Netti tekee sinusta puupään, tehokkaan algoritmin, vihjaa Nicholas Carr

Tämä kirja sopii kaikille, niin tietotekniikan ihmelapsille kuin vannoutuneille kirjan ystäville.

”Talo oli hiljainen ja maailma tyyni.

Jos haluat vastauksen kysymykseen Mitä Internet tekee aivoillemme, lue Nicholas Carrin kirja Pinnalliset. Vastaus löytyy: se tekee meistä pinnallisia puupäistä, syvällinen lukeminen, eläytyminen ja ymmärtäminen häviävät, juuri ne osat, joita on tavattu pitää eniten inhimillisinä ja älyllisinä toimintoina. Yhtäkkiä et pysty enää keskittymään pitkään tekstiin, netissä surffailu on tehnyt sinut vauhtisokeaksi, keräät pieniä tiedonpätkiä, jotka tuossa tuokiossa unohdat. Pääsi on täynnä huumetta.

”Lukija muuttui kirjaksi; ja kesäyö
Oli kuin kirjan tietoinen olemus.

Tämä on mannaa ainakin koulussa lasten kanssa työskenteleville, jotka yhä uskovat, että vanhanaikainen kirja on kaiken perusta, lapsi ja nuori tarvitsee rauhaa, ei kiitämistä tiedonpätkästä toiseen, eksymistä ties mille sivustoille, jatkuvaa pelaamista ja kilkatusta, viestejä ja välkettä.  Nyt koulun ollessa murrosvaiheessa pitäisi tämän sosiaalisen median valheellisesta lumouksesta päästä irti. Tiedon hankinta on aloitettava  siitä, että lapsi opetetaan kunnolla lukemaan, lukemaan keskittyen, eläytyen. Ei netissä opita toisen asemaan paneutumista, myötäelämistä tai rakkautta.

”Talo oli hiljainen ja maailma tyyni.
Sanat sanottiin kuin ilman kirjaa”

Miksi siis lukea kirjaa, kun kaiken tiedon saa googlaamalla! Hetkinen: netissä vahvistuvat primitiiviset toiminnot kuten käden ja silmän yhteistyö. Mutta pitkälle kehitelty teknologia ei kasvata käyttäjien älykkyyttä, vaikka joskus joku on niin erehtynyt luulemaan. Kun kyky lukea luovasti heikkenee, älynlahjat tuntuvat suorastaan surkastuvan. Ehkä  Suomen heikko tulos Pisa-tutkimuksessakin johtuu lasten ja nuorten netin käytön lisääntymisestä.

”Vaikka lukija kumartuu sivun ylle,

halusi kumartua, halusi kovin olla

Oikein ilkeät ihmiset ovat sanoneet, että verkossa huomio kiintyy paskaan. Usein verkkoon mennään ahkerasti siksi, että vältytään lukemiselta. Tämän on todennut jokainen opettaja koulussa ilman sen suurempia tutkimuksia. Verkossa selaillaan, silmäillään, tutkitan laajasti mutta pinnallisesti, kärsivällisyys ei riitä pitkiin dokumentteihin. Ihmiset eivät totta totisesti oikeasti lue netissä. Yhdellä sivulla viivytään korkeintaan 30 sekuntia.
Verkossa olevat multimediaesitykset jopa heikentävät oppimista. Netissä tietoa tarjotaan sekasotkuna. Kirjaa lukevan mieli sen sijan on tyyni, ei suriseva kuten netissä liikkuva. Koetapa lukea kirjaa ja ratkaista sanaristikkoa samanaikaisesti!

”Oppinut, jolle kirja on aito, jolle
Kesäyö on kuin ajattelun täydellisyys

Verkossa olemme ympäristössä joka kannustaa kursoriseen lukemiseen, nopeaan ja sekasortoiseen ajatteluun ja pinnalliseen oppimiseen, vakuuttelee Carr. Teknologia ei kannusta syvälliseen ajatteluun. Se muuttaa aivojamme, oikea maailma vetäytyy taka-alalle. Verkon kakofonia estää meitä ajattelemasta selkeästi. Aivoista tulee yksinkertaisia signaalinkäsittelijöitä, jotka ajavat pikavauhtia informaatiota tietoisuuteemme ja yhtä nopeasti sieltä pois.

”Talo on hiljainen ja maailma tyyni.
Merkityksen, mielen hiljainen osa:”

Toronton yliopiston kasvatustieteilijä Mark Federman:  “ Kirjallisuus on nykyään vain omalaatuinen käsite, esteettinen muoto, joka ei ole relevantti tämän päivän pedagogialle tärkeiden kysymysten ja ongelmien kannalta sen enempää kuin runonlausuntakaan. Opettajan ja opiskelijoiden on yhdessä hylättävä lineaarinen ja hierarkkinen kirjan maailma ja astuttava verkon kaikkialla läsnä olevaan kytkeytyvyyteen ja läpitunkevaan läheisyyteen, maailmaan, jossa suurin taito on tavoittaa merkityksiä koko ajan muuttumistilassa olevasta tietomaailmasta.”

”Täydellisyyden pääsy sivuille.”

Clay Shirky; “Kukaan ei lue enää nykyään Sotaa ja rauhaa. Se on liian pitkä eikä kovinkaan kiinnostava. Tolstoin pyhä teos ei ole tutustumisen arvoinen. Eikä ole  Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä –romaanikaan. Olemme ylistäneet turhaan, Nyt internet vapauttaa tottumuksista”

”Halusi kumartua, halusi kovin olla

oppinut, jolle kirja on aito”

Federman ja Shirky ovat nettimaailman evankelistoja. Kauppamiehiä. Kun sanoista riisutaan inhimillisyys niistä tehdään koneiden malleja, päämääränä on tehokkuus. Kansalaisia ohjaavat nykyään  Googlen algoritmit. Yhtiön missiona on organisoida kaikki maailman tieto, luoda täydellinen hakukone. Mihin se sitten johtaa, on vielä painajaisunta. Internetin evankelistat ovat kuitenkin jo menettäneet syvällisen lukutaidon. Ainakin Federmanilta ja Shirkylta menee kirjoitettu kirja, jopa pieni runonpätkä, yli horisontin:

Talo on hiljainen ja maailma tyyni
Lukija muuttuu kirjaksi; ja kesäyö oli kuin…

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, kirjat, koululaitos, kritiikki, Mediamaailma, mynämäki, nuoret, opettajat, sano suoraan, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

26 vastausta artikkeliin: Netti tekee sinusta puupään, tehokkaan algoritmin, vihjaa Nicholas Carr

  1. emmaia sanoo:

    Mielenkiintoista, muistan että joku joskus on sanonut vai kirjoittanut että Antiikan ajassa ajattelin että olisi harmilista jos liian paljon oppisivat lukemaan koska silloin monet tulisivat laiskaksi ja ei enää välittisi muistelemaan tietoja tai tarionoita.

    Tämä, joka juuri kirjoittanut ei ole tietoja, vain irrallinen idea. Koska minäkin on huomattavsti osallinen tähän toiseen lankeuseen laiskuuskeen. Pitäisinkö yrittää varmista ideani? Jos pitäisin, niin milla tavalla? Käyttämälläkö Googleta?

    • tammikuu44 sanoo:

      Nyt en oikein ymmärrä, mitä kysyt. Mutta ainakin Sokrates oli sitä mieltä, että viisas ihminen latele päästään juttuja, ei siihen mitään kirjoitusta travita: Platon kyllä kirjoitteli muistiinkin.

      • emmaia sanoo:

        Vastasit oikein sopivasti kuitenkin. Olin unohtanut että Sokrates olisi yksi niistä joka ei pitänyt kirjoista. Kiva, että sinä muistat sitä.

        Ajattelin myös että vastausta ”uuteen tietosäilymis/-hankemislajiin” ei ole mitään uutta ja että siitäkin kannata miettiä.

    • Siis kaikki hyvin. Odotetaan lumen sulamista ja aurinkoisia päiviä!

  2. Winnie sanoo:

    Hei,
    Mielenkiintoinen blogi Sinulla, kiitos.
    Ryhdyn seuraajaksesi :)

  3. Aili Nupponen sanoo:

    Netti voi olla kuin huumetta, tiedän sen, siellä viihtyy liian hyvin. Mutta ei se ole estänyt ajattelemasta, tai olisin muuten muuttunut jo muutamassa vuodessa imbesilliksi.

    Mutta mitä netti tekee nuorien ihmisten aivoille, on jo toinen luku. Ehkä käy niin, etteivät he opi lukemaan pitkiä jaksoja ja keskittymään lukemaansa; eivät ehkä tuntemaan ja eläytymäänkään, kuten jutussasi väitetään. Vauhtisokeus iskee nuoren ihmisen mieleen.

    Mutta on se iskenyt nykyihmiseen muutenkin: kaikilla on (muka) kiire, jonnekin, kun on hektinen olo. Mennä täytyy vaikka mitään kiirettä ei olisikaan.

    Olen sitä mieltä, että sen ”kiireen” takana on monesti ihmisen tärkeilynhalu, täytyy näyttää, että näin tärkeä minä olen, vaikka kyseessä olisi joku sairas eläkeläinen.
    -Sorry, taisi mennä jo ohi aiheesta!

    • tammikuu44 sanoo:

      Tämä Carrkin kyllä myöntää, että ikääntyville ihmislle netissa haahuilu on vallan poikaa ja olen itsekin sen huomannut. Me vanhemmat olemme saaneet niin vankkumattoman uskon kirjoihin jo nuoresta pitäen, että ei me tulla enää miksikää oli käytössämme netit tai mitkä tahansa rysät tai katiskat.

      Nuoret tässä vaarassa ovat, jos eivät opi kunnolla lukemaan. Sillä lalla eläytyen ja paneutuen kirjaan niin, etteivät kuule eivätkä näe muuta kuin kirjan tarinan. Tunnepuoli siinä kehittyy myös, kun samaistuu johonkin kirjan sankarittareen tai sankariin.

      Netti kyllä ilmentä kaikin tavon nykyajan pinnallisuutta ja kiirettä. Vaikka tietysti siinä on niitä hyvikin puolia. Siitä ei saisi kuitenkaan tulla isäntä, olkoon hyvänö renkina. Eiä sylimikrot tule koskaan valtaamaan kouluissa niin paljon alaa, että kunnon oppikirjat unohdetaan!

  4. lepis sanoo:

    Sitäpä se on nyky ajan työelämäkin, nopeatempoista, hektistä ja yksilön ajatusvirran pitää pystyä siirtymään nopeasti aiheesta toiseen. Nettielämä siis valmentaa sellaiseen vallan mainiosti. Nettikirjoitukset ovat yleisesti ottaen tiivistettyjä, joten ydinasia on kiteytetty. Nouki se ja perehdy asiaan muilla konsteilla. Emme vain osaa tuottaa vielä tarpeeksi nopeasti nettiin materiaalia, joka todella hyödyntää oppimista. Pikku hiljaa sitäkin on tulossa ja tekniset härpäkkeet osataan ottaa hyötykäyttöön oppimisen välineenä.

    Menen nyt viettämään väh. puolta tuntia kirjan ääreen, aikaa jonka olen tässä hiljan oppinut ottamaan itselleni. Joten, kone kiinni ja kirja käteen :)

    Kaikki konstit käyttöön oikeassa mittakaavassa.

    • tammikuu44 sanoo:

      Tuo on hyvä: kaikki konstit käyttöön oikeassa mittakaavassa!

      Kaikkea ei pidä kuitekaan tiivistää ja supistaa, paitsi Kilven Alastalon salissa romaanin joku voisi tiivistää sataan sivuun ja toisen otoksen yhdeksi nettibloggaukseksi.

      Näissä bloggauksissa olisi kyllä varaa tiivitää; tein tahallani tuon Carr-jutun vähän pitkäksi, se mittaa lukijan kärsivällisyyttä ja lukutottumusta. Tietysti myös jutun mielenkiintoisuutta.

  5. Kaisa-Maria sanoo:

    En nyt puutu varsinaisesti aiheeseen, mutta tuosta Sota ja Rauha maininnasta tuli mieleen taannoinen Eläkesiskojen saunailta, jossa viimein tuli puheeksi nykyinen kielen vääristely.
    Jos klassikko Rikos ja Rangaistus ilmestyisi nykypäivänä, olisi sen nimi varmaan Kriminalus ja Sanktio. Sota ja Rauha-teoksen uudeksi nimeksi ristittiin Kriisi ja Liennytys. Naurettiin päälle ja sihautettiin uudet saunakaljat.
    Onko muita ehdotuksia?

    • tammikuu44 sanoo:

      Tytöillä oli siis varsin hauska saunailta, sellainen kultturelli. Taisitte olla oikein juovuksissa, kun Sodalle ja rauhalle nauroitte. Nykyään se olisi Sota ja rauhanturvaaminen.

  6. EilaM sanoo:

    Kasvatus- ja oppimisasiat ovat näköjään sellaisia, että tietyin ajoin pitää aina ampua yli jossain. Nyt ammuttavana ovat kirjat.
    Nuoret osaavat kyllä etsiä lisätietoa netistä, mutta en hetkeäkään usko, että he siksi olisivat valmiita luopumaan kokonaan kirjoista. Käyn paljon kirjastoissa, ja yllätys, yllätys, siellä on eri-ikäisiä nuoria vaikka kuinka paljon. Kun tarvittava tieto löytyy kansien välistä, se luo myös turvallisuutta. Lapsilla on jotain yhteistä, ”meidän luokalla on tällainen kirja”.
    Jo pelkästään luokattomat lukiot ovat aiheuttaneet hitaampaa valmistumista lukioista. Varsinkin heikoimmille oppilaille aiheutuu hankaluuksia. Murrosiässä on paljon muitakin ongelmia, kuin laatia itse kokonaan kurssiaikataulunsa. Nykyjärjestelmästä en tarkkaan tiedä, mutta näin uskon sen perusteella mitä olen sattunut välillä nuorilta kuulemaan.
    Jos me liimaamme nuorison kokonaan nettiin, voimme valmistautua valtaviin sairaskuluihin, epäsosiaalisiin yksilöihin ja elävästä toiminnasta vieraantumiseen.

    Monet, jotka tekevät työtä tietokoneen ääressä, eivät halua edes nähdä konetta illalla. He haluavat rentoutua ja lukea hyvää kirjaa.

    • tammikuu44 sanoo:

      Toivottavasta Suomessa on sen verran kasvatustieteilijöitä, että pystyvät panemaan hanttiin noille Amerikan kauppamiehille. Mutta tuntuu siltä, että Suomessa on jo joukko nettihöyrähtäneitä Amerikassa opiskelleita kasvatusalan nettiairueita, jotka tunkeva itseään ja ajatuksiaan esille myös täällä netissä.

      Kirja ja kirjallisuus elävät ja tulevat elämään. Nettiä tarvitaan mutta renkinä ei isäntänä.

  7. Hirlii sanoo:

    Verkkokirjoittamiseen on tosiaankin yllytetty siten, että niiden tulisi olla lyhyitä ja napakoita, muutoin ei kukaan ”jaksa” lukea. Olen heittäytynyt miltei tyystin pitkien juttujen kirjoittajaksi, ja vieläpä hidastanut julkaisutahtia.

    Ja hyvin ovat lukijat pysyneet, siltikin. Tämä todistaa sen, että kyllä ihmiset jaksavat pitkänkin jutun lukea jos vain haluavat. Verkkomaailma on hektisyydessään rasittavaa, se voi koukuttaa nopeastikin, mutta aivan yhtä nopeasti sen äkkinäisyys ja pinnallisuus alkaa häiritä. En halua olla jatkuvasti on-line, olen vain satunnaisesti ja valikoiden. Jää sitten aikaa lukemiselle sekä elämälle jota elän mieluummin oikeasti kuin keinomaailmassa elämällä.

    Kaupallisuus on myös se joka minua ärsyttää verkkomaailmassa, joitain sanomalehtienkin sivuja on vaikea lukea kun siellä pomppii koko ajan joku mainos tai lyös silmille joku markkinatemppu.

    Mutta vietän kyllä aikaa, ja nimenomaan lukemalla verkkokirjoituksia erilaisissa ympäristöissä (blogeissa, kotisivuilla, sanomalehdissä). Omassa rauhassani, kuten kirjaakin. Että voi nettilukeminen sellaistakin olla. Rauhallista.

    Tuo kirja on kyllä luettava, sen verran kiintoisa se on, nimenomaan sen suhteen miten netti vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja toimintaan, että muuttaako se ihmisiä lyhytjännitteisiksi ja impulsiiviksi, re-aktiivisiksi sekä pinnallisiksi.

    • tammikuu44 sanoo:

      Sanomalehteä on suostu lukemaan netistä, en. Se on esine ja kalankääre sekä aamukahvipöydän piristäjä. Uskon myös laillasi noihin pitkiin juttuihin, samoin poikani joka on varsiainen nörtti sanoo, että lukee mieluummin hiukan pidempiä juttuja kuin kovin tiiviitä tokaisuja.

      Ilmeisesti joissain verkkokirjoittamisen koulutuksissa ohjataan kirjoittajia tuohon kovasti tiiviiseen muotoon. Täällä kyllä on tilaa kaikenlaisten kukkien kukkia!

      Itse olen oppinut vasta vähitelle lukemaan tuolta ruudulta, jaksan jo pitkiäkin juttuja. Kunhan tekti ei mene ruudun laidasta laitaan, silloin eksyy riivltä.

      Mutta kyllä tähän jotenkin koukuttuu, innostuu oikein, kun lukee jonkun hyvän jutun, on valmis heti kirjoittamaan, kun joku ihastuttaa tai vihastuttaa. Ja sekin lämmittää vanhahkoa mieltä, kun on erilaisia verkkotuttuja, jollain lailla kavereita aivan kuin lapsena.

  8. runopasanen sanoo:

    Kaikesta päätellen tärkeä kirja, jota mm. opetusviranomaisten olisi syytä lukea (jos vielä osaavat :-). Itsellänikin tulee välillä tympeys konetta, sen avaamista kohtaan. Sen olen huomannut, että tuntikaupalla kirjan lukeminen on harvinaistunut omalla kohdallani; välillä on käytävä koneella. Nytkin on menossa monta kirjaa, jotka etenevät kovin hitaasti juuri tästä syystä (Kerstin Ekmanin Valokaupunki, Antti Nylenin pari esseekirjaa jne.)

    • tammikuu44 sanoo:

      Juuri tämä koulupuoli minuakin huolestuttaa. Opettajat on jo saatu uskomaan, että opetus ei ole mistään kotoisin, jos ei ainakin joskus olla netissä tai käytetä joitian ohjelmia. Nämä ”heitetää kirjat nurkkaan”-tyypit ovat tosi vaarallisia, koska eivät ole ollenkaan selvillä koulun tavoitteista. Tosin opetussuunnitelmia aikaajoin uudistetaan, mutta siinä äitäisi olla järki mukana, ei pelkkä tietokone.

      Juuri tämä Carrin kirja olisi syytä lukea kaikkien opettajien. Se on niin helppotajuinen, että ei tarvita mitään erikoistietämystä. Kirjoittaja ei ole pelkkä bittiaiovinen tietokonemies.

      Ja vielä kerran: tietokone on hyvä renki, huono isäntä tavalliselle ihmiselle.

  9. Tommi Brander sanoo:

    Olen itse huomannut, että fyysisiä kirjoja tulee osittain netin takia luettua vähemmän kuin ennen. Toisaalta olen koneelta lukenut useita kirjoja ja luen usein pitkiäkin artikkeleita, joten luettujen tekstien pituus ei välttämättä ole radikaalisti laskenut.

    Toisaalta elämä tuntuu jatkuvasti nopeutuvan. (Ilmeisesti ihmisten keskimääräinen kävelynopeus on merkittävästi suurempi suuremmissa kaupungeissa, mitä pidän kiinnostavana esimerkkinä.) Internet epäilemättä on osa tätä kehitystä, mutta se saattaa olla syyn lisäksi myös seuraus.

    • tammikuu44 sanoo:

      Tosi mielenkiintoinen juttu tuo ihmisten kävelynopeuden kasvaminen suurimmisssa kaupungeissa. Ensin nauratti, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin tottakai: kiireiset ihmiset inspiroivat toisiaan kiireisiksi.

      Voihan olla, että ihmiset oppivat vähitellen lukemaaan koneelta pitkiäkin juttuja, pitää vain rauhoittua. Onkohan aina välttämätöntä mennä myöskään jokaisen linkin perässä…

  10. lepis sanoo:

    Kummipoika kävi (3,5 vee). Pelasi tuokion äitinsä iPhonella. Osaa selvittää pelien logiikan ilman apua ja käyttää sitä vempainta mennen tullen. Kävi myös itsenäisesti YouTubessa katsomassa piirrettyjä. Hämmästyin. Paheksuin. Pysähdyin, ennen kuin tuomitsin. Mitä siitä isona tuleekaan… Loppuaika viikonlopusta leikittiin perinteisiä leikkejä, luettiin kirjoja ja harjoiteltiin muistipelien avulla hahmottamiskykyä. No hätä siis.

    • Minä ennustan, että pojasta tulee oikein hyvä poika: osaa toimia nykyajan vempaitten kanssa mutta osaa myös lukea ja pelata ihmisten kanssa! Loistava nuorimies jo nyt! Uskon, että tuommoinen velikulta pysyy netin herrana, kehittelee vaikka aivan uusia juttuja.

      Muuten: muistaakseni se Carr sanoi, että netissä liikkuminen ja tietokonepelit kehittävät juuri sitä hahmottamiskykyä.

  11. Hirlii sanoo:

    Vastatarinaksi voisin kertoa työkaveristani jolta päiväkodin tädit kysyivät, että mitä mieltä hän on lastensa tietokoneopetuksesta päiväkodissa. Hän vastasi, että se hoidetaan kotona ja myöhemmin koulussa, hänen lapsensa eivät tarvitse atk-opetusta päiväkodissa, koska päiväkodin keskeinen tehtävä on ihan muu. Leikkiminen toisten kanssa. Se oli minusta viisaan vanhemman hyvä asenne, leikki ja sosiaaliset taidot ensin.

    Kyse ei kai ole paheksumisesta tai tuomisemisesta vaan siitä, mikä milloinkin on oleellista ja tärkeätä.

    Koneet ja laitteet ovat osa arkea, havahduin siihen kun talomme kiinteistökaista katkesi pitkäksi aikaa, kaikenlaisten asioiden hoito oli tosi vaikeata. Vähän samanlainen tilanne kuin jos kraanasta ei tulisi vettä. Että siinä mielessä, monet arkiset asiat ovat tietotekniikan varassa. Carr ymmärtääkseeni kai alleviivaa muita asioita tietoverkkoihin liittyen…

    • Carr on oikea vanha nörtti ja varmasti rakastaa tietokoneita ja niiden anatamia mahdollisuuksia. Hän on vain jotenkin ymmärtänyt sen, mitä tuo päiväkotitätikin: kaikella on oma aikansa. Jokainen hyväksi tunnustettu laite voi kääntyä hyvyyttään vastaan, jos sinne sukeltaa päätä pahkaa, jää kellumaan tuudittaville laineille eikä näe mitään muuta.

  12. marjattah sanoo:

    Mielenkiintoista. Salaa arvelen, että kaiken teknologian keskellä tyhmät tyhmistyy ja viisaat viisastuu, kuten ennenkin.
    Meidän ikäluokka muistaa, miten television vaikutuksesta nuoriin oltiin huolissaan. Sen kanssa on jo opittu elämään. Eikä se tuhonnut kirjoja.
    Tämän päivän parikymppiset eivät muista aikaa ennen internettiä. Se on itsestään selvä osa elämää. Hekin saavat varautua päivittämään taitojansa jatkuvasti, muutoksen vauhti senkun kiihtyy.
    Uusien konstein opettelu stimuloi aivoja. Eihän tässä kerkiä vanhaksi ruveta :)

    Uskon lujasti kirjaan, miksei myös digitaaliseen. Mihinkäs rakkaus paperiin voisi kadota? Kirja on esineenäkin ihana. Ja niinkuin tässä on jo todettu: näytön tuijottelu liian suurin annoksin tympii.

  13. Nyt tähän on pakko kirjoittaa: veit sanat suustani! Ja tuon panen oikein kalenteriini: ”Ei tässä kerkiä vanhaksi ruveta!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s