Minuuttinovelli9: Ilona etsii onneaan

Ilona muistutti eksoottista kukkaa.

Ilona  odotti unelmiensa miestä, odotti romantiikkaa: suudelmia takkatulen ääressä, teatterikäyntejä, purjehtimista, tyylikkäitä ravintolailtoja. Kaiken tarjoamansa hyvän lisäksi eksoottista kukkaa muistuttava Ilona valmisti prinsseilleen kreikkalaista stifado-lihapataa, kaatoi kristallilaseihin pihkalle maistuvaa Retsina-viiniä. Silti miehet pettivät ja jättivät. Useimmilla oli  kotona nyrpeä vaimo, joka keitti tukevaa hernekeittoa.

Taiteellisen luonteen omistava Ilona suri rakastajiaan vain hetken ja keskitti luovuutensa pienen valokuvaamonsa hoitamiseen. Hän otti taiteellisia, utuisia valokuvia, yritti kurkottautua kuvattavansa sieluun. Asiakkaat  pitivät otoksia epätarkkoina, epäonnistuneina. Etenkin naiset halusivat itsestään teräviä kuvia, joissa  tukka oli hyvin eikä kaksoisleuka näkynyt.

Liike menestyi  huonosti. Ei edes ravikilpailuihin  panostaminen tuonut Ilonalle voittoja. Velkakierre paheni ja miesten lisäksi katosivat asiakkaat.  Hän alkoi kääriä sätkiä ja poltteli niitä eikä punaista Marlboroa. Kaikki tilit ylitetty, velat ja vuokra maksamatta. Ilona kävi ahkerasti alakerran baarissa lukemassa naistenlehtien horoskoopit. Vihdoin ulosottomies oli ovella. Vastoinkäymiset voi kääntää voitoksi, opetti psykologi naistenlehden artikkelissa. Ilona otti opikseen.

Eräänä aamuna  yläkerran katkera leskirouva, jonka lämminvesiputket olivat ruostuneet  ja aiheuttaneet melkoisen vahingon rouvan sadan neliön osakkeen uudelle parkettilattialle, aukaisi vinosti hymyilen tiukkalinjaisen suunsa ja sanoa paukautti:
– Eikös tuo sinun uusi miesystäväsi olekin kaupungin ulosottomiehiä?
– Päinvastoin, vastasi Ilona hiukan punastuen.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, EU, feminismi, ihmissuhteet, mynämäki, novellit, Voittaminen Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Minuuttinovelli9: Ilona etsii onneaan

  1. Kaisa-Maria sanoo:

    On noissa ulosottomiestenkin hommissa omat vaaransa. Kiitos taas Hymyilevä minuuttinovellista.

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Sekä ulosotto- että sisäänpanomies on varmaan hyvä ratkaisu ;))

    • tammikuu44 sanoo:

      Tismalleen samaa mieltä olen kanssasi.

      Vilkaisepa piruuttasi Minuuttinovelli7: Ihmeitä tekevä ikoni – bloggauksen loppupuolen kommentteja. Saattaa kiinnostaa sinuakin, koskapa siirriyttiin jo ortodoksisen kirkon perimmäisten kysymysten äärelle!

  3. maria sanoo:

    Kun oivaltaa elämän pienet mahdollisuudet, konsultteja ei tarvita. Vielä siis ehtii yhdennällätoista minuutillakin….

  4. tammikuu44 sanoo:

    Ehtii, ehtii! Kaiken voi kääntää voitokseen, nähdä katastrofissa mahdollisuuden siemenen. Tuleeko Urho käymään jouluna?

  5. maria sanoo:

    Iköhän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s