Hassunhauskaa taidetta, hii-hoo ja vaarinhousut!

"Katsoja liittää taideteoksen ulkoiseen maailmaan."

“Äidin, isän ja lasten sukat leikkivät eriparileikkiään narulla, mutta myös arki on läsnä: siihen viittaa maantien harmaaseen puettu pulsaattoripesukone. Taideteos syntyy katsojan kokemuksesta.— miksi vanhat liituraitahousut potkivat karjalaista koivikkoa, miksi tietokoneiden monitorien sisältä kaivetut tuulettimet sanovat kaikki yhtä aikaa ´hoo!´?”

Vaikuttaa nykytaiteelta! Hoo! Nuo ajatukset ovat suoraan kuvataiteilijan ja kirjailijan Harri Mannerin satiirisesta teoksesta Suuri performanssi. Mies tietää mistä puhuu. Taiteesta.  Monelle hökötykselle voi  tämän taiteilijan varjossa nauraa vapautuneesti: Hoo!

Tätä hyväntahtoista ja lämpimän nauravaa otetta voi harjoitella Turun Ars Nova -nykytaiteen museossa. Siellä on koko kesän  esillä kattaus  nykykansantaidetta otsikolla Tätä ei kehystetä.  Mutta näyttelystä voi hyvinkin saada kimmokkeen ahkerampaankin nykytaiteen katseluun. Patalappujen seinille panijoita, lasten pikkuautoista tai muovieläimistä installaatioiden väsääjiä löytyy  virallisista nykytaiteilijoistakin, käväisepä  vaikkapa Wäinö Aaltosen museon nykyveistotaiteen näyttelyssä, jos et usko.

Taiteen alttarilla. - Petri Martikainen, Nimetön.

Liika kriittisyys pois ja naurua tilalle.  Tänä päivänäkin pätee Marcel Duchampin ajatus, että taiteilija ei yksin luo teosta, vaan “katsoja liittää taideteoksen ulkoiseen maailmaan avaamalla ja tulkitsemalla sen sisäisiä ominaisuuksia lisäten näin panoksensa luovaan toimintaan.” Ajatus taiteesta kiteytyy Duchampilla myös kansanomaisemmin; kaikki mikä on pantu taidemuseoon näytteille ja on signeerattu ja mihin ei saa kusta, on taidetta.

Usein itseoppineita taiteilijoita työnnetään syrjään, nauretaan pilkallisesti. Nykyään kuitenkin puhutaan jo nykykansantaiteesta tai ITE-taiteesta, outsidertaiteesta, marginaalitaiteesta tai art brut -taiteesta. Virallinen nykytaide on antanut vaikutteita kansantaiteelle – ja päinvastoin.

Turun näyttelyn on koonnut kriitikko ja taiteilija Erkki Pirtola. Hän on vuosia dokumentoinut itseoppineita taiteilijoita puutarhoissa, vinteillä, ulkorakennuksissa. Nykykansantaide on saanut vakavaa huomiota osakseen vuodesta 2005, jolloin sitä esiteltiin ensi kerran Kiasmassa.

Vesa Väänänen, Monolähetys.

Ars Novan näyttely on otos nykyisestä suomalaisesta  kansan hullusta luovuudesta. Mutta selvät yhtymäkohdat on nähtävissä virallisten taiteilijoiden hulluun luovuuteen. Kansanmiehet käyttävät usein moottorisahaa, puukkoa, hitsipilliä, lekaa, käyttävät  romurautaa tai valmiita esineitä, tekevät hauskoja oivalluksia.

Jokainen siis voi olla taiteilija, luovuus on lahja, jota kannattaa vaalia, liika puhdasoppisuus on tylsää! Erityisellä lämmöllä ja hymyssä suin katselee vesivehmaalaisen Erkki Pekkarisen tuohitöitä.  Aivan uutta lennokkuutta ja perinteistä käsityötä. Mies on tuohesta väsännyt mm. maailman suurimmat tuohivirsut. Niillä on mittaa kaksi metri. Ja pienimmät virsut, 3,8  mm.  Pekkarinen esiintyy myös videolla performanssissa kokonaan tuohesta tehdyssä asussa.

Erkki Pekkarisen tuohihattu.

Tämähän panee ajattelemaan: joillakin ei ole koskaan tuohta, joillakin suu on tuohesta, tuohitorvi olisi kova soitin jalkapallon MM-kisoissa, Nordea kauppaa Tuohi-luottokorttia. Tavataan siis tulevana vuonna tuohikuussa pukinpäivän aikaan!

Hoo!

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, EU, ihmiset, mynämäki, sano suoraan, taide, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

15 vastausta artikkeliin: Hassunhauskaa taidetta, hii-hoo ja vaarinhousut!

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Tuo ylimmäinen hahmo on mainio, se nainen todellakin liihottelee, on kaunis ja kiinnostavan näköinen. Taidetta parhaimmillaan—.

    Samoin tuo alimmaisen kuvan ihmeellinen tuohihattu, jota ei kuitenkaan voine pitää päässä, vaan on tehty taideteokseksi. Tuohi-ihminen lukee tuohilehteä nimeltä Tietoa tuntemattomasta Ultra.

    Nykytaiteena voidaan pitää lähes mitä vain ;)

    • – Kyllä kansa tietää, kuten Vennamo sanoi. Ja osaa! Eivät varmasti nämä nykykansantaiteilijat ole sellaisia nirppanokkia kuin monet ehtana taiteilijana itseään pitävät. Huvikseen monet vääntävät monenmoista milloin mistäkin vanhasta rännälistä tai lahonneesta veneestä.

      Tuohi-ihmisiähän me olemme kaikki suomalaiset!

  2. maria sanoo:

    Sitä tuohta kuuleminen, jonka juurella asunto. ITE-taide on verratonta, ja hakkaa usein kekseliäisyydessaan monen kouluja käyneen ammattilaisen teokset. Pirtola on tehnyt todella hyvää työtä taiteilijoiden tunnetuksi tekemisessä. Hän tajuaa syvällisesti, että ihminen haluaa västä jotain aivan uutta omin päin, sitä voisi kutsua myös primitiiviseksi tarpeeksi koristella tai ”lavastaa” ympäristöä; kun näet valkoisen seinän, heti tekee mieli riipustaa siihen jotain elämän merkkejä. Sitähän tämä graffittitaidekin on, paitsi että jotkut tyytyvät vain sotkemaan ja töhrimään, mutta toisaalta; onhan sekin tavallaan väkevä kannanotto ja viesti. Harvoin näkee kauniissa, vanhoissa rakennuksissa näitä ”gägejä”.

    • Olen justiinsa samaa mieltä kanssasi. Se Pirtolan filmi myös pitää nähdä, jäi viimeksi näkemättä, Pirtola pitää Videotreffit toistamiseen 28.8. klo 17.30.

      Nämä ITE-taiteilijat eivät ota itseään ja tadettaan kuolemanvakavasti, nauttivat tekemisestä ja katsojan yllättämisestä.

      Yläkerrassa on itseoppineiden taidetta Sveitsistä, Ranskasta ja Yhdysvalloista. Mukana on myös psykiatristen potilaiden tekemiä töitä. Toisessa kerroksessa on lisäksi esillä muutama tanskalaisen taiteilijan Henry Heerupin työ; romuesineista ja kivistä syntyyneitä eläviä hahmoja.

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    Ihan kiva juttu, että luovuus ja ideointi pääsee valloilleen. Mahtavaa jälkeä ja vahvoja näyttöjä. Ihanaa etenkin tuo tuohitöiden esiinmarssi.
    Itseoppineista taitelijoista kirjoitettaessa arvostan kuitenkin enemmän Antti Lampisuon luomaa taidetta.

  4. Entäs tämä Glazynov?

  5. Kaisa-Maria sanoo:

    Tarkoititko Ilja Glazynovia, sitä Kekkosmaalaria? En tiennytkään, että hänkin on itseoppinut. Ei pärjää Lampisuolle.

    • Ei taida ihan itseoppinut olla, mutta aikoinaan Neuvostoliiton Kansantaiteilija ja sittemmin Venäjän taideakatemian johtaja. On saanut Venäjän Federaation neljännen, kolmannen ja toisen asteen kunniamerkit ja vuonna 2007 täyttäessään 75 vuotta Vladimir Putin lähetti hänelle onnittelusähkeen ja kiitteli miehen maalauksia isänmaallisuudesta, suuremmoisesta luovuudesta ja taidokkuudesta.

      Että kyllä Lampisuolle pärjää, vaikka tiedä miten pärjäisi nykykansantaiteilijoiden joukossa.

  6. Hirlii sanoo:

    Tänne pitääkin mennä, joten kunhan palaan Turkuun niin menen oitis, vaikuttaa hauskalta.

  7. Kaisa-Maria sanoo:

    Viimeksi olisin Hymyilevä uskonut sinun arvostavan sitä, että sepäs on vasta todellinen taiteilija, joka saa eniten kunniamerkkejä. Totta helvetissä herra on herra vaikka taideakatemian johdossa. Johtamisen taidot siinä hommassa kuitenkin ovat tärkeimmät, vaikka muuten maalaisi punamullalla aitaa!
    Putin lähettelee ammatikseen kunniamerkkejä sinne tänne, poliittisten suosittelijottensa oheiden mukaisesti.
    En ollenkaan kiistä enkä tunne Glazynovin erityisansioita taiteen saralla. Muistan häneltä vain sen Kekkosen kuvan.
    Tarkistin juuri netistä. Siellä se Urkki komeili. Kuva tuntui aika mielistelevältä ja varman taiteilija oli kenties saanut aikanaan tarkat ohjeet ja almut, ties miltä politbyroolta. Joten se siitä luovuudesta.
    Jos minä pidän Antti Lampisuon tuotannosta, niin sillehän sinä Hymyilevä, et mahda mitään!
    Silmät vain katsovat. Ajatukset luovat kuvan.

    • tammikuu44 sanoo:

      Halusin painottaa tuota nimitystä Kansantaiteilija, ihan vain vitsinä. Glatzynov on itäisen naapurimaamme virallinen taidehenkilö, jota meidän on vaikea täällä arvioida; samoin kuin sosialistinen realismi on oman aikansa tuote ja edustaa tiukkaa poliittista näkemystä Glazynovkin tuo töissään esille kotimaansa tämän hetken poliittista siloiteltua sanomaa.

      Nykykansantaiteilina pitäisinkin häntä juuri sen takia, että hän on ilmiönä mielenkiintoinen, milenkiintoa ei niinkään herätä hänen työnsä.

  8. maria sanoo:

    Mielistelyntaitohan juuri auttaa teosten maksajien kanssa asioitaessa. Eikö se juuri ole sitä modernia asennetta, ettei vaan niitä apurahoja kinuttaisi. K-M:kin on nyt kääntänyt täysin kelkkansa.
    Silmät ja ajatukset eivät voi kulkea eri ratoja, se on neurologisesti ja biologisestikin lähestulkoon mahdotonta. Paitsi jos on sokea!

  9. Kaisa-Maria sanoo:

    Maria! Minkä ihmeen kelkka on muka kääntynyt? En osannut arvatakaan, että olet neurologi-biologi. Ei varmaan tullut mieleesi, että tarkoittamasi sokea voi nähdä asioita ihan kuvannollisesti eikä siihen tarvita silmälääkäriä.
    Epävirallinen reseptini sinulle on, että käyttäisit mielikuvitustasi ja katsoisit maailmaa hieman avarammasta näkökulmasta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s