Anna Karenina ryskää ja rymyää Turussa

Moderni Anna taitaa jäädä Tostoin Annan varjoon.

Anna Karenina Turun Kaupunginteatterissa 5.11.2010

“Suomalaisten olisi hyvä muistaa, että kirjallisuuden klassikoiden tuntemus on Euroopan suurissa maissa kaikissa piireissä aivan toista luokkaa kuin meillä“, kirjoittaa Matti Klinge esseessään “Sodan ja rauhan mies” HS:ssa 27.10. Mutta Suomi on pieni maa. Turussa kuitenkin näytellään modernisoitua versiota Leo Tolstoin Anna Kareninasta. Ohjaajana on ukrainalainen kuuluisuutta kautta Euroopan saavuttanut Andriy Zholdak.

Pienen maan teoriaa havaintojeni mukaan puoltaa sekin, että meillä Tolstoin Anna Kareninakin joudutaan maaseutukirjastossa hakemaan varastosta. Ehkäpä uutta sykettä vanhaan klassikkoon saa siis uudella otteella vanha konkari Zholdak, joka jo äidinmaidossa on imenyt tuntuman myös venäläisiin mestareihin.

Nykylukija antautuu Tolstoin pitkän kerronnan pauloihin viimeistään siinä vaiheessa, kun hän kuvailee maaseutuelämää ja Levinin työtekoa yhdessä talonpoikien kanssa. Luistelukohtaus saa nykylukijankin herkistymään. Sen sijaan Annan suuren rakkauden kuvaus saattaa ajoittain tuntua jopa pitkäpiimäiseltä.

Ukrainalainen ohjaaja sen sijaan nostaa vanhan kunnon raastavan rakkauden ja pettymyksen sekä epätoivon keskeiseksi. Nyt ei kerrotakaan pelkin sanoin vaan kuvin, äänin, ihmisten toiminnalla, riisuuntumisella tai kieriskelyllä näyttämöllä, jopa seinille hyppimällä. Katsoja on kovilla: on nähtävä henkilöiden pään sisään. Hulluudelta vaikuttava kieriskely lattialla on sitä samaa lajia, mitä Tolstoikin yritti hienostuneeseen tapaansa kirjoittamalla sanoa: Anna rikkoo kaikki moraalisäännöt, uhraa kaiken rakastamalleen miehelle, tulee lähes hulluksi epätoivoisesta rakkaudesta, pettymyksestä.

Ohjaaja sieppaa mukaan paljon vaikutteita nykyajasta. Tanssiaiskohtaus on kuin suoraan Stanley Kubrickin elokuvasta Eyes Wilde Shut, jossa päähenkilö joutuu oudon kultin yöllisiin orgioihin. Joissain kohdin tuntuu, että vuosien takainen  arkipäivän surrealismia edustava televisiosarja Twin Peakskaan ei ole ollut ohjaajalle tuntematon.

Toisaalta katsojaa rauhoittavat muutamat näyttämökuvat, jotka ovat kuin suoraan Tolstoin kerrontaa, vakka sanaakaan ei sanota: luistelukohtaus lyö jalat alta, Tolstoille kaikki kunnia kohtauksesta,  ohjaaja lyö tosin ystävällisesti kättä mestarin kanssa. Samoin parvekkeiden ovien läpi nähdyt naiset päivänvarjoineen aamulintujen laulaessa ja auringon noustessa kertaavat sanattomasti Tolstoin sanoin kuvaamia maaseudun aamutunnelmia.

Zholdakin ohjaus on mielenkiintoinen ja kokonaisuus on saanut monet katsojat ja arvostelijat suorastaan ekstaasiin. Vähemmän teatteria tunteva voi olla iloinen ainakin siitä, että ohjaaja tuo Turussakin tunnetuksi sen, mitä Euroopan näyttämöillä ohjauksessa pidetään keskeisenä ja miten elämää näyttämöllä kuvataan. Kristian Smeds on meillä Tuntemattoman sotilaan ohjauksellaan näyttänyt teatteri-ilmaisun nykyvaiheen ja  modernin teatterin keinot. Keski-Euroopan näyttämöiden modernia linjaa valottaa Turussa nyt  Zholdak,  nykyinen berliiniläinen.

Usein näyttämöllä rikotaan enemmän kuin rakennetaan, rikotaan ja heitellään esineitä tai revitään ihmismieli kappaleiksi. Näyttelijät joutuvat koville, koska sanat eivät totta totisesti riitä nykyteatterissa kertomaan, vaan koko ihminen nahkoineen karvoineen on pantava peliin mukaan. Puheilmaisun selkeydellä ei tunnu nykyään olevan  kovin suurta merkitystä. Näyttämöllä keskitytään kuviin ja mukaan otetaan myös videokuva. Katsojien  herättelyssä  tunneköyhyydestä kaikki keinot ovat sallittuja. Ihmistä ravistellaan myös  paukkeella ja räminällä, alastomuudella ja oikealla vedellä –  mutta onneksi vielä keinoverellä.

Pahinta kaikessa taiteessa olisi kuitenkin paikoillaan pysyminen, liikkumattomuus, joka muistuttaisi pyhää lehmää tai kultaista vasikkaa.
Antaa ryskyä, teatteria se vaan on, rahvaan rakastamaa ronskia taidetta antiikin ajoista lähtien.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, kritiikki, mynämäki, sano suoraan, taide Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Anna Karenina ryskää ja rymyää Turussa

  1. Nils-Åke sanoo:

    ”Minun on kosto ja minä tahdon kostaa”
    Anna Karenina on Lev Tolstoin pääteos. Se ei tosin ole niin suosittu kuin Sota ja rauha, josta on tehty filmikin Venäjällä.
    Anna Karenina on venäläisen sielun ja luonteen syväluotaus. Siinä on uskottomuus, petos, kosta ja ylimielisyys, mutta myös syvä rakkaus. Siinä on myös kuvaus venäläisen yläluokan tyhjästä elämästä.
    Mutta miten tämä kaikki voidaan tuoda esiin näyttämöllä muutaman tunnin aikana. Ehkä siinä voidaan esittää kirjan sanoman peruskohdat joten kuten, mutta pinnallisesti.
    En ole nähnyt tätä esitystä enkä voi mennä sitä katsomaan. Kenties sen näkeminen voi innostaa ihmisiä lukemaan tämän kirjan. Nykyisin ihmisillä on niin vähän aikaa ja myös kiinnostusta, että harva edes uskaltaa ryhtyä siihen suureen urakkaan, jota kirjan lukeminen edellyttää.
    Tolstoi on ollut minulle aina arvoitus. Pidin työhuoneeni seinällä hänen kuvaansa ja kun siirryin eläkkeelle, toin sen kotiin. Tämä kertoo jotakin suhteestani Lev Tolstoihin.

    • Kyllä Åke olen kanssasi tysin samaa mieltä siitä, että Tolstoin teosta on mahdotonta tuoda näyttämölle, teos on kirja, johon pitää syventyä. Kaikki näyttämöllä nähty on yritystä esitää jotain Tolstoin teoksen pohjalta. Turussakin näyttämöllä on aivan jotain muuta kuin Tolstoin teos. Monia se ryskäminen viehättikin ja hyvä niin.

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Nykyään halutaan panna uusiksi kaikki vanhat merkkiteokset; etsitään radikalismia ja uusia näkökulmia. Toinen juttu on se, tunteeko katsoja tästä tyydytystä vai ei. Minäkin luin Anna Kareninan jo 14 ikäisenä, opettajani suosituksesta…

    • tammikuu44 sanoo:

      Aivan. Olen varma. että näistä Turun teatterin katsojista yli puolet on sellaisia, jotka eivät ole kirjaa lukeneet. Ihastelevat ryskyvää näytelmää. Ehkä siinä sitten on tunteen paloa, ainakin katsoja uskoo, että jotenkin näyttelijät esittävät kärsivää ihmispoloa. Mutta entäs sitten?

  3. maria sanoo:

    Koska olit katsomassa esitystä? Katselin jokin aika sitten lippuja, mutta näytti varattua kaikkien näytösten osalta. Saitko lipun helposti? Kiinnostaisi kovasti ,olen kuullut siitä hyviä kommentteja.
    Svenskanissa Turussa on muuten hieno musikaali, Hugon kurjiin perustuva, en osaa kirjoittaa sitä mus. nimeä, Les Mir…jotain. Oltiin katsomassa ja oli hieno kokemus.

  4. Olin siellä 5.11. ja liput tulivat sellaisen avoimen yliopiston erään kurssin kautta. Luulenpa, että lippuja jo saa. Kyllä se kannattaa kaydä katsomassa, onhan ohjaus vallan uutta suuntausta, sellaista vähän melskaamiselta vaikuttavaa.

    Kurjat voisi olla myös mielenkiintoinen kokemus.

  5. Nils-Åke sanoo:

    Åbo Svenska Teaterissa menee nyt musikaali Les Miserables. Sen on ohjannut Georg Malvius ja on saanyt hyvät arvostelut, kuten ”Höstens teaterhändelse” tai ”Helt enkelt en fantastisk föreställning”.
    Ohjelmistoon kuuluu nyt myös Sofi Oksasen ”Utrensning” eli puhdistus. Viimeinen näytös 11.päivä joulukuuta.
    Kun Aili Nupponen on lukenut Anna Kareninan jo 14-vuotiaana, niin sen on täytynyt olla kirjan ensimmäinen suomennus eli itsensä Eino Kaliman tekemän joskus 1920-luvun lopussa. Siitä otettiin kolme painosta, viimeinen 1933.
    Sen jälkeen teos on suomennettu joskus 1960 ja 1970-luvuilla?
    Eino Kalima opiskeli ennen vallankumousta sekä Moskovassa että Pietarissa ja tunsi venäläisen kulttuurin.

    • tammikuu44 sanoo:

      Kiitos Åke tiedoista. Tuohon Puhdistukseen voisin lisätä tiedon, jonka luin jostain arvostelusta: arvostelija pitää romania parempana kuin teatteriesitystä eli hänelle on varmasti käynyt samoin kuin monelle niistä, jotka ovat lukeneet Anna Kareninan ja nähneet nyt tämän Turun esityksen.

  6. maria sanoo:

    Turun esitystä en ole nähnyt, mutta Porin kylläkin, ja se oli mielestäni hyvä. kirja on tietysti aina paras, mutta Porin esitystä on pidetty yhtenä parhaista; mm. kunnioittamani teattetterijohtaja Kaisa Sinisalo on lausunut samanalisen arvion.

  7. Aili Nupponen sanoo:

    Nils Åke tiesi ihan lukemani Anna Kareninan suomennoksenkin. Pitänee uskoa, sillä lainasin sen opettajan kanssa Joensuun kaupunginkirjastosta.

    Olen nähnyt Joensuun kaupunginteatterin näyttämöllä Anna Kareninan esityksen muutaman kerran, se oli hyvin pelkistetty esitys kulisseiltaan ja rekvisiitaltaan, mutta noudatteli ihan oikeasti teoksen juonta. Pääosassa oli muistaakseni Riitta Piiroinen. Aikaa siitä on ainakin 20v.

    • tammikuu44 sanoo:

      Tästä Turun esityksestä ei saanut selvää juonesta sitten millään. Itse asissa esityksen jälkeen tunsin, että olen saanut teatteritaidetta yllin kyllin lähivuosiksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s