Peruskoulustamme tulossa vuohien ja lampaiden erottelija

 

Kaavakuva peruskoulumme uudesta tuntijaoista ja tavoitteista.

 

Koulua lyödään taas kerran kuin vierasta sikaa.
Aihetta kiivailuun on antanut pitkään ja hartaasti pähkäilty peruskoulun uusi tuntijako tavoitteineen.
Tietenkin: kaikki on huonosti, arvostelijoita riittää.
Politiikka haisee ja oppilas unohtuu. Täältä tullaan, sinä nerojen ja rupusakin seuloja, peruskoulun irvikuva!

Koulu on  vallanpitäjien lempilapsi. Kansaa on toki kasvatettava. Mutta mihin ja miten? Kirkko muovasi alkuun tavoitteilleen sopivan koulun, sittemmin kaikelle kansalle tarkoitettua koulua ovat pitäneet silmällä poliitikot. Vaikka kaiken takaa löytyykin  Uuno-niminen kansakoulun isä, pappismies tosin vielä hänkin.  Viime vuosisadan alussa määräsi tahdin isänmaallinen oikeistoa, 60-luvulla tuli  vasemmistokäänne ja tuloksena peruskoulu, nyt pikkuhiljaa on vuorossa oikeistokäänne. Peruutusvaihde on siis päällä. Mutta onko suunta oikea?

Itse asiassa paluu vanhaan on selvempi kuin ensinäkemältä uskoo. Jo Uno Cygnaeus korosti käsityön merkitystä ja käytännön maataloustaitojen osaamista. Hänen ansioistaan käsityö tulikin oppiaineeksi. Samoin musiikkia pidettiin kasvatuksellisesti tärkeänä.  Ja kuinka ollakaan: nykyään korostetaan taas taideaineiden merkitystä! Uudeksi oppiaineeksi on tullut draama. Tosin koulussa on näytelty iät ja ajat.

Kouluaineiden valinnaisuutta on lisätty ja tätä on pidetty yleensä hyvänä aisiana. Tunteita on kuohuttanut liikunnan lisääminen ja eikä toista kotimaista eli ruotsia ole päästetty tietenkään vähällä. Uskonnon opetuksesta käydään vielä monta kalabaliikkia ennen kuin se jätetään pois opetusohjelmasta ja kunkin kirkkokunnan, lahkon tai erilaisten  kulttien asiaksi. Vähemmälle ryöpytykselle ja ihmettelylle on jäänyt aavistus siitä, mitä tapahtuu koko peruskoulujärjestelmälle. Alkaako järjestelmä rapautua? Merkkejähän on jo pitkään ollut ilmassa. Koulujen keväiset rankinglistat ovat viitannet tähän suuntaan. Nyt odotellaan tasokurssien palauttamista.

Peruskoulun opetusmetodeissakin löytyy parantamisen varaa. Esimerkiksi filosofi Arno Kotro kirjoitti jokunen aika sitten HS:n Vieraskynässä  syvästi huolestuneena nykyisestä opetuksesta. Nykyinen opetus perustuu rihkamatiedon jakamiseen. Filosofina hän kauhistelee sitä, että koulussa pohditaan ja perustellaan asioita liian vähän. Kritiikittömästi ihminen tänä päivänä uskoo telepatiaan ja homeopatiaan.  Elämme maailmassa, jossa huuhaa, poliitikkojen naisseikkailut, rasvaimu ja Nokian pörssikurssit saartavat meitä joka puolelta. Ajattelutaitoja tarvitaan eikä koulu  saisi jäädä alakynteen uskottavan tiedon jakajana!

Oli tuntijako mikä tahansa, oppi oppilas ajattelemaan tai keräämään vain faktoja reppuunsa, peruskoulu pysyy maineensa veroisena, jos sen demokraattista perustaa ei murreta sillä, että koulussa ei anneta kaikille tasavertaista opetusta. Maan koulut joutuvat eriarvoiseen asemaan jo valinnaisuuden lisääntyessä. Tasokurssien palauttaminen olisi lopullinen isku koko kanainvälisesti korkeatasoiselle opetusjärjestelmällemme.

On syntymässä selvä jako huonoihin ja hyviin kouluihin, jako vuohiin ja lampaisiin – leimatusti huonoihin ja hyviin oppilaisiin?

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eduskunta, eläkeläiset, EU, ihmiset, koululaitos, mynämäki, nuoret, opettajat, politiikka, sano suoraan, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Peruskoulustamme tulossa vuohien ja lampaiden erottelija

  1. pasanen sanoo:

    Tasokurssien organisatoriseen paluuseen en usko. Oli se sen verran kankea ja ongelmallinen systeemi. Mutta jos uusi sukupolvi on ehtinyt sen unohtaa, niin eihän sitä tiedä.Muutenkin tuntuu, että samoja teemoja/ kiistoja pyöritetään vyosikymmenestä toiseen esim. tuntijaon yhteydessä ja vielä edestakaisin. Pitäisi löytää uusia ratkaisuja ennemminkin eri aineiden ja opettajien välisestä toiminnasta.

    • Ilmeisesti jotain sen suuntaista on kuitenkin suunnitteilla. Tämä kouluhomma on kyllä pahasti politisoitunut näiden tavoitteiden määrittelyn osalta. Kuinkahan paljon poliitikkoja istuu erilaisssa kehittelykomiteoissa? Kasvatuksen ammattilaisilla kuten opettajilla ei ole nokan koputtamista. Tämä kylmänkalsea Henna Virkkunen puhuu paljon. Onko joku saanut selvää, mitä arvon ministeri sanoo?

      Kyllä sieltä jossain muodossa jonkinlainen tasoryhmitys vielä ilmestyy, sano minun sanoneen! Nämä vanhat rehtorinrouvaopettajat ovat vieläkin kärmeissään peruskoulu-uudistukselle.

      Tuota pyörittelyä olen minäkin ihmetellyt. Opetussuunnitelma uudistetaan säännöllisesti 5 tai viimeistäänkin 10 vuoden välein. Tavoitteita on monenmoisia mutta samaa maksalaatiikoa sitä tarjotaan kuitenkin vuodesta toiseen. Jos jotain muutosta todella haluttaisiin, niin pienennettäisiin opetusryhmiä ja uudistettaisiin opettajankoulutusta.

      Kuinka äärettömän paljon turhaa paperityötä tulee taas opettajien iloksi ja koulutuspäiven ratoksi.

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Olen minäkin tuota nuorta opetusministeriä ihmetellyt: Miten kaikki viisaus voikin olla noin nuoressa päässä? Aivan kuin Häkämiehellä kuunaan ;-?

    Ministerit ovat ihan liian nuoria ja kokemattomia hoitamaan vaativaa virkaansa. Pitäisi olla kokemusta jotta olisi näkemystä!

    Ja kun tehdään ”uudistuksia”, tehdään usein pelkkiä huononnuksia- siis ei kun säästöjä—.

  3. Varsinkin näissä kouluasioissa kannattaisi olla mieluummin vähän vanhoillinen ja välttää kovin suuria muutoksia, koska siinä sekoavat oppilaatkin. Sama on sanomalehden suhteen, ei sitäkää parane kovin rajusti muutella, muuten ovat lukijat heti marisemassa. sillä raju uudistus vie tuttuuden ja luotettavuuden koko lehdestä.

    Hiljaa hyvää tulee koulussa sekä oppilaiden että opetussuunitelmien muutosten kanssa.

  4. lepis sanoo:

    Ehkäpä siellä kouluissa pitäisikin katsoa mitä ne oppilaat oikeasti nykypäivänä tekevät. Onko se perinteinen malli opettajan roolista tiedon välittäjänä enää nykypäivänä toimiva malli, kun maailman tietokanavat ovat avautuneet kaikkien käyttöön ja maailma on tietoa pullollaan. Joten oppimista tapahtuu aivan erilaisissa ympyröissä kuin mitä perinteisesti on totuttu. Koulussa voisikin olla enemmän niitä taito- ja taideaineita, käsillä tekemistä ja ongelman ratkaisun avaimia ja muu oppiminen upotettuna sinne. Aika nihkeää se taitaa nykylapselle olla tuntia paikoillaan kuuntelemassa puuduttavia oppitunteja, kun saman asian pystyy oppimaan nopeammin ja yhdessä tehden aivan muualla.

    Ai, mutta kertotauluhan pitää vielä kuitenkin oppia… ;)

    • Olet Lepis oikeassa ja väärässä. Pirskatti, nykykoulussa käytetään monenmoisia opetusmenetelmiä, opetellaan mm. tiedon hakemsta ja jonkun tekstin pääkohtien löytämista jne. Tietokeneet ovat käytössä ahkerasti. Tässä on kuitenkin vaaransa: lapset kyllästyvät sen tiedon hakemisee ja menevät muille kivoille sivuille…

      Sitäpaitsi aivan sellaisessa vanhassa opetuskeskustelussa pohditaan asioita monelta kannalta. On olemassa jo opetusohjelmiakin. Koulussa tehdään ryhmätöitä, joiden ongelmana taas on se, että viisas ryhmä tuhertaa tahallaan yhden työn parissa vaikka kuinka kauan, koska samalla on mukava puhella mistä lystää. Onhan sitä, sitä ja tätä.

      No, joka tapauksessa koulussa tapahtuu paljon muutakin kuin kuuntelemista. Muinoin itse huomasin, että sellainen yksinkertainen kirjan lukeminen hiljaa itsekseen on monen kohdalla paikallaan, koska on paljon oppilaita vielä yläkoulussakin, jotka eivät ole lukeneet koskaan yhtään kirjaa kannesta kanteen.

      Koulussa monet vanhat konstit ovat parempia kuin pussillinen uusia. Esim. kirjoittamaan ei opi. jos ei lue ja kirjoita. Suuri apu siinäkin on nykyään tietokone kirjoitusohjelmineen.

  5. Hirlii sanoo:

    Oppiminen ei ole tiedon mekaanista kopiointia netistä. Näin sanoi ystäväni joka on opetusalalla, ja sanoi vielä, että selvästi tiedoissaan hatarimmalla pohjalla ovat ne jotka eivät ole oivaltaneet oppimaansa, siis: pohtineet itse. Olen ymmärtänyt, että monet opettajat ohjaavat myös tähän suuntaan oppimista: on pohdiskeltava sitä informaatiota jota on tosiaankin paljon ja helpommin saatavilla, mutta se ei vielä tarkoita että olisi jotain oppinut. Tehtävien vastauksiksi ei riitä pelkästään netistä kopioitu tieto. Paljon on myös sellaisia aineita joita ei voi ”oppia” surffaamalla netissä vaan täytyy itsekin miettiä ja ponnistella.

    Aikuisenakin kun opiskelee jotain uutta, tieto tietenkin kytkeytyy siihen minkä jo osaa tai on kokenut, mutta oppimisprosessin myötä tuokin tieto muuttuu. Oppiminen on minusta oivaltamista. Minkäikäisenä tahansa voi oppia uusia asioita eikä se aina ainoastaan kasaudu vanhan tiedon/kokemuksen päälle vaan myös vaikuttaa siihen jo aiemmin opittuun.

    Koulu valmistaa ihmistä muuhunkin: yhteiselämään toisten kanssa. Nuorista kasvaa tämän yhteiskunnan jäseniä ja tuo tietous on kansainvälisten tutkimusten mukaan suomalaisissa kouluissa heikossa jamassa. Ei ymmärretä miten yhteiskunta toimii ja mitkä asiat vaikuttavat mihinkin. Kuinka voi kansalaisena osallistua ja vaikuttaa yhteisiin asioihin, elämään.

    Koulu on yhteisö, jossa opitaan siis aivan välttämättömiä taitoja. Myös vuorovaikutustaitoja, niiden tukeminen on minusta yksi tärkeimmistä asioista.

    Kamalinta minusta taas on se, että yrittäjyys/talouselämä on tunkeutunut ja tunkeutuu koulumaailmaan. Eikös tuossa uudessa opetussuunnitelmassakin ollut näitä bisenestaitojakin, jostain sen oli lukevinani, vaan nytpä en muistakaan että mistä…

    • Jees, samoilla linjoilla ollaan. Tuota tiedon pureskelua on kyllä vanhassa koulussakin harjoitettu, nyt vain monesti sitä pureskeltavaa haetaan sieltä netistä vaikka oppikirja on sitä pullollaan. Ja kuten sanoin, oppilaat eivät tule hullua hurskaammaksi, vaikka tietokoneen kanssa pelaisivatkin. Nimittäin eivät edes tiedä, mitä oikei pitäisi hakea – vaikka opettaja on antavinaan selkeät ohjeet – jos muutamia perustietoja ei ole selvillä. Esim. historiassa on turha mennä hakemaan mitään esim. vaikka Suomen itsenäistymisestä, jos ei ole kirjan antamat faktat selvitetty ja niitä pohdittu, itsenäistymisvuosikin on mielestäni pakollista ”rihkamatietoa”.

      Olen nähnyt myös suoraan netistä kopioituja esitelmiä. Lapset ovat niin lapsellisia, että uskovat opettajan olevan niin sokea, ettei se raukka huomaa, että teksti ei ole lapsukaisen omaa.

      Ja tuossa yrittäjyys- ja talouselämäpuolessa osuit kyllä naulan kantaan. Bisnesmaailma on vaanimassa. Tämä yrittäjyyskasvatus on jo muutamia vuosia kuulunut jotenkin yhteiskuntaopin opetukseen. En tiedä tarkemmin, kun olen ruhtinaallisesti eläkkeellä. Joo, nythän muistankin, että ainakin jo 90-luvulla osuuspankki järjesti valtakunnallisia taloustietokilpailuja ja parhaiten menestyneet Vinkkilässäkin palkitsi paikallinen osuuspankki, ja oli myös joitain yrittämiseen liittyviä kirjoituskilpailuja.

  6. emmaia sanoo:

    Ihania kuvia ennen artikelia. :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s