipomot ja pienet tuottajat alkavat taas saada jalansijaa kun ihmiset alkavat arvostaa laatua määrän ja hinnan sijaan. Osta vähemmän niin lihot myös vähemmän, eli sama määrä rahaa kuluu kuin jos ostaisi kilon pari tarjouksessa olevaa paskapullaa.

    • tammikuu44 sanoo:

      Ja kirjakaupopojen kanssa käy samoin. Esim. Turussa on ihastuttava pieni kirjakauppa Humalistonkadun ja Yliopistonkadun kulmassa, Pieni Kirjapuoti. Nopeasti siellä tutustuu puodin pitäjään, joka on valmis tilaamaan sinulle minkä harvinaisen opuksen ikinä haluatkin.
      Ihmeellisellä tavalla se onmenetynytkin, vaikka suuret kirjakaupat kuten Akateeminen tai Suomalainen kirjakauppa ovat melkein vieressä.

  7. maria sanoo:

    Ihminen kaipaa ihmistä; ehkä tämä on se perusbrändi loppuviimeeksi!

    • Tossa kirjailijan brändäämisessä kauppatavaraksi haisee kyllä kustantajan rahanhimo; kirjailijan on hoidettava oma mainontansa. Tästä on mainio kolumni 25.6. HS:ssa. Anu Partanen sanoo suorat sanat meillekin rantautuvasta amerikkalaistyyppisestä touhusta. Nainen on Brooklynissä asuva toimittaja, joka on nähnyt, mitä suuressa maailmassa tapahtuu.

      ”Kun kirjailija käyttää aikaansa kirjailijapersoonansa markkinointiin, kirjoittamiseen jää vähemmän aikaa. Kustantajalle se voi olla järkevää, koska samasta työstä yritetään aada enemmän irti: parempi pari bestselleriä kuin kymmenen keskikokoista. Kirjailijan ja lukijoiden kannalta se on surkeaa.”

  8. Paluuviite: lukurauha « Preivi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s