Mielensäpahoittaja Stefan Wallinille takapakista huolimatta joulumieltä!

Joulumuori tuo Stefanille jouluterveiset.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin tai paremminkin nauran  partaani, kun luin kulttuuri- ja urheiluhulluministeri Stefan Wallinin kolumnin tästä aamuisesta Turun Sanomista,  tokaisi joulupukki aamupuuronsa ääressä. Joulu-ukko yritti lukea ääneen joulumuorille Wallinin hengentuotetta, jossa tämä käsitteli toisen koohottajan, Henna Wirkkusen, ajaman peruskoulun tuntijakouudistuksen kohtaloa.

– Se tuntijakouudistushan on nyt  levinnyt kuin entisen Jokisen eväät, tokaisin joulumuori ja hörppäsi kahvimukistaan, haudattu ainakin joulun ajaksi.
Joulu-ukko nauroi iloisesti punaisessa nutussaan.
– Eipä päästy vielä jakamaan pelkää epätasa-arvoa, lisäsi joulumuori.
– Muka lisäisivät valinnaisuutta, selitti julgubbe. Kaikesta hyvästä olisi syrjäseutujen koulut jääneet kuitenkin vallan paitsi, eihän niillä ole tähänkään asti riittänyt rahaa edes aina oppikirjoihin, pieniin  tai edes kohtuullisiin opetusryhmiin, erityisopetukseen tai  uusien opettajien palkkaamiseen, vanhojakin on lomautettu jatkuvalla syötöllä.

Lisäksi punanuttuinen joulu-ukkomme antoi piutpaut uudeksi oppiaineeksi kaavaillulle draamalle. Sitähän on jo kansakoulun aikoihin käytetty opetuksessa.
–  Ja Wallin voisi käydä jossain koulujen joulujuhlassa: mistähän ne nuo kaikki kuusijuhlan näytelmät ovat tulleet, jos draamaa ei olisi kouluissa ollut? ukko marmatti, koulujen joulujuhlathan ovat hänelle perin tuttuja.
–  Eikä äidinkielen oppitunnillakaan piipahtaminen tekisi pahaa, siellä sitä on draamaa ja muutakin luovaa höperöintiä ihan tarpeeksi. Ministeri vetelee vanhaa virttä Suomen kilpailukyvystä ja urheiluun hurahtaneena raavaana miehenä kuvittelee ilmeisesti Pisa-tutkimukseen osanotonkin olevan kilpaurheilua.

Punanuttuista joulu-ukkoa askarrutti sekin, miten se yleissivistävyys ja Suomen kilpailukyvyn edistäminen nyt oikein passaavat yksiin. On kilpailu mennyt niin kovin räävittömäksi rahan ahmimiseksi nykyisellään, brändäämiseksi  ja puutaheinää puhumiseksi. Kukaan ei puhu ihmisten onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Tasapainoisista lapsista ja nuorista – kansalaisista.
–  Koulunkäynti ei ole jääkiekkoa, jossa mailalla lyödään toista päähän ja saa tehdä mitä tahansa, kun tuomari ei näe, epäili ukkomme.
–  Peruskoulussa pitäisi jakaa sivistystä eikä kilpailukykyä, peruskoulussa painopiste pitäisi olla viihtyvyyden edistämisessä, kannustavuudessa ja yhdessä tekemisessä, ystävyydessä, kiivaili joulupukki punaisessa nutussaan.

Perusopetukseen kyllä kannatta investoida mutta niin, että hyöty tulee selvästi lasten hyvinvointiin, annetaan tasaveroiset mahdollisuudet hyvään opetukseen ympäri maata.
– Ja Stefanille en tuo sen toivomaa leikkijunaa, jos se ei saa iskettyä kaksikieliseen kaloonsa, että kouluissa opetetaan nykyisellään liikuntaa på finska, se voimistelu-termi on peräti  peruskoulun edeltäviin 60-luvun aikoihin viittaava oppiaineen nimi.

Joulurauhaa!

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eduskunta, eläkeläiset, EU, ihmiset, koululaitos, mynämäki, nuoret, politiikka, sano suoraan, Voittaminen, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

11 vastausta artikkeliin: Mielensäpahoittaja Stefan Wallinille takapakista huolimatta joulumieltä!

  1. maria sanoo:

    Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tulin kansakoulun ensimmäisellä luokalla naapurin puusepän tekemillä remmisuksilla hiihtokisassa toiseksi viimeiseksi ja sain lahjaksi pienehkön appelsiinin. Kyllä olisi pitänyt ottaa huomioon, että olen syntynyt 29. joulukuuta ja näin ollen olin liki vuoden muita taaperoita nuorempi. Mutta ei, tasoitusta ei tunnettu! Enpä toisaalta sitä ole koskaan pyytänytkään.
    Onneksi meillä kotona annettiin piut paut moisille kilpailuille. Aina oli voittaja, jos selvisi hengissä koulusta kotiin läpi kinosten, rautatien viertä pikkujaloilla tepsutellen.
    Kun opin lukemaan, koin melkoisen järkytyksen: radalla kulkeminen olikin jonkin kyltin mukaan rikollista puuhaa ja lain nojalla sakotettava teko.
    Kyllä niin mieleni pahoitin, kun isä ei ollut siitä maininnut. Kun kysyin, sanoi vaan, että sopii itse katsoa ettei jää junan alle. No, ei jääty. Se reitti lyhensi koulumatkaa monella kilometrillä ja oli siksi ns. kustannustehokas, koska kaloreita kului vähemmän.
    Niin että kyllä liikunta tunnettiin jo 60-luvulla.

    • tammikuu44 sanoo:

      Joo, kyllä liikunta tunnettiin siloin ja nyt. Mutta Wallin puhuu voimistelusta eikä sellainen nimike ole enää käytössä peruskoulun oppiaineissa, se kaikki on liikuntaa. Eli että jospa Wallinkin opetteleisi tämän suomenkielen sana. Sitä minä vaan takoitan; harmi kun sitä kolumnia nyt ei ole tuossa.

      No, tässä Wallinin tekstiä: ”Uudistus olisi monipuolistanut kieliopintoja, lisännyt voimistelutuntien määrää….”

      Nykyään koulussa on liikntatunteja. Yritän vain tätä termiä opettaa kaksikieliselle kulttuuriministerillemme.

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Maria sanoi ihan oikein, kyllä liikuntaa saatiin sekä koulussa että koulumatkoilla. Jotkut joutuivat hiihtämään suksilla kouluun ja koulusta kotiin ainakin 10 kilometriä päivässä, saattoipa olla enemmänkin. Ja vielä välitunnilla laskettiin suksilla mäkeä tai hiihdettiin urheilutunnilla. Ei ollut silloin sotien jälkeen liikuntahalleja, mutta tuolloin oli ”hallin” katto korkealla ja seinät leveällä.

    Sulanmaan aikaan käveltiin koulumatka edestakaisin. Pyöräilyä harrastivat aniharvat, ainakin meillä maaseudulla. Jos ei osannut liikkua, olisi koulu jäänyt käymättä. Takseja ei tunnettu eikä talviteitä maaseudulla aurattu.

    • tammikuu44 sanoo:

      Olen samaa mieltä ja kokenut samat koulumatkojen liikuntatunnit. Ei tässä mitään koululiikunnan lisäystä tarvita. Vanhemmat voisivat olla tuomatta autollaan kouluun perillisiää, kun matkaa on vain muutama kilometri. Se pitäisi kyllä kävellä. Lisäksi monet vanhemmat vievät autollaan lapsensa liikunthallille, jonne on samoin vain muutama kilometri.

      Pyöräteitä lisää ja polkupyörät lapsille, sillä taittuu 10 kilometrinkin matka vallan hyvin.

  3. Hirlii sanoo:

    Jopas olikin joulu-ukolla mietteet. Kerrassaan viisaita mietti, mutta sehän onkin niin hirveän vanha, monta sataa vuotta vanha.

    Kiitos tämän vuoden jutuistasi, näitä on ollut tosi mukava lukea. Osan voisi varustaa jopa ”terveysvaikutteista” merkinnällä.

    Hyvinvoivaa Joulua ja Onnellista Vuotta Yksi !

    • Hirlii sanoo:

      Tai vuotta yksitoista, kuinka vaan …

    • Joulu-ukko on todella vanha ja viisas, itse olen vain vanha, silti osaan olla iloinen ja kiitollinen sanoistasi. Olen myös lukenut sinun juttujasi, joita arvostan suuresti, samoin runojasi ja kuviasi. Tunnet myös musiikkia, josta itse en ymmärrä paljoakaan. Olen jatkuvasti ihmetellyt monipuolisuuttasia ja olen ylpeäs siitä, että jaksat pistäytyä blogissani.

      Hyvää ja rauhallista joulua (myös kissallesi) ja onnellista uutta vuotta!

  4. runopasanen sanoo:

    Mitä enemmän nykyistä enemmän valinnaisuutta sen ahtaammalla pienet koulut ovat tarjottimensa kanssa ja paine isompiin pöytiin kasvaa. Mikään liikunnan tuntimäärä koulussa ei korvaa arkiliikunnan puutetta. kyllä elämäntapavalinnoilla ratkaistaan fyysisen terveyden asia.

    (Sain vihdoinkin aikaiseksi siirtyä wordpressiin, tervetuloa vilkaisemaan!)

    • tammikuu44 sanoo:

      Hyvä Pasanen, samaa mieltä ilmeisesti ovat kaikki opettajat. Ottaisivat sinne suunnittelijoiden joukkoon edes yhden koulussa vuosia työtä tehneen opettajan!
      Nyt alan etsi uutta blogiasi.

      Hyvää joulua !

  5. Kaisa-Maria sanoo:

    Just niin! Ottaa vain päähän tuo ”kyllä minä niin mieleni pahoitin”. Minusta se on sanontaa käyttävän pakinoitsijan, jonka nimeä en juuri nyt muista, miltei yksityisomaisuutta, jota ei tietenkään ole kielletty lainaamasta.
    Tehokeinona suosittaisin kuitenkin vastaisuudessa jotain omaperäisempää sanontaa, sillä tällainen ”tavaramerkkilainaus” vie hyvältäkin tekstiltä jalat alta.

    • Voipi olla, voipi olla, mikä tahansa sanonta alkaa riepoa, kun sitä lainataan liikaa. Itseäni riepoo, kun vieläkin näkee otsikoissa hassunhauskaa jonkun kirjailija (ettei olisi Paasilinnan) kirjan nimen sanajärjestystä ”Kun isoisä Suomeen hiihti”. Raivostuttaa samoin kuin sinua nyt esim. Kun vahankodissa mummot kahvia joivat, Kun joulupukki porollaan lumipyryssä ajoi, Kun sauna jouluaattoman tuleen syttyi jne.

      Onkos kinkut syöty?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s