Λερος – suomalaisen Odysseuksen saari

Teos Leros - Göran ja Christine Schildtin kreikkalainen elämä on kauniine kuvineen hyvä Leroksen matkailumainos.

*

Göran Schildt, kultalusikka suussa syntynyt suomenruotsalainen taidehistorioitsija ja  kirjailija on suomalainen Odysseus, joka rantautui Leroksen saarelle vuonna 1965. Hän  kirjoitti saarella lähes kaikki teoksensa, kolmisenkymmentä. Onnellinen mies.

Schildt näki kreikkalaisen elämäntavan muutoksen viettäessään lähes puolen vuosisadan ajan suurimman osan vuodesta pikku saarellaan. Yhdessä Christine-vaimonsa kanssa hän rakensi saarelle tyylikkään kodin, Villa Kolkin. Pergolan piikivimosaiikkiin sommiteltiin teksti: ΚΑΛΩΣ ΗΛΘΑΤΕ, tervetuola.

Viime vuonna 92-vuotiaana kuolleen kirjailijan muisto elää myös  Tammisaaren kodissa, josta on tehty Villa Schildt. Se vaalii Suomen ja Välimeren maiden yhteyksiä. Viimeinen Odysseus on saanut  myös Leroksen kunniakansalaisen arvon. Tosin hän tutustui myös saarelaisten herkkänahkaisuuteen ja kiivauteen.  Kreikkaa 10 vuotta halllinneen sotilasjuntan jälkeisinä aikoina erilaisista väärinkäsityksistä syntynyt suoranainen viha kesti useita vuosia.

Tammisaaren huvilassa on esillä Schildtin elämää esittelevä näyttely. Sitä täydentää Camilla  ja Magnus Lindbergin teos Leros – Göran ja Christine Schildtin kreikkalainen elämä. Oppaana Leroksella teosta tehtäessä on ollut Christine Schildt. Kirja on tarkoitettu Villa Schildtin näyttelyn tueksi.  Se esittelee vain pintapuolisen raapaisun herrasmiespurjehtijan  onnellisista vuosista saarella. Kuvat ovat kauniita, mutta kokonaisuutena teoksesta jää lukijan mieleen matkaesitteen imelä jälkimaku.

On siis palattava Schildtin aitojen ja kiehtovien kirjojen pariin; Dianan saari, Ikaroksen meri, Odysseuksen vanavedessä – nuo ainakin on luettava! Muistan, että jo vuosikymmeniä sitten kotona vanhempani olivat  menettäneet sydämensä Välimeren purjehtijalle. Schildtin matkassa pääsi mielikuvituksen voimalla mukaan Välimeren purjehdukselle, turistimatkathan alkoivat  vasta  juntan kaatumisen jälkeen 1975.

Kirjan parasta antia ovat huomiot tämän päivän Lerokselta: amerikkalaisuus ulottaa lonkeronsa sinnekin, valtion harjoittama holtiton politiikka näkyy leroislaistenkin elämässä. Mutta perinteisiä myötäjäistaloja tyttärille hankitaan yhä.

Vanhat tavat alkavat unohtua, vain pääsiäinen paukkuu yhtä riemukkaasti kuin aina. Kala alkaa loppua Välimerestä ja  ikivanhojen lähteiden vedessä alkaa olla liikaa lyijyä.  Siinä vedessä, jota naiset ovat ruukuissaan kantaneet vielä Schildtin rantautuessa Lerokselle. Vesi joka oli kylmää ja raikasta.

Leros-kirja saa  lukijan levottomaksi: lasillinen kylmää vettä Leroksella Göran Schildin muistoksi… turkoosinsinistä merta Daphnenlahdella… unelmointia kirjailijan tapaan…

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, EU, ihmiset, kritiikki, mynämäki, politiikka, sano suoraan, Voittaminen, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Λερος – suomalaisen Odysseuksen saari

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Kreikan kielessä taitaa olla ihan samoja kirjaimia kuin venäjässäkin on?
    En osaa kreikasta edes aakkosia, mutta arvasin tämän kirjan nimen ihan oikein.

    Kreikkalaisia en paljon tunne yhden Rodoksen matkan perusteella, mutta aika kummallisilta minusta tuntuivat rhodoslaiset miehet. Ylpeitä kuin jumalat ja aina vieraita naisia iskemässä. Kasvojen menetys taitaa olla heille paha paikka ;-)

    • Juu, saman näköisiä on joukossa kreikkalaisessa kirjaimistossa kuin venäläisessä.

      Mutta vanhat ukot ovat Kreikassa mainioita samoin kuin iäkkäät naiset! Sitä paitsi vielä nykyäänkin vanhuksia pitää Kreikassa arvostaa. Siinä suhteessa olisi meillä oppimista.

      Rohdoksella on niin paljon turisteja, että ruoitsalaistytöt ovat pilanneet kreikkalaispojat, joista alkaa siis ilmeisesti olla jo puutetta. Näillä rantaleijonilla on oma nimensäkin καμακι, joka tarkoittaa harppuunaa ja myös gigoloa.

      • Aili Nupponen sanoo:

        Yksi tuollainen ”harppuuna-gigolo” yritti sitten iskeä minut; hän luuli, että kaikki pohjoismaalaiset naiset ovat ”sellaisia”, joilta aina saa. Vaan erehtyi tämä suuren perheen isä, ja hätä tuli käteen, kun ravintolaan alkoi tunkea tuttuja. Siitä jutusta saisi mainion novellin—.

      • tammikuu44 sanoo:

        Toisaalta: aika metka muisto. Sitäpaitsi, ne kreikkalaiset ovat aika valikoivia mitä naisiin tulee. Ja saihan tuo ukko hyvän opetuksen!

  2. Kaisa-Maria sanoo:

    Kyllä kreikkalaisten eläke-etujakin pitää arvostaa. On ilmennyt, että siellä maksetaan eläkettä kuolleillekin. Siinä suhteessa meillä vasta oppimista olisi!
    Ei ihme, että Kreikka tarvitsee rahaa Suomestakin. On se itsensä ryssinyt Katainen ihan sydämeen koskevan auttavainen ja suvaitsevainen ihmelapsi.

    • tammikuu44 sanoo:

      Mutta pannaanhan meillä toki vielä paremmaksi: suurimmat sosiaaliavustukset meillä maksetaan kaikkein rikkaimmille, kuten esimerkiksi Nallelle, joka saa pikku viljelmilleen Eu-avustusta 300 000 euroa.

      Katainen voitasiin lähettää Kreikkaan vanhojen tätien rattopojaksi. Vanhojen tätien ihannehan siistipoika Katinen on aina ollut.

  3. Nils-Åke sanoo:

    Venäjän kieli on saanut kirjaimet kreikan kielestä, joten ne ovat aika lailla samanlaisia. Tässä Leros-sanassakin vain s-kirjain on hieman erilainen kuin venäjässä. Venäjä on saanut kokonaisia sanojakin kreikasta, esimerkiksi tee on sama kreikassa ja venäjässä.
    Maito on muuten lainattu venäjään latinasta.
    Sitä minä olen aina ihmetellyt kun mm tämä Leros on niin lähellä Turkkia ja kuuluu kuitenkin Kreikkaan.
    Kun ja jos menette joskus Turkuun, niin käykää vaikka lounaalla ravintola Daphnessa. Siellä on tämä Schildtin kuuluisa purjelaiva, jolla hän purjehti Kreikan saaristossa. Se on siellä sisällä ravintolasalissa koko komeudessaan purjeet levitettynä. Ja sen mastot ovat monta metriä korkeat.
    Tämä kuuluista purjevene on tehty Turussa Turun veneveistämöllä, jossa on tehty monen muunkin kuuluisuuden veneet, mm Yrjö Väisälän kaksimastoinen Johanna-vene.
    Ja kaikki veneiden messinkiosat on valettu Heinon messinkivalimossa, joka sijaitsi Turussa osoitteessa Vähä-Hämeenkatu 6b. (tätä ei tiedä edes opaskaan).

  4. tammikuu44 sanoo:

    Kiitos Åke tuosta Daphne-laivan historiasta!

    Kreikan kirjaimisto on syntynyt jo paljone ennen ajanlaskumme alkua (ehkää 800 eKr). Se on vaikuttanut niin latinalaisen kuin kyrilisen kirjaimiston syntyyn. Ensimmäisenä klreikkalaiset merkitsivät konsonanttien lisäksi vokaalit.

    Tuo s-kirjaikin on monimuotoinen:

    Normaali s on Σ ja pienenä kirjaimena σ mutta sanan lopussa se on ulkonäöltään ς

    Soinnillinen s on Ζ ja pienenä ζ

    I-kirjaimen merkintä on hiukan monimutkaisempi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s