Taiteiden yön löytämätön ydin

Posetiivi ja apina. Posetiivari soittaa.

*

Oikeastaan Turun torstainen Taiteiden yö ei eroa mitenkään kansaa keräävistä markkinoista. Laitilan Munamarkkinoilla ei löydy munaa, Taivassalon silakkamarkkinoilla ei ole silakkaa, Laurin-markkinoilla Mynämäessä tosin  valitaan vuoden Lauri. Turun Taiteiden yössä  ensikertalaisen oli vaikea löytää taidetta.

*

Ohjelmaa oli paljon ohjelmalehtisen mukaan. Tapahtumapaikat olivat kovan etsinnän takana. Parasta näillä taidemarkkinoilla oli se, että oli paljon kansaa liikkeellä.  Joo, oli lämmin ilta, kuin etelänmatkalla konsanaan. Ihmiset kansoittivat ulkoterassit ja kadunvieriravintolat. Pihvi pihalla syötynä riitti taiteeksi monelle.

Markkinahattaraa ja erilaista rihkamaa oli myynnissä niin jokirannassa kuin Hansa-korttelissa. Eniten ihmisiä kiinnostivat kirjaston pihalla poistokirjojen laatikot – innokkaasti runoa lausuvat englantilaispojat saivat lausua kuuroille korville. Tai samahan se on lausuuko nykyrunoa englanniksi vai suomeksi tai vaikkapa kiinaksi, samaa hepreaa ja yhtä vähän kuulijoita.

*

Jokirannassa näin sentään posetiivarin. Siinäpä varsinainen taideperformanssi: hirveää posetiivin kitkutusta, muistoja menneiltä ajoilta. Näin myös kaksi ehtaa laitapuolen kulkijaa istumassa penkillä kadun varressa. Ei poikia taide hetkauttanut sinne eikä tänne. Ihmisvirrassa oli turvallista istua, ei virkavalta erota, onko kyse oikeasta performanssista vai aidoista pultsareista.

*

Kirjailija Leena Lander ja Pienen Kirjapuodin ystävällinen kirjarouva Katri Tuominen.

Kiiruhtaessani ainoaan paikkaan, jonka sijainnin tiesin eli Pieneen Kirjapuotiin, näin katukahvilassa Leena Landerin. Elävä taide-elämys! Kuuntelin myös Landeria Kirjapuodissa hänen puolentunnin haastattelunsa verran. Upea kirjailija vaikutti jotenkin väsyneeltä. Ties kuinka mones kerta, kun Lander vastasi samoihin kysymyksiin ja jakoi sitten omistuskirjoituksia kirjaansa.

*
Eipä tämmöisestä taiteiden yöstä mitään haittaa ole. Erikoismoite ohjelmalehtisen suunnittelijalle: on mahdotonta varmasti suunnitella vaikeammin käsiteltävää läpyskää! Maantiekartankin saa helpommin kokoon.

Taidetapahtuman anti: oli kiva rupatella tuttujen kanssa.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, muoti, mynämäki, runoilijat, taide, yhteiskunta, Yrittäminen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Taiteiden yön löytämätön ydin

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Kovaa työtä se on kirjailijallakin olla esillä koko ajan kuin jonkun markkinapellen, ja hymyillä kauniisti jotta kauppa kävisi—.

    Posetiivari on hauska muistoesine menneiltä ajoilta, tulee heti hauska elämys mieleen; ja apina (ei taida olla oikea) lisäksi :)))

    Meillä on taiteiden yö Joensuussa, jossa olisin mieluusti ennen käynyt, nyt en enää jaksa riekkua kaikissa pippaloissa. Luen sitten seuraavan päivän lehdistä, mitä niissä on tapahtunut.

    • tammikuu44 sanoo:

      Sitä minäkin ajattelin, että kustantaja pakottaa nämä kirjailijat markkinapelleiksi! Vähän niin kuin posetiivareiksi: samaa kampea ja kappaletta pyöritetään yhdessä ja toisessakin paikassa.

      Kyllä taiteiden yöstäkin saa tarpeekseen, näin kuumalla varsinkin! Itse asiassa se antikin jää melko mitättömäksi: vähän sitä ja vähän tätä, aivan kuin kaikki olisi vain pientä mainoskatkoa.

  2. Kaisa-Maria sanoo:

    Leena Landerista puheen ollen, hankin käsiini sen Halikkoon sijoittuvan historiallisen kirjan, jota suosittelit.
    Mukavaa unilukemista. Kymmenen sivua illassa ja lukulamppu sammuksiin. Odotin toki kirjalta enemmän. Etenkin kun olin lukenut sen sinun suitsutuksesi siitä Hymyilevä.
    Pakko tunnustaa, että lainausaika loppui ennen kuin kirja, ja palauttaessani teoksen kirjastoon sain 80 sentin viivästymissakot.

    • tammikuu44 sanoo:

      Ei se nyt niin huono voinut olla! Tosin itsekin sitä hiukan moitiskelin, vaikka et huomannutkaan.

      Lander muuten kertoi, että ne päiväkirjamerkkinät olivat aivan aitoja. Ehkä ne tekivätkin Landeriiin niin vahvan vaikutuksen, että hän kuvitteli kirjoittavansa mielenkiintoisemmin ja syvällisemmin kuin sitten onnistui tekemään..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s