Tyhjä tuoli kertoo enemmän kuin sata sanaa

Tuoli odottaa aina istujaa.

Luen parhaillaan Nicholas Carrin kirjoittamaa kirjaa Pinnalliset. Mitä Internet tekee aivoillemme. Internet tekee Carrin mukaan pahaa, tai ainakin muutoksia aivoissamme. Oikeastaan me netin avulla tulemme tyhmemmiksi ja tyhmemmiksi.

Koko maailma näyttää olevan  Internetin kautta hallussamme, mutta meistä on tullut hätäisiä ja rauhattomia,  emme pysty enää hallitsemaan kokonaisuuksia ja lukemaan pitkiä tekstejä pohtien. Netti pyrkii isännäksi, mutta on vain hyvä reki.  Se on tuonut tietoomme salatuimpiakin asioita,  vääryyksiä,  pannut ihmiset ajattelemaan mitä maailmassa tapahtuu, ottamaan kantaa, se on jopa pannut ihmiset toimimaan yhdessä vapauden ja tasa-arvon puolesta.

Esimerkiksi ihmisoikeuksien puolustajat  ovat juuri Internetin kautta saaneet maailmanlaajuista huomiota ja tukea. Menneen vuoden ilouutinen on ollut vuosia vankilassa viruneen Aung San Suu Kyin vapautuminen myanmarilaisesta vankilasta. Kärsimyksistään huolimatta 65-vuotias vapaustaistelija haluaa  lisätä ymmärrystä, vähentää vihaa, vapauttaa kaikki vangitut ihmisoikeuksien puolesta toimivat ilman väkivaltaa. Myanmarinkin vankiloissa on vielä 2200 poliittista vankia.

Kiinassa istuu yhä vankilassa – monien muiden lisäksi – ihmisoikeusaktivisti Liu Xiaobo. Kuka muistaa uutiskuvan Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuudesta: Liun tuoli on tyhjä. Viimeistään tuo kuva pani ajattelemaan. Missä ovat Kiinan demokratia ja ihmisoikeudet? Niiden puolesta on Liu taistellut väkivallattomasti yli 20 vuotta. Tämä runoilija ja professori otti 1989 elämäntehtäväkseen  ihmisoikeustyön, kun hän matkusti Yhdysvalloista Pekingiin ja osallistui Taivaallisen aukion mielenosoitukseen antaen tukensa uudistusliikkeelle.

Ihmisoikeudet ja ihmisten perustarpeet eivät kaikilta osin täyty meilläkään: tuloerot ovat kasvaneet ja kasvavat, köyhyys lisääntyy hälyttävästi.  Näin lisätään vuorenvarmasti vihaa ja katkeruutta. Ihmiset elävät jo nyt kahdessa erilaisessa todellisuudessa, yltäkylläisyydessä ja köyhyydessä, josta ei tunnu olevan poispääsyä. Rahaa kumartavat hallitusherrat ovat täysin vakuuttuneita, että talouskasvu jatkuu ikuisesti hiilineutraalin polttoaineen avulla: hakataan Indonesian sademetsät ja pannaan kasvamaan öljypalmua!

Toivotaan, että päättäjillä olisi tänä vuonna enemmän halua ymmärtää kuin halua olla aina oikeassa. He voisivat kuunnella enemmän ja puhua vähemmän! Todella rohkeat ihmiset eivät politikoi ja puhu läpiä päähänsä jatkuvan kasvun puolesta. Demokratian ja ihmisoikeuksien säilyttämisessä on aivan kylliksi.

PS. Kirjailija Elina Hirvonen pohtii näitä asioista laajasti ja sydämellä sunnuntain 2.1. HS:n  kirjailijapuheenvuorossa Pelon ja toivon vuosi. Kannattaa lukea!

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eduskunta, eläkeläiset, EU, hiilijalanjälki, ihmiset, mynämäki, politiikka, sano suoraan, Väkivalta, Voittaminen, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Tyhjä tuoli kertoo enemmän kuin sata sanaa

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Äsken juuri tänä aamuna klo kahdeksan ja yhdeksän välillä tuli tv1: ltä sarjassa Kiehtova maailma: Elää heimon kanssa; mielenkiintoinen ohjelma. Siinä näytettiin alkuasukasheimo Indonesiaan kuuluvassa saaristossa, jolta puutavarayhtiöt kaatoivat pois sademetsät ja istuttivat tilalle öljypalmuja. Heimo tarvitsee elantonsa hankkiakseen sademetsiä, joista se voi metsästää ruokansa, mutta heidän elämänsä muuttuu siellä mahdottomaksi, koska heiltä loppuu ruoka. Ja sen jälkeen tulevat taudit, jotka tekevät lopputyön—.

    Mutta ahneet liikemiehet ja osakkeenomistajat tarvitsevat välttämättä voittoja itselleen; vähät he välittävät alkuperäisasukkaiden elämästä ja heidän hyvinvoinnistaan. Ahneelle on tärkeintä, että hän itse voi hyvin ja talous kasvaa kohisten. Tätä mantraa on hoettu vuodesta toiseen poliitikkomme hokeneet vuodesta toiseen, ja tietenkin me olemme uskoneet kaikki heidän valheensa.
    Mutta oikein on , että ahneella on paskainen loppu ;((

    • Vähitellen ihmiset alkavat huomata tuon totuuden: ahneus teettää ihmisellä mitä kammottavimpia tekoja, ihmisen kärsimys ja tappaminen ei liikuta liikemiehiä, osakkeenomistajia ja suuryhtiöden päätöksentekijöitä. Ehkäpä joskus vielä toteutuu kansanviisaus, joka kuuluu: Ahneella on paskanen loppu.

      Toivotaan, toivotaan…

      Luin muuten Turun Sanomista aamulla artikkelin, jossa kerrotiin professori Juho Saaren tutkimuksesta. Mies on tutkinut ja tutkinut ja huomannut, että Suomen menestystarina näyttäytyy uudessa valossa, jos sitä mitataan muutenkin kuin bruttokansantuotteella, hyvinvointimittarissa on harhoja. Kaikki kunnia professorin ponnisteluille, mutta olisi kysynyt meiltä tavallisilta ihmisiltä, niin olisimme voineet kertoa tuon saman asian jo vuosi ettei vuosikymmeniä sitten.
      Sitäpaitsi moni sosiaalityöntekijä on nähnyt työpaikkansa ikkunasta, kuinka viereisessä talossa toimivan avustusjärjestön oven edessä ruokakassia jonottavien jonot ovat vuosi vuodelta pidentyneet.

  2. lepis sanoo:

    Kaksi piippuinen juttu, tämä internet. Hätäisyys ja rauhattomuus on nähtävissä, mutta onneksi meillä vanhoilla on vielä muistijälkiä tallessa rauhallisemmasta ajasta. Voimme helposti palata pohdiskelemaan, mutta mitä tekee tämä internet-sukupolvi jotka eivät tiedä muusta. Toisaalta tarvitseeko tässä niin huolissaan olla, ainahan se näin on ollut; toiset tekekee, toiset pohtii. Hätäiseen elämänrytmiin vaikuttaa myös nuo muut elektroniset härpäkkeet, jotka vaativat meitä olemaan aina tavattavissa.

    Internetin nopeus toimittaa tietoa on hyvä asia. Ilman sitä me emme ehkä olisi niin valveutuneita maailman menosta, kuten kirjoituksessasi viittaat. Oppimisen välineenä tämä on myös muotoutumassa ehdottomaksi välineeksi. Pitää vain osata ajatella oppimisen tapahtuvan erilailla kuin ennen. Ehkäpä tiivitetty tieto voi olla toisinaan hyväksi.

    Tuo ei ollut internetin puolustuspuheenvuoro, sillä huomaan viettäväni aivan liikaa aikaa täällä jossain bittipimennossa. Huomaan olevani levoton ja pitkien tekstien lukeminen ei onnistu, tosin siihen on muita vaikuttimia. Pitää vain osata repäistä itsensä irti.

    • Kirjoitat viisaasti. Ehkä halusin vain ärsyttää panemalla tuon herra Carrin mietteet bloggauksen alkuun. Mutta mitä pitemmälle kirjaa luen, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että yksinomaan netissä liikkuminen todella muuttaa aivoja ja tapaa ajatella. Toisekseen: onko kaikilla niin paljon menetettävää, vaikka netissä eläisivätkin puolet elämästään…

      Tosiaan: hyvät puolet ovat myös ilmeiset. Mutta se on kauhea ajatuksenakin, että kouluissa siirrtyttäsiin läppäreihin ja kirjat unohdettaisiin! Uskon muuten siihen sähköiseen kirjaa, vaikka en sellaista ole vielä edes nähnyt. Sen eduksi joku sanoi mm. sellaisen, että voit tehdä vapaasti tektin viereen omia merkintöjäsi, alleviivauksi yms. eikä kirja siitä rumene kuten vanahanaikainen oikea kirja.

      Aika hupaisa ajatus kyllä tämäkin: vanhat kirjat ovat toki arvokkaita, koska niistä saa mukavia sisustuselementtejä kotiin. Heh!

  3. Hirlii sanoo:

    Hei, hauskaa, sinä olet lukenut tuon Carrin opuksen, minä en ole vielä vaikka aion kyllä, koska kiinnostaa kovasti mitä hän tuumii tästä touhusta.

    En nimittäin jaksa uskoa sähkökirjaankaan, kuin lisälaitteena, sellaisena tilapäisenä matkakassiin sopivana vehkeenä, mutta että se syrjäyttäisi kokonaan kirjan, en vain usko siihen. Lukeminen on aivan toisenmoista kun lukee paperilta, kykenee keskittymään ihan toisellalailla, ja voihan se tietty olla ettei aivoni ole tottuneet siihen, mutta se on niin hauskaa pidellä kirjaa, selata sitä, palailla taakse- ja eteenpäin … eihän tietokoneen tai lukulaitteen kanssa voi oikein niin lukea.

    Sanomalehtien verkkosivutkaan eivät ole kuitenkaan hävittäneet kokonaan sanomalehteä, ja minua ainakin ärsyttää aivan tavattomasti monien lehtien sivuilla pomppivat ja välkkyvät mainokset. Vaikeuttavat keskittymistä, lukemisen ymmärtämistäkin, siitähän se Carrin teoskin kai kertoo: että lukutaito, lukemisen ymmärtäminen on vaarassa.

    Mutta jotkut asiat, sikäli kun laitteet toimivat moitteettomasti, esimerkiksi kartat, tapahtumat, tilaisuudet ja muu arkinen info, sen saa aika kätevästi internetistä.

    Ja aivan, Elina Hirvosen kirjoittama juttu oli tosi vaikuttava, otin sen oikein erikseen talteen, että luen vielä uudestaan.

    • tammikuu44 sanoo:

      Itse asiassa olen vasta puolessa välissä Carrin kirjaa. Siinä vasta mielenkiintoinen kirja! Luen sitä keskittyen.

      Carr on oikein vanha ja innokas tietokonemies, joka itse kyllästyi kaikkiin linkkeihin ja katkonaiseen lukemiseen. Kirjan alussa hän aukottomasti todistaa, että aivot ovat jatkuvasti muutosten tilassa ja pystyvät muuttumaan myös lukutavan muuttuessa. Lineaarinen lukutapa muuttuu koneen kansa pyrähdyksiksi. Verkossa liikkuessa voi ruveta tuntemaan itsensä älykkääksi, sanoo Carr, mikä ei välttämättä pidä paikkaansa, koska asioiden pohdinta puuttuu.

      Samoin kuin sinä ja minä hänkin tunnustaa netin hyvät puolet: Googlesta saa nopeasti tarvittavan perustietopaketin. Siellä on aikataulut, tapahtumat jne.

      Taatusti kirja säilyttää asemansa tämän tietohärvelin rinalla. Samoin sanomalehdet. Hienoa tässä Carrissa on sekin, että hän vakuuttaa meille, että aivot ovat neuroplastiset ja pystyvät jatkuvasti sopeutumaan, pystymme oppimaaan uusia asioista, kehittämään uusia kykyjä. Vielä vanhanakin.

      Se Hirvosen juttu on minullakin tallessa. Se nainen osaa viedä lukijaa kuin pässiä narussa: se alun kokemus jo siellä Afrikassa pehmittää lukijan vastaanottavaiseksi, samoin loppu antaa kuin viimeisen voitelun. Siinä kirjailija, joka tuntee ja todella tietää jotain elämästä eikä lähde tyhjiä löpisemään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s