Siunattu yksinäisyys

Yksihampainen eläkeläismies on mieluummin yksin kuin huonossa seurassa ja parviälykin häntä hiukan arveluttaa.

“En halua olla sosiaalinen“, kirjoittaa helsinkiläinen kirjailija Tomi Kontio sunnuntain HS:n  Minä rakastan -palstalla. Hän siis rakastaa sitä, mitä nykyaikana yleisesti kammotaan: yksinäisyyttä.  Hän ei ole ajatuksensa kanssa toki yksin!

”Ihminen ei tarvitse toista ihmistä poistamaan yksinäisyyttään”, Kontio kirjoittaa, ja kirjoittaa myös näin: “Sosiaaliset mediat ehkä pienentävät maailmaa, mutta samalla ne pidentävät matkaa itsensä tuntemiseen.” Kontion ajatuksen ymmärtää ja hänen kokemukseensa luottaa, sillä toki kirjailijalta kirja paremmin syntyy yksin kuin iloisessa juoppoköörissä. Itsensä kanssa sovussa oleminen ei monelta onnistu, ei onnistu poliitikoita, mäkihyppääjiltä, Kanervan kanssa puutarhaviljelyä harjoittaneita tai muuten löyhäpäiltä kuitenkaan.

On tietenkin väärin, että vanhukset pakotetaan elämään ja kuolemaan jossain syrjäkylillä yksin, mutta olisikohan nuorten yksinäisyys liioiteltua. Onko nuorille vain uskoteltu, että ystäviä pitää aina olla ympärillä, kavereita joka sormelle, että yksinäisyys on pahasta? Eihän sentään voi olla katastrofi, jos joutuu hetkittäin olemaan yksin.  Nykyajan  konekaverit, Facebookit ja Twitterit tasapäistävät, pakottavat kaikkia visertämään samalla tavalla, puhuman puutaheinää. Pitäisi muka olla kaveri kaikkien kanssa. Mutta kaveriporukka voi olla pelkäksi haitaksi, johtaa harhateille. Yletön sosiaalisuus kasvattaa avuttomia, rajoittuneita tumpeloita.

Ahdistuneita ja yksinäisiä ovat varmastikin  kaveripiirin hylkäämät koulukiusatut. Näiden nuorten määrä tuntuu vain lisääntyvän. Kiusaamisen kitkeminen olisi ainoa  lääke tämänkaltaiseen yksinäisyyteen. On kuitenkin olemassa nuoria, jotka eivät yksinkertaisesti viihdy  suuressa kaveriporukassa, eivät halua mennä joukon mukana kaatamaan hautakiviä tai kokeilla jotain muuta mukavaa.

Muistelen lämmöllä takavuosilta erästä yläkoulun tyttölasta, joka aivan vilpittömästi halusi olla yksin välitunnillakin. Kaikki opettajat olivat huolestuneita. Tyttö kuitenkin selitti minulle eräällä kirjastomatkalla, että ei välttämättä jaksa kuunnella tyttöjoukon juttuja. Tämä tyttö aivan tosissaan halusi  ajatella rauhassa, yksin. Seurasi opetusta oppitunneilla eikä arastellut mutta  ei ymmärtänyt, mitä erinomaista oli esimerkiksi sählyn pelaamisessa tai erilaisissa ryhmätöissä, joissa suurin aika tuhrautui juoruiluun, eikä suinkaan tiedon etsintään.

Suomalaisen geeneissä on vielä kuitenkin vahvana kaipuu yksinäisyyteen: mitä muutakaan on tämän mökkivillitys: mieskullat siellä kuhkivat yksinään kesät talvet.  Kuinka arvokkaita ovat perheelliselle päivät, jotka saa viettää vaikka nuhaisenakin aivan yksin kotona, tai eläkeläiselle mahdollisuus lukea yksin yömyöhään. Entäpä tämä innostus erilaisiin vaelluksiin reppu selässä vierailla mailla, koko matkan ajan yksin omien ajatustensa kanssa!

Nykyään sosiaalisen median villitsemät puhuvat jo parviälystä, jossa netin avulla voidaan oma ajattelu,  siis aivot yhdistää miljooniin muihin aivoihin . “No, siinäpä sitten ajatuskin lentää kuin varpusparvi“, sanoisi tähän Uuraisten ukko, joka  huonomahaisena  on elämänsä aikana runsaasti tutkinut varpusparvien lentoa.

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, koulu, mynämäki, nuoret, politiikka, sano suoraan, vanhukset, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Siunattu yksinäisyys

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Joitakin yksinäisyys ahdistaa, toisille se on välttämättömyys. Olemme niin erilaisia;/

    • tammikuu44 sanoo:

      Olet aivan oikeassa. Ylistän tässä tätä yksinäisyyden autuutta nyt vain sen takia, että sellainen massaystävyys, sosiaalisen median autuus on saanut niin valtavat mittasuhteet. Kuten sanoit: yksinäisyydetä joku tykkää, joku ei.

  2. Hirlii sanoo:

    Otin talteen tuon Kontion jutun, koska olen yksinäisyyden rakastaja, en vain yksinolon vaan myös yksinäisyyden, se vaati paljon mutta myös antaa, yhtälailla kuin muunkinlainen rakkaus. Kontio kiteytti siinä hyvin tärkeitä asioita yksinäisyydestä. Hänelle se on, jutun perusteella, syrjähyppyrakkaus, eikä ihme tietenkään että joutuu karkaamaan syrjähyppyrakkaansa luokse on, kun on viiden lapsen isä.

    • tammikuu44 sanoo:

      Syytä olisi ihmisten tehdä tällaisia syrjähyppyjä vähän jokaisen. Sen ylettömän sosiaalisuuden rinnalla pitäisi harjoitella myös yksinoloa ja tutustua yksinäisyyteen. Muistaakseni tämä Kontio sanoo myös, että nämä sosiaaliset ihmiset vain kuvittelevat tuntevansa toisia ihmisiä. Tosiasiassa kukaan ei tunne ketään. No, yllätyksiä ainakin aina tulee, sen tietää jokainen. Itseään sentään voi oppia jonkin verran tuntemaan. Joskus voi jopa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    Ainoana lapsena totuin yksinäisyyteen, jota minulla edelleenkin pitää olla aika iso annos elämässä. En kuitenkaan ollut koulu- enkä työkiusattu. Työelämässä koin ryhmätyöt ja palaverit ajan haaskaukseksi, jossa yksinkertaisista asioista osataan tehdä vaikeita.
    Periaatteena on ollut, että pitää sitä kuitenkin kaikkien pönttöjen kanssa sopeutua, ja kämmeneensä voi aina hymyillä kunhan pitää naamansa vilpittömän näköisesti peruslukemilla.
    Muutama hyvä ystävä on riittänyt. Ovat olleet pysyvää lajia ja heistä pitää olla kiitollinen.
    Facebookin kaverihomman koen olevan suorastaan perseestä.

    • Samanlainen ainoan lapsen kompleksi/kohtalo on minullakin. On vain pitänyt kaikenlaisten pönttöjen kanssa sopeutua, heh! ja ne palaverit ovat tosiaankin useimmiten ajan haaskausta, asioiden vatvomista ja hyvän idean vesittämistä. Facebookiin jouduin vähän niin kuin vahingossa, enkä oikein vieläkään ymmärrä mitä siellä pitåisi tehdä. Poikani sanoo, että siellä keskustellaan: joku kertoo, että on juomassa aamukahvia ja toiset vastailevat että tekevät juuri samaa tai jotain muuta yhtä intresanttia.

      Tässä bloggaamisessa on se houkuttelevaa, että voi ikään kuin olla mukana laajemmassa mielipiteiden tai ajatusten vaihdossa, kun lukee muidenkin blogeja, kommentoi niitä ja kirjoittaa itse intoa puhkuen jonkun ajatuksensa omaan blogiinsa ja huomaa, että eivät kaikki olekaan samaa mieltä… joskus ärsyyntyy vallan mahdottomasti itsekin, mutta tämä ärsyyntyminen juuri pitää aivoja jotenkin hereillä ja muistikaan ei pääse kokonaan rappeutumaan.

  4. maria sanoo:

    Facebook on tosiaan vähän kaksipiippuinen juttu, mutta on siinä puolensa. On helppo laittaa vaikka s-postiviesti menemään, siis sellainen joka ei todellakaan näy kuin hänelle, jolle se on tarkoitettu.
    Olen fb:ssa, mutta yritän pitää piirin reilusti alle sadan, ettei se leviä käsiin. On itsestä kiinni, mitä sinne kirjoittelee, mutta hauskimmillaan se on sanailoittelua, tosin sarkasmi on vaikea laji, koska moni ottaa kaiken niin pirun tosissaan. Ja siitä fb on hyvä, että voi jakaa esim. juurikin näitä blogeja myös fb-kavereiden luettavaksi eli fb on vain informaation jakokanava, itse voi päättää mitä jakaa ja kenen kanssa että sikäli hyvä; eism. mun ystäväni, filippiiniläinen nainen, viestii laajan sukunsa kanssa reaaliajassa fb:n kautta. Joten tässä fb-maailmassa on myös erittäin hyviä puolia.

    • tammikuu44 sanoo:

      Selitit hyvin ja uskon sinua. Jotenkin kuitenkin vierastan sitä, mutta kukapa tietää vaikka josksu vielä uteliaana sitä tutkisinkin.
      Ne sivutkin on niin pirun sekavat, koskaan ei tiedä missä oikein on.

  5. maria sanoo:

    Eihän ne sivut mitään sekavia ole: facebook.com, ja sieltä löytyy kaikkien niiden sivut eli ”tilit”, jotka olet hyväksynyt kavereiksesi tai jotka ovat sinua kaveririnkiinsä pyytäneet.

    • tammikuu44 sanoo:

      Facebook on tietysti hyvä sosiaalinen media siksi, että voi olla sosiaalinen yksin omassa huoneessaan, ei tarvitse naamakkain tavata ketään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s