Lemmekästä ystävänpäivää ja luistelua

Kaikella on hintansa.

Taas on tämä keskitalven vauvan potkuhousunpunainen ystävänpäivä. Kaupallisesti sitä hyödyntävät niin pikkusälää myyvät lahjatavaraliikkeet kuin markettien lihakauppiaat. Mikäs siinä: hallista  kunnon hevosmakkaraa  tai possua uuniin ystävänpäivänä! Ja tunnelma on katossa. Ystävänpäivälahjaksi voi antaa mitä tahansa kynänteroittimesta ja katiskasta polvenlämmittäjiin.

Ja sitä iloista näperrystä: itse tehtyjä persoonallisia postikortteja, vaaleapunaisia sydämiä, kultahilettä, ystävyyttä uhkuvia runovärssyjä, pikku paketteja, joista voi löytää Veikkauksen ilmaisen mainoskynän.  Mainioita lahjoja ovat myös naistenlehtien mukaan vanhat joulukoristeet, ja ystävänpäiväpöytään sopivat erityisesti lohkeilleet, vanhat kahvikupit, pöytäliinaksi kirpputorilta ostettu venäläinen maatuskahuivi.

Joka ystävänpäivä olen oksentanut vaaleanpunaista oksennusta. Mutta silmäni ovat auenneet. Päivällä alkaa olla jo vanhoja perinteitä kuten rusettiluistelu. Sitä harrastetaan ainakin Turussa. Luisteluun oikein pukeudutaan ja myynnissä on kuumaa mehua.

Tämä hörhelöinen ja pinnallinen ystävänpäivä on rantautunut nykymuodossa Yhdysvalloista, jossa sitä on vietetty kansanjuhlana 1800-luvulta konesertteineen ja suurine kansanjuhlineen. Suomessa sentään vasta 1980-luvulta lähtien. Päivä onkin joulun jälkeen suurin korttien lähettelypäiviä.

Punaisen sydämen ovat omineet tunnuksekseen Punaisen Ristin Sydänyhdistykset. Niille tämä ystävänpäivän tunnus hyvin sopiikin. Ystävänpäivällä tosin on juurensa muinaisessa Roomassa, jossa päivää vietettiin naisten, avioliiton ja hedelmällisyyden juhlana, kunnioitettiin Junoa,  Kristityt yrittivät 400-luvulla lopettaa juhlan pakanallisena, mutta ihmiset ovelasti alkoivatkin viettää Pyhän Valentinuksen juhlaa, johon liitettiin vanhoja pakanallisia piirteitä kuten ihanaa maallista rakkautta ja tulevan puolison ennustamista. !300-luvulla vietettiin Englannissa ja Ranskassa lemmenarpajaisia, joiden perua lienevät nämä nykyiset rusettiluistelutkin.

Vaikka toisaalta koko elämähän on sellaista lemmenluistelua! Hyvää lempeä siis täksi päiväksi ja koko vuodeksi.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, kirkko, muoti, mynämäki, sano suoraan, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Lemmekästä ystävänpäivää ja luistelua

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Menetteleehän se, että sydän on kirkkaan punainen, mutta että kaiken on ystävänpäivänä oltava karamellinpunaista, on jo liikaa. Ei ystävyyskään ole niin siirappista ja teko imelää, mutta jos se sitä on, se ei ole aitoa. Ystävyys kestää myös totuuden sanomisen, varsinkin jos se tehdään rakentavassa hengessä.

    Kiitos kirjoituksesta, Tuula, ja hyvää ystävänpäivän iltaa sinulle<3

  2. Hirlii sanoo:

    Sinäpä sen sanoit: lemmenpäivä. Tätä kaupallistunutta päivää voisikin ryhtyä kutsumaan lempeyden päiväksi. Oltaisiin vaan erityisen lempeitä tai lemmekkäitä.

    Hyvää ___________ (voi kirjoittaa mitä haluaa) päivän iltaa sinulle !

    • tammikuu44 sanoo:

      Samoin sinulle – tarkemmin ajatellen tätä hyvää__________________päivää voisi viettää ainakin koko viikon, tai kuun, tai oikeastaan koko kevättalven, ehkä kesäkin menisi. Syksy voi ottaa tiukille, ainakin marraskuu.

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    Maailman parasta ystävänpäivää sinulle Hymyilevä Tammikuu!
    On jotenkin tullut tavaksi vilkaista blogiasi ennen yöpuulle menoa. Se on oikeastaan vaarallinen tapa. Siinä uneliaskin piristyy vastatessa kirjoituksiisi, ärsyytyy tai nauraa, ja unet katoavat.
    Typerät ajatuksesi kiehauttavat mieltä, mutta viisaammat mietityttävät.
    Kuvannollinen erä on useimmiten sinun, kokonaisuudessaan elämää ymmärtämättömän, mutta suloisen monomaanin ja kulttuuripaskiaisen.
    Älä yhtään ärsyynny! Juuri näin pitää ollakin. Muuten en pistäisi kansanomaista puulusikkaani sivistyneempien ihmisten hopealusikoiden joukkoon.

    • tammikuu44 sanoo:

      Kaisa-Maria, maailman parasta ystävänpäivää on jäljellä vielä tunti mutta maailman parasta ystävyyttä vielä elämämme pituinen aika, sinä pölöpää, sydämellien valehtelija, ihminen. Ihminen, joka osaa myös nauraa. Kun oikein pinnistän, niin voin tähän kirjoittaa: hyvä ihminen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s