Jukka Laajarinteen Kehys ja viimeisen pilkun arvoitus

 

Jukka Laajarinteen kirjan Kehys lukemisen voi alkaa vaikka keskeltä. Kirjailija itse voi lukea kirjaansa jopa ylösalaisin.

 

*

Ostin hiukan ennen Turun kirjamessuja Jukka Laajarinteen kirjan Kehys. Jotenkin jäi jurppimaan, kun katsoin, miten kirja päättyy: Kehys päättyy pilkkuun. Ei kirja voi päättyä pilkkuun!
Fiore-lavan edustan kahvilassa  odotin Kehys kassissa pilkkuun päättyvän kirjan kirjoittajan Jukka Laajarinteen esiintymistä.

Niin paljon tuo pilkku harmitti ja pilkkumies kiinnosti, että olin jo kotona katsonut erinäisistä lähteistä, että mies on kirjoittanut useita lastenkirjoja, sekä aikuisille tarkotetun Muumit ja olemisen arvoitus –teoksen, joka on lähinnä filosofinen opus ja ollut kovasti suosittu sekä nyt tämän Kehyksen. Lisäksi lähteeni kertoivat, että Jukka Laajarinne on filosofi.
– Tykkään ajatella, sanoi kirjailija heti kärkeen. Lisäksi selvisi, että mies on etsijä, uuden kokeilija. Hän halusi tehdä hiukan erilaisen kirjan. Seuraava kirja on taas erilainen, ilmeisesti pamfletti lapsista ja lapsen asemasta tässä nykyajassa.

Miellyttävän tuntuinen mies puhuu rauhallisesti ja vaatimattomasti itsestään ja töistään. Kumma tyyppi kuitenkin: harrastaa kiipeilyä, on alunperin kärsinyt korkeanpaikan kammosta. Sitten mies puhuu tilanteiden ainutlaatuisuudesta:
– Sveitsissä katselin puiden kukintaa: vain hetki ja kukat kuihtuvat, kutenkin sama toistuu. Toisto, samanlaisuus ja ainutkertaisuus alkoivat askarruttaa…
– Identiteettimme perustuu toistoon, joskus se on ahdistavaa, elämältä toki haluaisi muutakin…
– Me olemme juuttuneet jonkinlaiseen kehään, sellaistahan on esimerkiksi pienen vauvan kanssa eläminen kuten monet tietävät. Kehyskin alkaa tällaisesta tilanteesta.

– Kirjassani on kehämäinen rakenne. Kirja loppuu siihen mistä se alkaa, kirjassa liutaan hetkestä toiseen, tavataan samat henkilöt eri tilanteissa, siirrytään huomaamatta tilanteesta toiseen. Toistamme itseämme. Koko maailmassa toistuu suuri kiertokulku.
– Pystymmekö ehkä tekemään jotain poikkeavaa… filosofi kyselee.

Ja minun kun piti kysyä jostain pilkusta. Parasta vaieta, tuo mies ei nyt kuitenkaan ole mikään pilkunnyysijä.  Kuulen vielä kirjailijan sanovan:
-Lukuohjeeksi voin antaa sen, että lukemisen voi alkaa mistä kohdasta tahansa.
Ahaa, nyt siis se pilkkukin selvisi: kirja ei lopu tähän vaan sen lukemista voi jatkaa ja jatkaa. Lukeminen ei lopu viimeiseen sivuun, toisella kierroksella kokemus vain syvenee.

Tartun  kirjaan ja avaan sen… keskeltä… kiitollisena filosofin neuvoista.

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, kirjallisuus, mynämäki, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Jukka Laajarinteen Kehys ja viimeisen pilkun arvoitus

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Aina niitä löytyy uusia kokemuksia ja elämyksiä, ei elämä ole pelkkää kehän kiertämistä. Tämä filosofi haluaa olla arvoituksellinen ja yllättävä, ei mikään itsestäänselvyys—.

    • tammikuu44 sanoo:

      Niitä löytyy tämmöisiä ihmeellisiä nuoria kirjailijoita! Ties mitä ne vielä kirjoittavat.
      Meidän vanhojen pitäisi ennakkoluulottomasti tarttua myös nuorten kirjailijoittemme teoksiin.

  2. Kaisa-Maria sanoo:

    Ihan kiva tehokeino tuo pilkkuun lopettaminen. Olisitko Hymyilevä tajunut sen merkityksen ellet olisi tavannut kirjailijaa, vai olisitko muussa tapauksessa tunnistanut sen pelkäksi kustannustoimittajalta huomaamatta jääneeksi painovirheeksi?
    Ihailtava lopetus sinänsä, jos muutakaan ei keksi,

    • tammikuu44 sanoo:

      Jos olen ihan rehellinen, niin totisesti vanha ammatti puski päälle ja kaksi sekunttia ajattelin, että on tullut painovirhe. Huomaa: vain kaksi sekunttia!

      Sietäisi sinunkin lukea jotain sivistävää ja lukea tuo kirja. (Vaikka on siellä seksiäkin, jos enää muistat mitä se on!) Ja sitäpaitsi juuri sellaista ikään kuin kätkettyä huumoria, josta pidät, opiskelijoille löytyy kätevä lunntauskonsti. Mikä tietenkin harmillista, jutut panevat ihmisen ajattelemaan, ikään kuin syventymään.

  3. Paluuviite: Aika valuu näppäimistöni läpi « Privaattidosetti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s