Voi itku, ketä tässä nyt sitten oikein on? Yhden tunnen hyvin, muutaman muistan nimeltä.
*
Koulumaailma himottaa ketä tahansa bisnesmiestä. Harvat kuitenkaan onnistuvat sinne lonkeronsa työntämää. Hyväksyttyä on vain koulukalusteiden tai oppikirjojen kauppa. Ankaraa kilpailua! Vuosien mittaan on myös koulukuvauksista kasvanut mahtava bisnes. Se on jo saanut arveluttavia, pimeitä piirteitä. Tähän on nyt vihdoin ja viimein kiinnittänyt huomionsa myös opetushallitus.
*
Valokuvaussopimuksista kilpaillaan verisesti. Koulukuvausbisneksessä pärjää vain rahalahjoilla, digikameroilla tai pelipaidoilla, joita kuvaajat jakelevat kouluille taistellessaan kuvaussopimuksista. Suuren koulun vuosien kuvaussopimus on kuin taivaan lahja ja varmaa tuloa. Sopimuksesta kannattaa siis maksaa tuhansia euroja ja antaa koulun rehtorille lahjoja, tai ainakin ilmaisia, kuvalla varustettuja käyntikortteja!
*
Nyt selvitellään sitten erilaisten kylkiäisten laillisuutta. Mutta näissä koulukuvauksissa on muutakin outoa: jo vuosia, jopa vuosikymmeniä olen ihmetellyt joka vuosi tapahtuvien koulukuvausten mielekkyyttä.
*
Mitä järkeä koululaisen on vuosittain kuvauttaa itsensä luokkansa kanssa? Samat pallinaamat vuodesta toiseen. Eikö riittäisi yksi kuva alakoulussa ja yksi yläkoulun päätteeksi? Ja vuosien mittaan äitikulta lunastaa kalliilla hinnalla muotokuvat, kaverikuvat, passikuvat, joita kuvaaja tarjoaa. Mihin ne perheissä laitetaan? Itse olen tunkenut niitä jonnekin laatikon pohjalle. Kukaan ei niitä kaipaa, ehkä joku ne sieltä joskus löytää, haalistuneina.
Kuvapaketti on kasvanut ja kallistunut vuosien mittaan: maksu kaivetaan oppilaiden vanhempien kukkarosta. Vanhemmat maksavat kuvapaketin hinnassa tietysti myös nämä kylkiäislahjat. Varmasti erilaiset kylkiäiset ovat haluttuja lahjoja koulussa näinä säästökuurien aikana. Eikä lahjusten ottaminen niin kovin syntiseltä varmasti opettajista tunnukaan. Mutta periaate unohtuu: peruskoulun pitäisi olla maksuton oppilaiden vanhemmille.
*
Asia otetaan nyt esille Kuluttajavirastoin ja Kuntaliiton kanssa. No, jo on aikakin!
Hymyilevä eläkeläinen 
Ei sitä entisaikaan (1920-40) luvilla koulukuvaajat juoksennelleet joka vuosi kouluilla kuvaamassa. Ja silloin saattoi olla yhdessä kuvassa koko koulun oppilaat, mutta myös luokittainkin kuvattiin. Ja kylkiäslahjoja ei varmasti jaeltu.
Ihan mukava minusta on katsella näitä omien poikieni valokuvia ja nyt sitten – toivottavasti – lastenlasteni kuvia. Kuvista näkee kuinka se lapsi kasvaa vuosi vuodelta ja miten sen ulkonäkö muuttuu.
Mummille kuvat tietysti ovat paikallaan ja mukavaa katseltavaa, tinkiä ehkä voisi siitä muusta: kaverikuvista ja passikuvisti ja sellaisita pienistä kaverile annettavista kuvista. – No, kouluille annettavista kylkiäisistä ainakin voisi luopua!
Kyllähän tänä päivänä kuvia otetaan valtavan paljon, ei se muutamasta kuvasta ole kiinni. Mutta on hauska katsella, kun oma lapsi kasvaa ja kehittyy vuosien mittaan. Varmaan näillä kuvilla rahastetaan sitten lasten vanhempia, kun niitä on paljon ja monenlaisia.
Jospa se tilaus koulusta hankitaan näillä lahjomistoimenpiteillä, jotta reksi antaisi kuvausluvan? Minusta lasten vanhempien rahastaminen on väärin, ei tyhjästä pitäisi maksaa, mutta ei ne lahjuksetkaan ole ihan ilmaisia.
Niinpä, selvää lahjontaahan tuo kaikenlaisen tavaran tai selvän rahan antaminen on. Koulujen opettajat ja rehtorit ottavat mielellään kaiken, mikä tarjotaan näinä ankeina aikoina, mutta tosiaankaan eivät huomaa, että kaiken maksavat lasten vanhemmat.
Peruskoulu on määritelty ilmaiseksi eikä siellä saisi mikään maksaa. Ja lisäksi nämä kuvaukset vievät aikaa opetukselta eli tapahtuvat oppituntien aikana. Oppilaat saattavat kyllä olla tästä vain mielissään, jostain kumman syystä.
Säkylän yläasteella ja lukiossa on jo ainakin pari vuotta annettu pakit rahanahneille koulukuvaajille. Koulu on hankkinut ammattilaisten kuvausvälineet ja joka vuosi pari kolme lukiolaista koulutetaan valokuvaajiksi.
On todettu, että he hoitavat hommansa innostuneesti ja aivan yhtä tasokkaasti kuin ammattilaiset eikä ketään lahjota.
Näin koulukuvauskustannuksista selviydytään neljänneksellä siitä kuin ammattilaisia käyttämällä.
Tällaisen kuvausmallin toivoisi leviävän muihinkin oppilaitoksiin.
Loistavaa toiminta! Siinä malli muillekin kouluille! Lisäksi tuo toiminta sopii mainiosti nykykoulun työskentelytapoihin.
Mistä tiedät, että siellä näin tehdään?
Olin sattumoisin käymässä mainitusssa koulussa tapaamassa tuttua opettajaa, kun siellä kuvattiin oppilaita.
Kysyin, että mitäs kuvakarnevaaleja täällä oikein pidetään, jolloin hän antoi selostuksen ylläolevasta.
Jotta tosi on!
Uskon. Tuo pitäisi panna pakolliseksi joka kouluun; kuvataan itse!