Neljä ovea menneeseen

Kun astut tästä ovesta sisään, olet kuin Liisa Ihmemaassa.


Mutkaista soratietä, metsää.
Onneksi autossasi on navigaattori, ilman sitä sinä nykyajan ihminen eksyt! Pitäisi löytää Tammelan kylä Kalannista, Uudestakaupungista. Metsää. Hiekka pöllyää. Kohta voisi tulla ukko hevospelillä vastaan… Hep, tuosta vasemmalle. Sitten jalan. Ja siinähän se on, Mattilan tila, päärakennus ja aittoja, luhtia, riihiä ja hirsihuussi.

Vaalenpunaiset malvat kukkivat punaista seinää vasten.
Mustaan oviaukkoon sukeltaa kuin Liisa kaninkoloon. Sitten onkin Ihmemaassa: Satoja kupariesineitä, pienet ja isot kahvipannut kuin rehevien naisten missikisoissa. Kuuluvat kaikki Anne ja Pentti Siivosen kokoelmiin, koko tilasta on vuosien mittaan muotoutunut talonpoikaismuseo.

Astut toisesta ovesta sisään…

*

"Eikö ostettaisi meillekin lamppua?"

*

Valon paratiisi! Öljylamppuja , joiden liekkiä on väännetty suuremmalle kartanossa, pappilassa, kaupunkien salongeissa, kohta torpparin tuvassakin. Ja sitten saattoi sen valossa lukea kuin “selvällä päivällä”. Päreet nurkkaan!

– Eikö ostettaisi meillekin lamppua, kirkonkylän kauppias  kuuluu niitä Pietarista tuoneen…. siinä palaa öljy. – Mitenkäs se märkä öljy palaa? – No, mitenkäs viina palaa? – Mutta jos viina syttyy palamaan, sitä ei sammuta vedellä eikä millään.”

Niinpä. Kaikessa uudessa on omat vaaransa.

*

Kaikissa erilainen kuvio.

*

Yli 400 juustomuottia. Kaikki erilaisia. Mikä kekseliäisyys! Nämä kuviot ovat syntyneet yhden jos toisen  luovuuteen taipuvaisen miehen aivoissa. On puukolla näpertänyt. Syntyi tarvekalu, joka on kuin taideteos. Tuossa seinällä kokonainen tilataideteos.
Salaa kun koskettaa sormenpäillään kuviota, tuntuu kuin koskettaisi tekijän kättä…

Miten kaunis vanha, kulunut esine! Miten somasti puu voi patinoitua. Käsin tehdyt esineet ovat yksilöitä, niillä on tekijänsä luonne.

Viimeisen oven takaa paljastuu satujen ja unelmien maailma:
*

Ratsun selkään ja lentoon!

Lapset ovat lentäneet maailmalle, mutta tunnethan kuinka korkealle ja kauaksi, kuinka moniin seikkailuihin, satuihin, kuninkaan linnoihin, vuorten taakse ja pilvien korkeudelle näillä hevosilla on ratsastettu!

Katso tarkkaan, äläkä unohda!

_____________________________________
Mattilan talonpoikaismuseon on vain viikon ajan auki kesällä. Seuraavan kerran ensi vuonna.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, Luonnonsuojelu, mynämäki, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Neljä ovea menneeseen

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Nuo talonpoikaiset juustomuotit ovat ihania katsella ja varmaan kosketellakin (jos saa siihen luvan). Mahdottoman upea seinä!

    Ja entäs nuo lasten leikkipollet, joillakin ajokärryt perässä: Ei kun kyytiin vaan! Kansantaidetta parhaimmillaan nuo lasten leikkikalut :)))

    • Näin siellä myös yhden liikuttavan leikkikalun: yhdestä puusta veistettu nukke. Sitä on varmasti puettu ja rakastettu yhtä paljon kuin nykyisiä hienoja Barbeja, ehkä enemmänkin.

      Aika jännä harrastuksena tuollainen vanhojen talonpoikaistavaroiden kerääminen!

  2. Eila sanoo:

    Meninpä ihan sanattomaksi, kun katselin noita kuvia, ja astuin mielessäni ovesta sisään.
    Joskus minusta tuntuu, että olen syntynyt väärälle vuosisadalle, kun katselen entisaikojen kauneutta, joka toteutuu kaikissa vanhoissa esineissä.
    Kukapa ei haluaisi niitä ympärilleen.
    Onneksi löytyy aina joku, joka toteuttaa toiveensa ja tarjoaa vielä muillekin nähtäväksi näitä käytöstä paljolti poistuneita kauniita esineitä.
    Yksi rakastamistani tarinoista on juuri tuo ”Siihen aikaan kun isä lampun osti”.
    Siinä on kuvattu hyvin uuden tulo, ja kertomuksen lopussa taas lapsetkin joskus yllättää kaipuu vanhoihin aikoihin.

    • tammikuu44 sanoo:

      Niinpä. Myös vanhoja rakennuksia pitäisi säilyttää ja pitää kunnossa eikä aina purkaa vanhaa ja rakentaa tilalle uutta kolossia. Niin kylissä kuin kaupungeissa pitäisi näkyä erialaiset ajanjaksot. Uutta tietysti pitää rakentaa mutta sen täytyy olla sovussa vanhan kanssa.

      Taivassalosa esimerkisi taistelvat uudesta seurakuntakeskuksesta sen tieltä kun pitäisi purkaa vanha rakennus kokonaan pois ja niin vanha miljöö rikkoutuisi.

      Vanhat puuesineet kuten nuo juustomuotit ovat todellisia taideteoksia! Ja se puuhevosten lauma päihittää hyvin monet taiteilijoiden luomukset!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s