Monimutkainen suhteeni naapurin Juice-kissaan

Juice tekee kieroja ja julmiakin temppuja saadakseen kupillisen maitoa.

*

Uuden naapurimme harmaa kissa kävi keväällä kakkimassa kukkapenkkiini. Kirottu kissa. Heitin sitä kaljapullon korkilla.

Se tappeli yöllä muitten kissojen kanssa ja pakeni puutarhakatoksemme  päälle, raapi siihen reikiä ja potki tyhjää kastelukannua, kaatoi haravan. Se oli aamulla odottamassa suu messingillä ja pää kallellaan kieltään lipoen, kun hain postia. Se seurasi minua ja jäi yön tappeluista väsyneenä makaamaan sireenipensaan alle.

*

Kissan nimi on Juice.  Eräänä aamuna vein sille kupillisen maitoa. Juice katsoi minua toisella silmällään, toisella vielä nukkui. Se nousi  ja alkoi lipittää maitoa. Lähti sitten muille maille markkinoille. Hymyilin sen peräpeilille.

Juice ilmestyi joka aamu postilaatikolle, seurasi minua ja jäi sireenipensaan alle odottamaan maitoaan. Yhtenä aamuna Juice oli jo sireenipensaan alla, kun tulin ulos. Ruohikossa sen edessä oli joku eläin. “Ehkä se on hiiri“, ajattelin, “kissa on hyödyllinen kotieläin.”

*

Ruohikossa olikin lintu. Sen pyrstö heilahti, se siis eli. Juice katsoi minua iloisena. Minä katsoin lintua: höyhenissä oli verta…

… linnun kylki oli auki, näin kuinka pienen pieni punainen sydän sykki vielä…

*

Lintu teki kuolemaa. Olin avuton.  Olisiko minun pitänyt ruveta jakamaan oikeutta? Tappaa Juice, tai ainakin heittää sitä kivellä, vaiko liiskata  pieni kuoleva lintu isolla kivellä?

Hain jääkaapista Juicelle maitoa, asetin kupin pihlajan alle. Kussuttelin Juicen paikalle ja se  alkoi litkiä somalla vaaleanpunaisella kielellään. Linnun pyrstö ruohikossa ei enää liikkunut. Lintu oli kuollut.
Murhaajakissa.

Eläimellistä, julmaa elämää, verta ja hikeä, taistelua, tappamista, kaikkitietävä ihminen tappaa jopa omaa lajiaan, yhdellä iskulla satamäärin.

*

Kyykistyin Juicen viereen, muutuin harmaaksi kissaksi ja lipitin maitoa samasta kupista, molemmilla kyyneleet silmissä. Paha ja vääryys on kaukana meistä, kissarakastavaisista. Tapettu lintu on lahja minulle.

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläimet, eläkeläiset, EU, ihmissuhteet, Luonnonsuojelu, mynämäki, Väkivalta, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Monimutkainen suhteeni naapurin Juice-kissaan

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Olet Hymyilevä oikeassa: Lahjaksi sinulle Juice varmaan tarkoitti sen linnun—.

    En minä kissojen tappamisviettiä ihmettele, ihmettelen ihmisen oman rotunsa tappamista. Julmuus on ihmisessä paljon pahempaa kuin kissoissa ;-(

  2. maria sanoo:

    Kissat on kivoja, vaikka tietysti ne lajityypilliseen tapaansa tappavat lintuja ja hiiriä etc. Tai ne mitään oikeastaan kivoja ole, ovat vaan niin mielinkielin, että ihmispolo luulee niiden juuri ”minua” palvovan.
    Kissa on siitä kumma värkki, että se kiintyy paikkoihin ja tietysti myös ihmisiin, jonkin verran.
    Minulla oli kerran Killi-kissa kerrostalossa. Ajattelin että varmaan joudun vihatuksi kissani kanssa. Mutta kattia kanssa.
    Killi hurmasi talon mummut niin, että nämä olivat varmoja siitä, että Killi oli taatusti tavallista älykkäämpi elän: ”Se kulkeekin niin viisaan ja ylvään oloisesti”, sanoi muuan Kerttu.
    Killi päätyi lopulta naapurin Lempin punaiselle viltille makoilemaan, kun emäntä oli niin paljon pois kotoa. Killistä tuli Lempin kissa.
    Lopulta Killi piti viedä piikille kun sen takapää halvaantui. Siinä sitten itkeä tihrustettiin mummojen kanssa.
    Killistä oli paljon iloa monille. Ehkä enemmän kuin monista ihmisistä.

    • Kissat ovat ovelia ja sinnikkäitä. Tämä Juice opetti minulle kissojen viisautta: periksi ei saa antaa. Ja viisas kissa on, Jucekin oppi nopeasti sen aamureitin ja vieläkin se jää odottamaan siihen sireenipensaan luokse, ei tule perässä sisälle asti.

      Itse asiassa kissa on kuin ovela runoilija, siis mies, joka pääsee aina päämääräänsä.

      Tuo sinun kissasi oli niitä kissasuvun intelligenttejä!

  3. maria sanoo:

    Hän oli todella viisas. Kun muutin kerrostaloon lähellä olevasta omakotitalosta, Killi aiottiin viedä ns. maalle. Mutta kissapa hävisi muuttopäiviksi. Ei tullut kun sitä huudeltiin. Sitten ilmestyi parvekkeen alle naukumaan kun kuuli emäntänsä äänen. No, Killiä ei viety maalle.
    Kerran emäntä virkistäytyi läheisessä pubissa. Killin vinkeä naamataulu kurkisteli hetken päästä oven ikkunalasista; Killi varpusti niin että näki sisälle.
    Kyllä naurua piisasi, kun pubiemäntä huomasi, että nyt Mariaa ollaan hakemassa kotiin. Pakko se oli lähteä, kun Killi niin syyttävästi tiirasi. Siinä sitten peräkanaa noustiin mäkeä ylös kotiin päin.

  4. maria sanoo:

    Ei poltellut. Se makaili kukkapenkissä talon seinustalla ja söi samasta purnukasta varisten kanssa kissanraksuja parvekkeella.
    Killi makoili myös kissojen vihaajaksi ilmoittautuneet metsästäjämiehen pinkeän vatsan päällä raukeasti silimiään siristäen. Kehräsi kuin rukki.
    Killin älykkyydestä kertoi myös se, että kun tämä mies tuli ikäänkuin riiausreissulle (silloin vielä omakotitaloon) niin kissa hyppäsi pari kolme minuuttia ennen riiarin auton pihaan ilmestymistä keittiön pöydälle tiirailemaan ikkunasta. Hän tunnisti ko. auton äänen jo kaukaa.
    Killi ei tykännyt juopottelusta.
    Kerran yritin hiukan tuiterissa kidssalle lässyttää. Kissa sähisi ja heilautti tassuaan kynnet terävinä. Killi ei todellakaan pitänyt juopuneista ihmisistä.

    • Tuo on kyllä ihmeellistä miten kissat, kuten Killikin; kesyttävät vaikka millaisen kissojen vihaajan tai yrmyn. Ehkä ne vaistoavat, että jokaisessa ihmisessä piilee pieni avuton ihminen. Näissä ihmisten lähentelyissään kissat rakastuvat erityisesti ihmisten vatsoihin, nukkuvat siinä eikä vatsan omistaja uskalla liikkua mihinkään…

      Varmaan ihminen juovukisssa puhuu oudollä äänellä ja kissa ei tunnista oikein varmasti tuttuaakan ihmistä.

  5. Kaisa-Maria sanoo:

    Tuttavapiiriin kuuluu helsinkiläisperhe ja siihen pari cityelämään tottunutta kissaa.
    Maaseudun mökillä kissat päästetään vapaasti ulkoilemaan, vaikka niitä kaupunkioloissa pidetään sisäkissoina.
    Tiedustelin, että eivätkö ne karkaa, kun vihdoinkin pääsevät vapaaseen luontoon.
    Eivät kuulemma. Kun niille tulee pissa- tai se toinen hätä, kissat tulevat hädissään mouruamaan ja raapimaan torpan ulko-ovea, sillä niiden on pakko päästä sisätiloissa sijaitsevalle hiekkalaatikolle.
    Näin ne citykissat.

    • Uskomatonta! Tai toisaalta tuohan vain todistaa, kuinka sopeutuvainen kissa on ja oppivainen. Oppivathan ne syömään koiran kanssa samalta lautaseltakin. Ja joissain huusholleissa joku papukaija tai muu häkkilintu ystävystyy yksinäisyyttää kissankin kanssa.

      Mutta täällä maaseudulla harakat kurittavat ja kiusaavat kissoja. Fasaanikukkoa monikin kissa pelkää.

  6. Kaisa-Maria sanoo:

    Rauman kovimmaksi julkkikseksi on kavunnut kissanpentu Kille.
    Sunnuntaina se kiipesi paikallisen lehden mukaan noin 15-metriseen mäntyyn.
    Vasta eilen palokunta lähti sitä pelastamaan. Kun palomies oli kivunnut mäntyyn, hyppäsi kissanpentu puusta hädissään ja putosi sementtilattialle ontuen kotitalonsa kivijalan alle, josta se pelastettiin.
    Eläinlääkäri oli todennut, että vain takajalka oli murtunut.
    Paikallinen Länsi-Suomi on seurannut Killen vaiheita näyttävästi ja seuraa edelleenkin. Eilen sivun verran.
    Seurata nyt yhden kissanpennun vaiheita, kun Pakistanissa tulvat vievät ihmisiä, kaivosmiehet ovat nalkissa ja maailmalla tapahtuu?
    Juttu onkin siinä, että paikallisen kissanpennun kohtalo kiinnostaa lukijoita enemmän kuin etäiset maailmantapahtumat.
    Kiinnostavuudessaan söpön kissanpennun kohtalo on lehden kiinnostavin uutinen jatkossakin eikä se suinkaan ole sen kissan vika!
    Aamulla etsin ensi töikseni lehdestä uutista, miten se Kille jakselee?

    • Tottakai Kille on hieno kissa ja sen vaiheita pitää seurata. Seurataanhan kaiken maailman turhiksien, urheilijoiden ja kauniin naaman omaavien elämääkin. Matti Vanhanenkin kiinnostaa vain sen verran, kun se jaksaa panna, Matti Nykänen kiinnostaa vain niin kauan kuin se jaksaa hakata akkaansa, jääkiekkoilijoissa kiinnostaa lähinnä huumekauppa.

      Lehdet ovat täysin väärillä linjoilla, kun luulevat, että vain seksi, väkivalta ja huumeet ovat kiinnostavia aiheita. Kille on siitä oiva esimerkki.

      Lisäksi Kille antaa uskoa siihen, että ihmisillä on vielä sydäntä ja tahtoa auttaa avuttomia, köyhiä ja heikkoja!

      Länsi-Suomi -lehti on jo vuosia ollut kuuluisa ihmisläheisestä otteestaan toimituspolitiikassaan. Kun nyt ihmiset seuraavat Killen pelastusoperaatiota tai muiden kotieläinten sulkkusia vaiheita, ei tavitse murehti esimerkiksi Eurajoen ydinvoimalasta, sen alipalkatuista ulkomaalaisista rakentajista tai mahdollisista rakennusvirheistä ja ydinjätteen loppusijoituksestä. Rumaa olisi myös kirjoittaa Rauma-Repolan hajuista. Raha ei haisen, ol niigo kotonas!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s