Kohta se alkaa! Nykykoulussa opitaan, ajatellaan ja kasvetaan

Vanhat oppikirjat herättävät nostalgisia muistoja...

Koulut alkavat tuossa tuokiossa. Pientä rutinaa on kuitenkin ilmassa. Vapaan markkinatalouden  itsekeskeinen ajattelutapa alkaa tunkeutua  hyvämaineiseen peruskouluummekin:  peruskoulumme ei ole luova, opetus on Aatamin aikaista,  peruskoulumme ei opeta ajattelemaan. – Tämmöisiä ajatuksia heittelevät kiireiset vanhemmat, jotka tuskin ehtivät yhteenkään vanhempainiltaa.

OAJ:n uusi puheenjohtaja Olli Luukkainen syyttää vastavuoroisesti vanhempia vastuun pakoilusta lehtihaastattelussa (TS8.8.), monen opettajan aika kuluu nykyään ihan muuhun kuin opettamiseen. Kodin pitäisi tukea koulun työtä, peruskasvatusvastuu kuuluu kodeille.

*

Rutisijoilta on unohtunut, että peruskoulumme on alusta lähtien pyrkinyt juuri tuohon vaikeasti määriteltävään luovuuteen, se on edistänyt  kunkin oppilaan yksilöllisyyttä, kasvattanut vastuullisuuteen. Ennen kaikkea  antanut kaikille samat mahdollisuudet koulutukseen.

Nyt jotkut vanhemmat vaativat omalle pallerolleen vielä enemmän: koulun on otettava juuri minun lapseni yksilölliset erikoistarpeet ja oikut huomioon, opetettava jopa pesemään naama ja hampaat aamulla, kun vanhempien aika ei riitä. Vanhemmat  eivät halua pahoittaa lapsen mieltä.

*

Työ ja oppiminen eivät aina ole hauskaa, sen tietää jokainen, joka on jompaakumpaa yrittänyt.  Koulussa opiskellaan  myös vastuun ottamista omista tekemisistä. Vanhemmat pakkaavat lapsensa pumpuliin. Kuten Kaisa Korhonen toteaa: “Kaiken pitäisi olla kauhean mukavaa, ettei tule paha mieli. Valitettavasti ihmisenä olemiseen kuuluu tunteminen.”

Näiden ikihauskan oppimisen ja luovan hössöttelyn perässä vöyhkäävien pitäisi muistaa, että peruskoulumme on kovassa maineessa ympäri maailmaa. Luovuutta ja kivaa on enemmän kuin useimmissa maailman kouluissa. Kiusaamista hillitsevää KiVa koulu -hanketta viedään ulkomaille Japaniin ja Kiinaan saakka.

*

Opettajien mahdollisuudet pitää yllä tarvittavaa työrauhaa ovat usein nykyään minimaaliset, koska samaan yleisopetuksen luokkaan tungetaan  lievästi ja vakavasti häiriintyneetkin. Kysymys on rahasta, säästöt tuntuvat nyt  lisääntyneinä ongelmina.

*

Yhä kovempaa meteliä pitää elitististä ajattelua ja rahaa edustava vähemmistö, joka haluaa lapsensa yksityiskoulun.  Yksityiskouluja ei kuitenkaan pitäisi lisätä, se on demokratian vastaista ja kaikkein huonoin ratkaisu. Peruskoulu kehittyy koko ajan. Uusi tuntijako on tulossa, samoin aletaan laatia uusia opetussuunnitelmia, koululaiset saavat muutaman vuoden kuluttua jokainen oman miniläppärinsä ja liitutaulu vaihtuu älytauluun.

*
Onko suunta sitten kuitenkaan kaikkein paras?

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, EU, ihmiset, ihmissuhteet, koulu, koululaitos, mynämäki, nuoret, opettajat, politiikka, sano suoraan, yhteiskunta, Yrittäminen Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

28 vastausta artikkeliin: Kohta se alkaa! Nykykoulussa opitaan, ajatellaan ja kasvetaan

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Suomalainen peruskoulu on ollut maailman huippua, ja sen opetus samoin. Pahalta tuntuu, kun aina vain puhutaan säästöistä, ikään kuin opetuksen tasolla ei olisi säästöjen rinnalla mitään virkaa.

    Jos opetus ja koulutus ajetaan alas, se on hölmöin ja vaarallisin temppu mitä poliitikot osaavat keksiä. Rahaa kyllä riittää suuren naapurivaltion avustamiseen, mutta ei tärkeisiin oman maan asioihin; sille tielle on saatava piste ;-/

  2. Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Hyvä! Ja ei paljon ole järkeä tuossa yksitryiskoulujenkaan perustamisajatuksessa. Siinä yksi tapa jakaa kansaa kahtia: hyvän ja huonon koulun käyneet. Ei, ei ja ei!

    Mutta mikä bisnes tietokonevalmistajille ajatus jokaisen koululaisen minimikrosta.

  3. Eila sanoo:

    Kun katselin tuossa kuvassa olevia vanhoja koulukirjoja, ajattelin mielessäni ”vanhan koulun” monia hyviä puolia.
    Omat poikani saivat aloittaa opintiensä suhteellisen pienissä kyläkouluissa, jollaisiin olisin halunnut vielä lastenlastenikin pääsevän.
    Säästöt ovat syöneet pienet koulut lähes kokonaan.
    Kouluissa on muuttunut lähes kaikki niistä ajoista.
    Kaikki ei suinkaan ole huonoa, vaan joukossa on paljon hyvääkin.
    Yhdellä opettajalla on kuitenkin liian paljon, liian erilaisia lapsia hallittavanaan.
    On lapsia, joita on myös kotona ohjattu elämän alkuun ja käyttäytymiseen.
    Valitettavasti on myös päinvastaisia tapauksia. Ja sitten on heitä, joilla ei ole ketään, joka välittäisi todella lapsen saavutuksista.

    Henkilökohtaisesti olisin toivonut, ettei opetusohjelmissa myöskään olisi muutettu kaikkea eri kulttuureista ja maista tulevien oppilaiden mukaan.
    Miksei suomalainen koulu voi olla suomalainen? Eivät muslimimaat ja arabimaatkaan muuta opetusmetodejaan, vaikka sinne muuttaisivat kaikki suomalaislapset. En ainakaan jaksa uskoa sitä.
    Kouluissa ei enää pidetä aamuhartauksia, ettemme loukkaa ketään.
    Ei lauleta keväällä suvivirttä, ettemme loukkaa ketään.
    Poistamme ristiinnaulitun kuvat, ettemme loukkaa ketään jne.
    Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
    En usko, että kenenkään elämää pilaisi se, että oppisi hiljentymään jonkun asian edessä. Ei se silti pakota ketään vielä muuttamaan ajattelutapaansa, eikä uskontosuuntaansa.
    Koulussa lasten pitäisi saada tuntea itsensä samanarvoiseksi, mutta se ei silti edellytä sitä, että kaikki muutetaan muualta tulleiden mukaan.

    Lapsen on opittava kunnioittamaan opettajaa ja opettajan puolestaan lasta yksilönä. Mutta onko nykyopettajalla siihen mahdollisuus?

    Kiistellystä aamupalasta haluaisin mainita vielä sen verran, että pääkaupunkiseudulla on lapsia, joilla ei ole kotona mitään suuhunpantavaa. Eikö aamupalan jakaminen kaikille poistaisi suoranaisen nälän puutteenalaisilta, mutta ei tekisi heistä toisten joukossa silmätikkuja, kun aamupala jaettaisiin tasapuolisesti jokaiselle. Se raha ei varmasti menisi hukkaan.

    Kun lueskelin kirjoitustani, alkoi minusta tuntua, että olen
    vanhanaikainen ja kehittymätön tyyppi, muuttuvan nyky-yhteiskunnan jarrupala.

    • Hei, et sinä mikään jarrupala ole, ei ollenkaan, järkeväähän on edetä kouluakin kehitettäessä rauhallisesti eikä äkkikäännöksiä tehden.

      Näet myös selkeästi sen suurimman ongelmakohdan: liian suuret luokat, joissa yritetään opettaa myös ongelmaoppilata, mikä on täysin toivotonta sanovat päättäjät mitä tahansa. Väkisin ei voida ketään opettaa ja saada oppimaan sellaista mihin oppijan rahkeet eivät riitä. Tämä on sitä typerää säästöä, jossa kaikki kärsivät. Lisäksi aina, kun opettaja joutuu keskeyttämään oppimistilanteen häiriköinnin vuoksi, se on pois muiden opiskelusta ja oppimisesta.

      Uskon kutenkin, että peruskoulumme kehittyy ennen kaikkea suomalaisten tapojen ja tottumusten pohjalta, vaikka maailman muuttuessa kouluopetuksessakin on kansainvälisyys ja ihmisten erilaisuus otettava huomioon. Mutta siinä monikulttuurisuudessakin pitäisi olla järki kädessä ja hiukan jäitä hatussa.

      Ehkä kannattaisi myös miettiä, mitä suuret uudistukset tulevat maksamaan. Onko tosiaan järkevää siirtyä kovin nopeasti siihen, että oppilaat työskentelisivät päivät pääskytysten ihanien miniläppäreittensä kanssa. Kirjaakin pitäisi sentään osata lukea!

  4. Kaisa-Maria sanoo:

    Joku helkkarin koululaisten vanhempien liitto tms. vaatii, että oppilaitten vanhempien pitäisi päästä seuraamaan tunneille opetuksen tasoa ja vielä antaa lausuntonsa siitä.
    Voi elämän kevät!
    Miltä tuntuisi oppilaasta, kun isä ja äiti tunkisivat tunnille hölmöinä kyttäämään? Häpeäisi silmät päästään.
    Kansakouluaikoinani tunsin itseni lievästi sanoen vaivautuneeksi, kun he tulivat koulun kuusijuhlaan seuraamaan jouluevankeliumia, jota lukemaan minut oli pakotettu. Luulivat varmaan, etten muka muuten pärjäisi. Olihan siellä toki muittenkin vanhempia, mutta silti. Pelkäsin, että kaverit pitävät lellivauvana.
    Yksityiskoulujen perustaminen! Veteen kuoleva ajatus, vaikka tyhiä koulutaloja on vaikka minkä verran. Ennustan, että tällainen bisnes ei olisi millekään osapuolelle edullinen.
    Läppärien tulemisesta opetusvälineeksi tuskin tulevaisuudessa vältytään, ei vältytty taskulaskimienkaan tulosta.
    Eihän edes nykyinen viisivuotias tunnu tulevan toimeen ilman läppäriä. Todella kovan luokan bisnes niiden valmistajille ja tämän isot firmat ajavat taatusti ennen pitkää läpi.
    Ja tullaanko tulevaisuudessa ylipäätään toimeen ilman läppäriä?

    • Kyllä sinne koululuokkaan pääsee ihan vapaasti nytkin – tietysti on kohteliasta kysyä opettajalta, josko voisi tulla. Mutta päästettävä sen on, ei opetusta tehdä salassa. Ja onhan monissa kouluissa oikein järjestetty ns. avoimien ovien päiviä, jolloin oppilaiden vahemmat voivat vierailla eri oppitunneilla. – Kyllä sen lausunnon voi sitten antaaa suullisesti heti tunnin jälkeen! Olen itse kokenut, että suurin osa vanhemmistä hämmästelee, mitä kaikkea kivaa koulussa tehdään!

      Ne läppärit kyllä varmasti tulevat kouluihin, Turussakin jo ainakin muutamiin kouluihin. Kovaa bisnestä, kuten sanoit.

  5. maria sanoo:

    Yksityistä ”kristillistä” oppikoulua olen minäkin käynyt aikana, jolloin kunnallisia, ns. ilmaisia lukioita ei vielä ollut. Rahaa ei juuri ollut, mutta kouluun päästiin, jos vaan haluja oli. Isä viivytteli aina koulumaksujen kanssa, vaikka alennusta saatiinkin. Isä ajatteli, ettei muksuja sentään koulusta ulos ajeta, eikä ajettukaan, vaikka karhukirjeitä rehtori lähetteli.
    Peruskoulu on hyvä, mutta varmaan riippu paljon kunnasta, miten paljon kouluun satsataan. Kunnat saavat nykyään päättää ihan liikaa tavallaan itse, ja silloin säästetään erim. koululaisten terveydenhuollosta ja tuesta, mikä pudottaa monia kelkasta. Kiusaamisesta ei ole päästy ja unelmia hienosta koulusta on turha elätellä, sillä tutkimusten mukaan kouluviihtyvyys on OECD-maiden alhaisimpia juuri Suomessa. Tiedä sitten, mistä johtuu. Luultavasti siitä, että luokat ovat suuria ja asenteet jotenkin tylyjä, kilpailu veristä ja sydämen sivistys nollassa tai jotain.
    Alakoulun muista outona vaiheena. Lukemaan ja laskemaan kyllä jotenkin pikkuhiljaa opin. Ope antoi kaikille tasaisen hunoja numeroita, vitosta ja kutosta, mutta en siitä mitenkään välittänyt. Ekan todistuksen kanssa kotiin mennessäni olin kuulemma illoinnut, että ”hiljaa olemisesta” tuli täysi 10. Olin jo omaksunut asenteen, että kun vaan pitää turpansa tukossa, on ”käytöksessä” hyvä. Olen vanhemiten luopunut älyttämästä ajatuksesta. Ja sitä paitsi, en ymmärtänyt yhtään mitään; itse puhuin etupäässä karjalaista murretta, muut jotain kummaa lounaisuomea.
    Parasta oli, kun opettaja luk ääneen Tottisalmen perillistä. Jonen käänteitä odotin innolla, muu oli lähinnä puppua!

    • Hei, koulu on muuttunut noista ajoista. Nyt silitellään päähän ja kaikilla pitäisi olla kivaa. Kuitenkinkolussa kiustaa. Kiusaaminen on helppoa ajankulua, kun opettajilla ei ole valtuuksia kovalla otteella puuttua väärinkäytöksiin. Pitää aina vain ymmärtää ja käydä keskusteluja kiusaajan ja kiusatun kanssa. Kiusaajan osoittaminen syylliseksi ja vaatiminen häneltä tekoja asian korjaamiseksi, joskus jopa määräajaksi kousta erottaminen tai erityiskouluun lähettäminen olisi paikallaan.

      Lapset tuntevat viihtymättömyyttä paljolti siksi, kun häirikköoppilaat saavat aikaan kaaosta. Kouluun kaivataan monesti opiskelurauhaa, kivaa koulussa on riittämiin. Erityisluokkia ennemmin kuin miniläppäreitä!

  6. Arvoisa Hymyilevä Eläkeläinen,

    Kirjoitat yllä osuvasti, että suomalaisen koulun erinomaisuus näkyy KiVa Koulu -tyyppisissä hankkeissa. Tässä kuitenkin näyttää siltä, että kannatat tiukkaa rangaistuslinjaa. Nähdäkseni kovat otteet eivät ole koskaan hillinneet koulukiusaamista sen enempää kuin tiukka rangaistuspoliittinen linja hillitsee rikollisuuttakaan. Toki jälki-istunto tai erottaminen ovat käteviä pikaratkaisuja akuutisti hiertävään ongelmaan – mutta tuottaako rankaisu todella kestäviä tuloksia?

    Mielestäni olisikin syytä kysyä, miksi lapset ensi sijassa päätyvät mainitsemaasi ”ajankuluun”.

    • tammikuu44 sanoo:

      Ajattelevana ihmisenä sinä ajattelet, että kaikki ovat samanlaisia ajattelijoita. Eli vastaus tuohon kysymykseesi, miksi joudumme tuohon kiusaamistilanteiden ja häiriökäyttäytymisen selvittelyyn on tämä: samaan luokkahuoneeseen tungetaan lapsia, joita pitäisi hoitaa aivan muualla eli jonkinlainen rauhoittamisluokka olisi tarpeen. Suurin vika koulussa on tällä hetkellä juuri tämä. Ennen oli erityisluokkia, jopa ns. kasvatuslaitoksia, jota en suinkaan halaja takaisin, muuta jotain täytyy saada tehtyä näille hätää kärsiville.

      Pienemmät luokat ja vaikeuksista kärsivät on hoidettava ensin kuntoon omissa oppimisympäristöissään.

      Sitten on olemassa näitä kiusaajia, jotka on saatava ymmärtämään, että ovat syyllistyneet pahantekoon, ihmisen loukkaamiseen, henkiseen vaurioittamiseen Näitten kanssa on oltava tiukkana. ( Ann Heberlein puhuu tästä paljon kirjassaan Se ei ollut minun vikani.)

      Kouluissa on noista pikaratkaisuista kuten jälki-istunnosta paljolti jo luovuttu.

      Tästä nyt riittäisi vaikka kuinka paljon; luepa piruuttasi tuo Heberleinin kirja se on varmasti eri sorttinen, mihin olet tottunut.- Blogisi on mielenkiintoinen ja innostava, olet tosiankin ajattelija!

      • Nähdäkseni olet aivan oikeassa siinä, että ensi käteen vaikeissa tilanteissa ”rauhoitusluokka” tms. voisi hyvinkin olla toimiva ratkaisu. Monet koulujärjestelmän ongelmathan johtuvat myös jatkuvasta resurssien leikkaamisesta, jolloin esimerkiksi jättiluokan kanssa painivalle opettajalle ei välttämättä enää jää muita toimivia työkaluja.

        Haluaisin kuitenkin peräänkuuluttaa sitä, että jotkut yksilöt eivät yksinkertaisesti sopeudu istumaan tuntikaupalla paikoillaan. Aiheeseen liittyen, tässä innostava Ken Robinsonin TED-puheenvuoro. Linkki tässä:
        http://bit.ly/ct6ocs

        Robinson polemisoi vielä itseänikin jyrkemmin koulutusjärjestelmää, osin ehkä liikaakin. Kehottaisin kuitenkin katsomaan kohdasta 15:00 alkavan liikuttavan Cats-koreografi Gillian Lynnen tarinan.

        Lynne oli häirikköoppilas, joka ei pysynyt millään aloillaan luokassa. Lopulta lääkäri, joka kutsuttiin hoitamaan potilasta huomasi, miten Lynne liikkui musiikin tahtiin. Hän totesi Lynnen äidille: ”Tyttärenne ei ole sairas. Tyttärenne on tanssija.” Lynne pantiin tanssikouluun, ja loppu on historiaa.

        Kiitos kirjavinkistä! Vilkaisin nopeasti kirjan sisältöä, ja se vaikuttaa tosiaankin kiinnostavalta. Viktor Franklia mukaillen, vapaus edellyttää aina vastakappaleekseen vastuun.

      • Tässähän alamme olla samoilla linjoilla! Kumpikin puhumme noista erikoistapauksista, jotka ovat mitä mielenkiintoisimpia, mutta ns. normaaliluokassa hankalia hoitaa.

        Tuntikaupalla paikallaan istuminen ei nuoria varmasti aina inspiroi. Nykykoulussakin pyritään opetuksessa siihen, että luokassa voi liikkua opiskelun yhteydessä; kaikenlaista meteriaaliahan on haettava, tehdään retkiä ja tutkimusmatkoja yms. Pelkkä kuunteleminen ei ole enää nykykoulussa oikeaa opiskelua.

        Kiitän linkistä, jonka antiin tutustun mielelläni.

        Totahan on, että peruskoulu sattaa olla kärsimys, parhaiten opettajat tuntevat nämä ADHD-tapaukset, jotka ovat jo aika paljon saatu hoidettua. Näissähän tarvitaan usein oikein lääkitystä. Sitten joskus sattuu rauhallinen, mutta oikein tosissaan erilainen oppilas, ja siinä onkin sitten pulma: oppilas saattaa eristäytyä, koska muiden touhut tuntuu niin typeriltä, harvemmin tällainen oppilas on tunnilla koskaan häiritsevä. Nämä oppilaat kyllä jotenkin turhautuvat.

        Oikeita neroja on kuitenkin hyvin, hyvin harvassa.

  7. Kaisa-Maria sanoo:

    Kuinka monta oppilasta nykyisin tarvitaan, että luokkakoko on liian suuri?
    Kansakouluaikoinani luokassa oli parhaimmillaan 42 oppilasta. Opettaja oli entinen hävittäjälentäjä, joka oli saanut seminaarissa muutaman kuukauden pikakoulutuksen opettajaksi.
    Hyvin hän kuitenkin hallitsi laajan katraansa eikä opettajaa tullut mieleenkään esimerkiksi sinutella. Jokainen oppi ainakin kertomataulun ja Jaakobin poikien nimet.
    Koulukiusaamisesta ei ollut tietoakaan, mitä nyt pojat välitunnilla toisinaan tappelivat ja sotkivat hypinnarujamme. Se vaan osoitti, että viipottajat olivat sotkijan suosiossa.
    Jälkeenpäin ajatellen. Kouluhommat ovat menneet pipariksi siitä lähtien, kun opettajat salliivat oppilaiden sinutella itseään!
    Heidän arvovaltansa katosi, kun oppilaat alkoivat pitää opettajia vertaisinaan, joille voi haistatella mitä mieleen sattuu.

    • 25 on jo ylisuuren rajoilla. Olet Kaisa-Maria kovan linjan naisia. Totisesta, muistan minäkin vielä tänäkin päivänä Jaakobi poikien nimet: Ruben, Simeon; Leevi, Juuda, Daan; Naftali, Gaad, Assar, Isaskar, Sebulon, Josef ja Benjamin.

      Tällä raamattutiedolla pötkii jo pitkälle.

  8. Kaisa-Maria sanoo:

    Hyvin olet läksysi lukenut Hymyilevä! Tai sitten lunttasit.
    Jäin kuitenkin kaipaamaan kommenttiasi siitä opettajien sinuttelusta. Olenko oikeassa vaiko taas kerran täydellisessä pimennossa?

    • Mielestäni sinuttelu käy vallan hyvin, jos sinuttelija ei tuppaudu kaveriksi. Moni nuori sanoo näin: ”Opettaja, katsoit eilen sen elokuvan televisiosta?” Siinä hienolla tavalla käytetään puhuttelussa tuota opettaja-sanaa, ja sinuttelu tuntuu aivan luonnolliselta. Sinuttelevathan lapset nykyään vanhempiaankin ja työntekijät pomoaan.

  9. Kaisa-Maria sanoo:

    Oi kuinka kaunista! Näihän se aina varmaan meneekin ja aika moni nuori sanoo opettajalleen just näin.
    Kiitos Hymyilevä, että pelastit minut luuloista, jotka jälleen kerran osottautivat epäluuloiksi.
    Nyt uskon myös, että lehtikirjoitukset opettajien auktoriteetin murenemisesta sekä koulukiusaamisista ovat pelkkää ilkeämielisten toimittajien keksintöä.

    • Älä yritä venkoilla. Ei auktriteetti siihen murene, että opettajaa sinutellaan. Se on murenemassa siihen, että opettajalle annetaan opetettavaksi luokka, johon on tungettu selvästi häriintyneitä oppilaita, joiden paikka olisi erityisluokassa. Näillä estottomilla oppilailla on sitten tapana haistatella yms. jopa lyödä lapiolla päähän kuten tapahtui (taisi olla Turussa) muutama vuosi sitten.

      Tuskin opettaja aina edes uskaltaa kieltää tällaisia kouluhäiriköitä. Kyllä siinä auktoriteeti alkaa hävitä, kun ihmismäinen puhe ei auta.Tässä erityisopetuksessa säästämisessä se vika on. Erityisluokkien opettajat tekevat uopeaa työtä. Nämä luokat koetaan kuitenkin kunnissa ylimääräiseksi rasitteeksi eli rahanmenoksi.

  10. maria sanoo:

    On jotenkin kummallista, että lähes kaikki ns. kovan kurin koulun käyneet 1940-luvulla syntyneet ylistävät sitä, ettei ” siitä mitään traumoja jäänyt vaikka karttakepistä saikin!” Ei vai?
    Uskon, että lyöminen ja häpeään saattaminen luokan edessä ovat niin kovia kokemuksia, että ne on pakko ikäänkuin laimentaa mitätöimällä eli kieltämällä ne. Juu, ei mitään pahaa tapahtunut, ja jos tapahtuikin, olisi oikeus ja kohtuus, että sama tapahtuisi nykyäänkin muksuille. En todellakaan ymmärrä näitä vanhan kansan opehirmujen puolustajia.
    Ja kiusaaminen on totisinta totta vielä nykyäänkin. Myös opet saattavat kiusata. Mutta kyynisyydelle (viesti K-M:lle) asia ei parane.

    • Onneksi olemme päöässeet noista karttakeppiajoista. Mutta nyt onmenty toiseen äärimmäisyyteen: oppitunnilla oepttaja joutuu sietämään monenmoista epäjäjesystä ja johtuen siitä, etä mukns on näitä huonon kotikasvatuksen saaneita ja ADHD-lapsia jamuita erityisopetukseen kuuluvia. Opehirmuja ei nykyään ole. Kiusaamisen esitämikseksi tehdään hirveästi työtä ja sitä on jo paljon saatu loppumaankin. Jotain tässä nykyisessä rahaa kumartavassa elämänmuodossa on sellaista, että lapseakin yritetää kotona kasvattaa (= lahjoa ) rahalla.

      Nytpä muista tapauksen Rauman ajoilta. Kalle oli kai viidennellä ja saimme kutsun , jossa kästeltiin kiusaamistapausta. Kalle oli kuulemma lyönyt pienempää oppilasta turpaan kotimatkalla, joku ohikulkija oli nähnyt.

      Asiaa vatvottiin sen toisen pojan ja hänen äitinsä sekä pojan luokanvalvojan kanssa. Sitten tuli Kalle vuoro selittää tapausta. Poika sanoi lujallä äänellä:”Lyöminen loppuu heti, kun ensin loppuu tuon poja hävyttömyyksien huutelu.” Kaikki katsoivat kysyvästi poikaa. Tämä ryntäsi pystyyn ja alkoi juosta ympäri tyhjää luokkaa. Pojan äiti siinä häpeissään kutsui poikaa takasin, houkuttelij ja huokutteli.
      ” Jos saan kympin (10 mk)”, poika huutaa, ”jos saan kympin!”

      Se tilaisuus loppui siihen.

  11. Kaisa-Maria sanoo:

    Ehkäpä nuo koulumuistot ovat saaneet turhankin kullatut kehykset. Tarkemmin ajatellen opettaja syrji minua.
    En päässyt laulamaan Raumalla äänitettyyn koululradiolähetykseen, koska olin muuttanut kaupunkiin Porista.
    Oli se saatanallista rasismia, jota en koskaan antanut anteeksi opettajalle!
    Vittuilin siitä vielä hänen 80-vuotissynttäreillään.
    Vaan mitä teki myöhemmin opettaja? Lähetti minulle vimmoissani lähettämäni ruutupaperille rustatun kirjeen, jossa haukuin hänet taitamattomaksi kuoronjohtajaksi.
    Opettaja kertoi tallentaneensa vuosikymmenten varrella oppilailta saamansa haukkumakirjeet.
    Hän keräili niitä, joten saamani kirje oli valokopio. Nauratti ja ilahdutti.

    • Ilman muuta on selvää, että kaikki oppilaat eivät pidä kaikista opettajista. Ehkä oppilaasta opettaja muistuttaa, joitain ikävää sukulaista tai naapuria. Kun opettaja suuttuu, se saattaa oppilaasta vaikuttaa vallan hirmuiselta. Varsinainen hirmuhan opettaja ei ole, ja kaikki tapaukset ovat yleensä huvittavia jälkeenpäin ja vuosien kuluttua varsinkin.

  12. Nils-Åke sanoo:

    Kenties 1940-luvulla ovat käyneet ns ”kovan kurin koulua, en tiedä, sillä minä olen syntynyt 1920-luvulla ja aloittanut koulun 1930-luvulla.
    Alakansakoulussa opettaja (muuten Lea Piltin äiti) pani minut aina ulos luokasta, joka käytävälle tai ulos, uskontotuntien ajaksi
    koska en kuulunut ev.luterilaiseen kirkkoon.
    Mutta yläkansakoulussa tilanne muuttui ja sain olla muiden mukana.
    Oppikoulussa en kokenut minkäänlaista kiusaamista. Ei opettajien eikä oppilaiden taholta. Koulukiusaaminen oli siihen aikaan aivan tuntematonta.
    Koulu, jota kävin oli ainoa koulu Turussa, jossa opetettiin englantia.
    Kenties tästä syystä myös kaikki opettajat olivat sivistyneitä, paitsi voimistelunopettaja, joka oli natsi.
    Kaikki juutalaiset olivat luonnollisesti B-luokalla, jossa luettiin englantia. Heitä oli minun luokallani 5 ja koska emme olleet mukana aamunavauksessa eikä uskontotunneille, niin minäkin sain olla paljon yhdessä näiden juutalaisten oppilaiden kanssa.
    Tästä voimistelunopettajasta voin kertoa sellaista, että hän suuttui kerran kovasti yhdelle oppilaalle, joka nimenhuudossa
    käytti sanaa jees. Se on vihollismaan kieltä, huusi opettaja.

    • Nuo sotaa edeltävät ajat ja sota-aika olivat varsin erikoisia aikoja. Ehkä niinpaljon uhkaa oli ilmassa, että siinä ei tullut ajatelkleeksi ystävien kiusaamista. Sekä opettajat että oppilaat pitivät yhtä, oli yhteinen päämäärä: selviytyminen sodasta.

      Natsisikoja on aina!

  13. maria sanoo:

    En muista itsekään, että 1960-70-luvilla olisi koulussa kiusattu oppilaita, mutta se ei tarkoita ettei olisi. En muista ainakaan itseäni kiusatun, paria huutelua lukuunottamatta. Mutta opettajat kiusasivat nöyryyttämällä oppilaita luokan edessä, kun eivät tienneet vastauksia heidän arvonsa kysymyksiin. Yhdellekin sivukuil milta tulleelle pojalle reksi sanoi, ettei tästä olisi mihinkään, korkeintaan bensaa myymään. Niin, no; mitä kehnoa sitten on bensa-aseman pitäjän ammatissa, ihmettelin jo silloin. Sehän vasta hienoa oli kun näki paljon upeita autoja ja tapasi erilaisia ihmisiä. Jotkut opet luulevat, ettöä vain ns. akateemiset ammatit ovat tavoittelemisen arvoisia.

    • Kyllä opettajat olivat 50-60-luvuillakin melko hanakoita moitiskelemaan ja olivat helposti ärtyviä, sanoa paukauttivat mitä milloinkin.

      Tuon on muuten totta, mitä sanot opettajien käsityksestä eri ammatteihin. Oppikoulua käyvistä pitti tulla akateemisten ammattien harjoittajia. Oppikoululainen ei edes oikein uskaltanut seurustellä muiden kuin oppikoululaisten kanssa!

  14. emmaia sanoo:

    Kohta se alkaahan. Mieheni on tämän lukukauden varten saanut työn lukion ja aikusten opettejana Malmbergetissa, se on Gällivaren kunnassa. Hän alkaa maantaina en tiedä milloin pääsen mukaan. Gällvare on 1.huhtikuuta 2000 alkaen ollut saamlaiskielten, suomen ja meänkielen hallintoalue.
    Tätä uutta suunta kiinnostaa minua.

    • Tuo mitä kerroit Gällvaren koulusta on hienoa, upeaa toimintaa. Sitä saisi mediakin käsitellä aina silloin tällöin. Mielenkiintoista!

      En ole unohtanut niitä Aku-Ankkoja, alkavalla viikolla panen postiin muutaman!

      Hyvää viikonloppua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s