Kehys, tai paremminkin kokonainen kehystämö

Kehyksen kanteen Timo Mänttäri on saanut vangittua osan kirjan ihmisvirrasta.

Jukka Laajarinne, Kehys
Atena, 2010

Yleensä jos tartut filosofin kirjoittamaan kirjaan, tunnet itsesi heti typerykseksi ja vahvistat itsetuntoasi ajattelemalla: tietysti on tulossa sellaista vaikeaselkoista viisastelua, pitää pohdiskella syntyjä syviä, eikä kirjassa ole seksin häivää, tuskin muutakaan mukavaa. On niitä luettu sellaisten omaan napaansa tuijottavien filosofien kirjallisuusesseitä, että pahaa pelkään. Noin sitä ajattelee. Tartuin silti rohkeasti filosofin ja kirjailijan Jukka Laajarinteen kirjaan Kehys. Yllätyksiä näyttää sattuvan!

Kehys ei ole kuivan puiseva, ei viisasteleva vaan paremminkin viisas. Kirja kertoo ihmisenä olemisen ihmeistä. Elämä on labyrintti, jossa helposti kiertää kehää. Filosofi tarkkailee ihmistä monesta vinkkelistä. Jokainen ihminen elää omissa kehyksissään. Mutta onhan rutiineista myös hyötyä.

Ajattelemisen aihetta lukija kyllä saa, saa myös hymyn huuleen  lukiessaan vaikka katolisen papin lunttausmenetelmästä tai saa kylmän hien nousemaan pintaan ensimmäisen maailmansodan lihamyllyssä. Laajarinne kertoo rohkeankin jutun tyylikkäästi. Kehys on kuin elokuva, jatkuva kuvien virta elämästä, unelmista. Kuvat liittyvät toisiinsa kuin huomaamatta, jatkavat omalle suunnalleen. Kehyksen lukemisen voi aloittaa vaikka kirjan keskeltä.

Ihastuin heti kuvaukseen  ikonimaalarista: maalaan munkki Arsenin kanssa ikonin, levitän lehtikultaa yhtä varovasti kuin hän, tiedän ikonin väreistä, siveltimen käytöstä, hallitsen kuuden päivän työn. Tunnen kuinka pyhyys laskeutuu.  Ikonin maalaus on kuin rukous, kaikki on maalattava aina samalla lailla, kaavasta ei saa poiketa, toistossa on voimaa. Eikä maalari saa tuoda itseään ja kätensä persoonallista jälkeä esille kuvaa maalatessaan. Pyhyys on liikkumattomuudessa. “Kaikella on ennalta määrätty muotonsa.” Käväisen tuntemattomassa maailmassa.

Sitten munkki piirtääkin ikonin alareunaan koiran. Synti. Ja olenkin nyt koiran kanssa Ateenan torille  melko vallatonta näkyä ihmetellen: Diogeneshan se siinä filosofiseen pohdiskeluun antautuneena! Katselen uteliaana  Eryksimakhoksen Agatha-vaimon silmin. Ilmeenkään värähtämättä.

Katselemme lähemmin  perin mielenkiintoisia mekaanisia patsaita. Mutta ajatuksemme ovat jo tulevaisuuden koneissa, joita antiikin matemaatikko meille kuvailee: “Ja sellaisessa maailmassa, tulevana aikana, koneen käyttäjä on ruumiillisesti rapistunut, pullea ja kalpeaihoinen ja hän odottaa ruokaansa vatsa kurnien, kunnes lopulta, sietämättömältä tuntuvan puolituntisen jälkeen ateria saapuu, pyöreänä paistettu taikinalevy, jonka päälle on paistettu tomaattia, oliiveja, juustoa ja yrttejä.”

Kehys on kirjoitettu viisaudella ja ymmärryksellä, jollaiseen kuka tahansa tuhertaja ei yllä. Kirja on myös melkoinen aikamatka, kehykset voivat muuttua, mutta ihminen vain vähän. Ihailen Jukka Laajarinteen kirkasta kieltä, hänen taitoaan tiivistää sanottavansa niin, että lukijalle jää kuitenkin vielä mahdollisuus  ymmärtää. Kirjailija ei ole ollenkaan sen sortin filosofi, joka katsoo ihmistä omista korkeuksistaan viisauksiaan ladellen, ei suinkaan, ennemminkin hän kuuntelee ihmistä. Ja vähän virnistelee, kaikki nyt kerta kaikkiaan ei aina ole sitä miltä näyttää.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, EU, ihmiset, ihmissuhteet, kirjallisuus, kritiikki, mynämäki, taide, Voittaminen, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Kehys, tai paremminkin kokonainen kehystämö

  1. emmaia sanoo:

    Hei! Tuo kirjakin vaikuttaa mielenkiintoiselta, olen ollut niin rohkea että olen jo kertonut siitä kirjastohenkilökunnalle. Olen samanaikaisesti kertonut blogiystäväni Matti Lahtisen uudestä kirjasta Jumalan Unelma, josta hän muun muassa mietti miksi se oli Jumalan mielistä paramepi luoda sellaisen ihmislajin, joka langesi synttiin kun sellaisen joka voisi ottaa suoraan taivaseen.

    • Kiitos kommentista. Suomen kieli alkaa jo luistaa sinulta. Hienoa, jos jaksat lukea suomenkielistä kirjallisuuttakin. Tuo Kehys olisi siitä hyvää luettavaa, että sen kieli on todella selkeää ja kirjaa voi lukea vähän kerrallaan.
      Hyvää talven odotusta, täällä on satanut jo hiukan lunta.

      • emmaia sanoo:

        Kiitos tästäkin viestistä. Täällä on jo ollut talvi muutamaa viikoa.
        Ihmettelen, koska on ensimmäinen talveni niin kaukana pohjoisessa. (Yli napapiiri.)

  2. Hirlii sanoo:

    Tämä vaikuttaa joulunpyhälukemiselta … hmmm, hyvä kun kerroit.

    • Sitä se on. Kirja on tosissaan hyvä ja se herättää vanhassakin päässä kuten minun ajatuksia. Sitä paitsi tämä filosofi Laajarinne on ihan oikea filosofi vaikka harrastaakin kiipeilyä(sellaista kallioseinää myöten) ja on kehitellyt sellaistakin filosofian sivuhaaraa kuin uusälyttömyys. Mielenkiintoista!

  3. Paluuviite: Arvio Kymen sanomissa « Privaattidosetti

  4. Paluuviite: Jälkiseurantaa « Privaattidosetti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s