Alakoululainen menee metsäänkin tietsikka kainalossa

Kannettavaa tietokonetta halvempia opiskeluvälineitä. Ruutupaperin päällä oleva keppi on lyijykynä.

*

Koululaitos on rempallaan: säästää pitää, kouluja lakkautetaan, tukiopetusta vähennetään, luokkakokoja kasvatetaan, opettajia lomautetaan. Mutta yksi on ylitse muiden: tietokone. Opetushallitusta myöten haaveillaan sitä joka oppilaan työkaluksi. Ja tässä ei kysellä mitä se maksaa!

Kouluissa pyritään tätänykyä menemään metsäänkin tietsikka kainalossa. Eurassa lapset tutkivat jo nyt syysluontoa ja oman kylä historiaa mukanaan söpö  tietokone.  Turun Sanomat uutisoi muutama viikko sitten alakoululaisten metsäretkeä: “Eurassa pääsee unettavasta pulpetista ulos tutkimaan luontoa ja historiaa.”

Hetkinen. Jotain naurettavaa tässä nyt kyllä on. Miksi koululuokka leimataan unettavaksi? Mutta varsinainen vitsi onkin tässä: mukulat tarvitsevat metsäretkeään varten kannettavan tietokoneen!

Kyseessä on oikein opetushallituksen kokeilu. Sivustakatsoja epäilee. Halpaan on mennyt koko opetushallitus: metsässähän on kaikkea hauskaa, siellä on kaikkia kivoja käpyjä, joiden keräilyyn tietokoneesta on suorastaan haittaa. Mutta viides ja kuudesluokkalaiset panevatkin nyt oikein koneellaan rasti oikeaan ruutuun, ennen reittiä varten oli tehtävät paperimonisteessa ja tarvitiin lyijykynä, josta lyijy aina katkesi. Mikä edistys siis!

Kuinka paljon metsään täytyy mennä, ennen kuin joku ottaa järjen käteen?

Mitä lisäarvoa tietsikka  antaa sille luontoreitille? Ainostaan pitää varoa, ettei kone putoa. Tässä tietokonevillityksessä tuhlataan rahaa, jolla olisi järjellistäkin käyttöä vaikka tukiopetuksessa. Tietokonekauppiaat jo hykertelevät käsiään. Millaista kytkykauppaa jo tehdään kunnissa?

Pulpetista on aina menty ulos oppimaan. Ja kun opettaja Katja Blomqvist kehuu, että projektia on ollut ihana toteuttaa, mitäpä  muuta hän voisi: kyllä opetushallitusta kuuluu opettajan totella ja saada hyviä tuloksia. Vai onko joku joskus kuullut, että tällaiset opetushallituksen projektit ovat epäonnistuneet? Monet niistä vain on vähin äänin haudattu.

Vähiä rahoja ei kannata tuhlata: pääkaupunkiseudulla perustetaan jo yrityksiä, joissa opettajat antavat yksityistä tukiopetusta niille oppilaille, joiden vanhemmilla on varaa maksaa.  Sama epätasa-arvo vaanii vaatimuksessa valinnaisuuden lisäämiseen: miten sitä voi  lisätä pienillä paikkakunnilla, joissa on pieniä kouluja, kun rahaa ei ole? Ovatko alakoululaiset edes kypsiä tekemään valintoja?

Kaikilla on oltava mahdollisuus hyvään opetukseen. Tärkeää olisikin korostaa vanhanaikaista luokkahenkeä. Yhdessä tekemistä. Kaikkea ei tietokone sentään korvaa.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eduskunta, eläkeläiset, EU, hiilijalanjälki, ihmiset, koululaitos, Luonnonsuojelu, mynämäki, nuoret, opettajat, politiikka, sano suoraan, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Alakoululainen menee metsäänkin tietsikka kainalossa

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Aika oudolta se minustakin kuulostaa tuo tietsikan kanssa oppilaan metsään meneminen. Ennen tutkailimme luontoa, keräilimme syksyn lehtiä ja puolukoita. Emme sienestäneet, koska sitä ei ollut meille opetettu. Metsässä voi opetella puu- ja kasvilajeja ja muita lähiluonnon nähtävyyksiä, puroja, jokia ja järviä. Meillä oli vielä ihmeteltävänä Kannusjärven vanhat rantapenkereet,joissa aallot olivat huuhdelleet niitä yli 200v. aikaisemmin.Vedenpinta on nyt yli seitsemän metriä alempana. Olisi ollut vielä entinen puna/keltamullan nosto – ja polttopaikka, mutta siihen emme tutustuneet.

    Kotiseudun luonto on mielenkiintoinen<3

    • Kyllä luonnossa pitäisi saada kulkea vapaasti ja tehdä luontohavaintoja. Ei siihen kuusen tunnistamiseen tietokonetta tarvita. ÅPitä’isi lailla kiletää, että metsään eissaisi tuoda tietokonetta ollenkaan. Kännykkäkin turvaksi vain marjastajille.

  2. pasanen sanoo:

    Tarkoitus on varmaan hillitä juoksentelua: tietokone kainalossa pitää vauhdin aisoissa. Toinen tarkoitus on estää huomion kiinnnittäminen luonnon yksityiskohtiin, kun pitää vahtia näyttöruutua. Kouluilla tuskin ona varaa kovin hyvin toimiviin laitteisiin. Varakkaampien lapset voivat roudata paikalle kevyemmät ja paremmin varustetut koneet, joita sitten muut saavat ihailla/kadehtia. Siinähän sitä luontoretkeä kerrakseen!

    • Oivallisia huomioita tietsikan hyödyistä metsässä! Tärkeätä on tuo koneiden vertailu, nythän joutuvat poloiset vertailemaan vain kännyköitään.

      Tulevaisuudessa voisi tehdä opetushallituksen myötävaikutuksella myös sellaisen kokeilun, että antaisi lapsukaisille muoviämpärin käteen ja kilpailtaisiin siitä kuinka nopeasti kukin saa ämpärin täyteen (nimenomaan puolukoita, äly ämpärissä katsotaan hylätyksi suoritukseksi).

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    Kuka nykyajan lapsi nyt metsässä ilman tietokonetta pärjäisi? Lähitulevaisuudessa ei lapsia ilman älypuhelinta tai tietokonetta metsään varmaan päästetäkään.
    Saattavat vaikka eksyä, jolloin älypuhelimen näyttö opastaa oikeille poluille tai auttaa sienestäjää erottamaan kanttarellin kärpässienestä. Jos hirvi tulee vastaan, niin näppäily vain. Kuva ilmestyy näyttöön, joten kyllä sen punahilkkakin sudesta erottaa.
    Viime vuosituhannen puolella oli seuraamassa Porin Prikaatin sotahajoitusten yhteydessä varusmiesten vanhemmille maastossa järjestettyä tutustumistilaisuutta.
    Saavuttiin ruokailupaikkaan, jossa yksi keittiöpuolen alikersanteista näppäili tietokonetta.
    Kysyttiin, mitä se alikersantti tietokoneella täällä metsässä oikein puuhailee?
    – Poistaa kaatuneita muonavahvuusluettelosta ja tulostaa uuden vedoksen huoltopuolen päällikölle, jotta täällä maastossa vältytään ylimääräiseltä ruoan valmistamiselta.
    – No entäs ne kaatuneet? Eikös tämä sentään ole vain sotaharjoitus?
    – Syövät lihasoppaa Huovinrinteen varuskunnan ruokalassa, jonne heidät juuri bussilla kuskattiin.

    • No, nyt löytyi hyötykäyttö luonnossa tetokoneellekin. Oikein suursodan syttyessä teitokone onkin tosi kiva ja kätevä piedettäessä kirjaa kuoilleista. Säästyisi tosiaankin armeijan niukat ruokavarat kun ei soppaa menisi hukkaan, kun tietää elävien määrän. Todella oiva parannus sodankäyntitaktiikkaan.

  4. marjattah sanoo:

    Jäin tuumimaan, että raahaako ne tenavat mielellään sitä tietsikkaa repussaan? Sehän on niille itsestään selvää arkipäivää. Eivät muista elämää ilman tietokonetta.
    Muistuu mieleen työajat koulussa. Vuosituhannen alussa tietokoneet olivat tulleet opetukseen, ja opet varasivat aikoja tietsikkaluokasta innoissaan. Minäkin. Ja uskottekos: lapset ryhtyivät protestoimaan! -Me tahdotaan mieluummin piirtää täällä kuvisluokassa!

    • Eihän sellainen pieni läpyskä nyt paljon paina, mutta alakoulun puolella sitä tukin kannattaa ottaa käyttöön joka käänteessä. Esimerkiksi piirtämiseen kannattaisi panostaa ilman tietokoneita ja äidinkielikin monilta osin sujuu paremmin kirjoista lukien, itse kirjoittaen (tässä kyllä kirjoitusohjelmmalla olisi käyttöä) ja näytellen kuin tietokonetta vatkaten. No, onhan mediakasvatusta, että siinä sitten myös.

      Ainoa mistä äidinkielessä on tietokoneesta todellista hyötyä, on se kun opetetaan, että jos tulostaa suoraan Wikipediasta jonkin jutun ja antaa se opettajalle omana esitelmänään voi joutua vaikeuksiin, koska tällaista sanotaan myös kirjalliseksi varkaudeksi.

  5. Kaisa-Maria sanoo:

    Voihan hitto, kun minun kouluaikanani ei ollut vielä Wikipediaa.
    Sieltähän esitelmiä voi tulostaa vaikka miten. Pitää vaan vaivautua kirjoittaa tiedot hiukan erilaiseen sanamuotoon.
    Ongelmana on kuitenkin se, että Wikipedian tiedot eivät useinkaan ole paikkaansa pitäviä.
    Mutta näkisi vaan sen opettajan, joka vaivautuu noita tietoja tarkastamaan!

    • tammikuu44 sanoo:

      Itsekin olen nähnyt ja ihmetellyt noita netin uumenista kaivettuja artikkeleita, joita kaupataan silmää räpäyttämättä omana henegentuotteena. Yläkoululaisetkaan eivät vielä tajua, että ope kyllä näkee jo lauserakenteista, että teksti ei ole oppilaan omaa.

      Näissä tapauksissa on ollut pakko antaa jonkinlainen numero. Ja kun antaa vaikka numeron 8 ja sanoo, että saat sen siksi, kun olet osannut netistä hakea hyvän artikkelin, oppilas kyllä tyytyy siihen ja viisaimmat ovat jopa häpeissään. Jos oppilas yrittää vieläkin tolkuttaa jotain ja vaatia parempaa numeroa, voi sanoa, että plussan olisit saanut perään, jos olisit jaksanut kirjoittaa sen koneella itse uudestaan ja vaikka jättänyt muutaman kappaleen pois. Seuraava esitelmäkierros sitten tuottaa jo aidompaa satoa.

  6. maria sanoo:

    Ennenvanhaan ihmisillä oli hyvät käsialat, koska kaunoa opeteltiin aidolla mustekynällä, mikä ei sallinut ilman läikkä nostaa kynää paperin päältä. Sitten tulivat kuivamustekynät, tussit ja ties mitkä ja käsiala huonontui. Jne.
    Vertaus ehkä kaukaa haettu, mutta en näe tietokoneita siksi peikkona että ne oudoksuttavat meitä jo viidenkympin ylittäneitä.
    Se on vain väline, se ratkaisee mitä sitllä tehdään. Onhan niin, että kosmoskynällä kirjoitettu romaani ei lähtökohtaisesti voi olla parempi kuin tietokoneella väsätty.

    • Kyllä tietokoneiden käyttö on arkipäivää nykykoulussa, ja niiden edut tunnustetaan. Kun vain olisi hyviä opetusohjelmia.

      Yritin vain selittää sitä, että kaikkeen se tietokone ei ole tarpeellinen eikä edes suositeltava. Ns. maalaisjärkeä voisi käyttää: metsäretkillä tietokone on ehkä vain tiellä, tehtävät hoituvat helpommin vanhanaikaisella kynä-paperi-systeemillä. Marjojen poimintaankin se tuntuu turhan tekniseltä.

      Henkiläkohtaisesti olen sitä mieltä, että kirjoittamaan alakoulussa sen sijaan voisi opetella vallan hyvin tietokoneella.

      Vielä tarpeellisempaa olisi opetella alusta lähtien kirjoittamaan ne äidinkielen kirjoitelmat suoraan tietokoneen kirjoitusohjelmalla. Ja tämä siistäkin syystä, että lopputulos saadaan siistiksi, korjausten tekeminen on helppoa ja koko kirjoittaminen helpompaa kuin kynällä. Ja mikä tärkeintä: kynällä kirjoitettaessa ajatus ikään kuin kyllästyy siihen kynällä tuhertamiseen ja lapsi väsyy, eli tekstiä syntyy helpommin koneella kuin kynällä.

      Kaunokirjoitusta voisi olla sen verran, että oppilas osaa kirjoittaa oman nimensä ja tuherrella jonkinlaisia muistiinpanoja myös käsin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s