”Ompele utuisin neuloin, sulkkuniitti neulan päässä!” – Kalevalanpäivää!

Mehiläinen, meiän lintu, metsän kukkien kuningas!
Lähe nyt mettä noutamahan, simoa tavoittamahan

Joka vuosi vietämme liputtaen 28.2. Kalevalan päivää, suomalaisen kulttuurin päivää. Ihmettelemme sitä tarmoa, jolla Elias Lönnrot aikoinaan keräsi kansanrunoja, kokosi  niistä kokonaisen eepoksen, Kalevalan. Se on teos, joka säilyy brädättiin  Suomea millaiseksi kännykkäparatiisiksi tahansa. Kansalliseepoksemme säilyttää kielemme unohtuvaa sanastoa, säilyttää suomalaista ajattelutapaa. Sen avulla pääsemme kulttuurimme juurille.

Hämmästelemme, kuinka kielemme sanasto voi muuttua noin paljon parissasadassa vuodessa! Muuttuminen jatkuu, millainenhan kieli suomi on sadan vuoden kuluttua?  Koko kieli ei sentään voi eikä saa unohtua. Joku korrektisuus pitää säilyttää Suomi-neitoa ja neidon kieltä ja kulttuuria kohtaan otettaessa kieleen lainasanoja, pohdittaessa Suomi-kuvaa.  Hyväksymme jo nyt sen, että tekniikan, tieteen ja kansainvälisten yritysten käyttökieli voi olla englanti. Mutta perusta säilyy: meillä on oma kieli, jonka tapa ilmaista asioita, koko ajattelumme, juontaa juurensa kalevalaisesta kielenkäytöstä.

Vieraita kieliä tarvitaan, mutta oman äidinkielen hallinta on kaiken A ja O. Vieraiden kielten puhuminen tai edes englannin alkeiden hallinta on rikkautta. Mutta  joskus sillä saadaan aikaan vain koominen vaikutelma: haussa  Back Office -osaaja! Market Access Specialist!   Senior Salkunhoitaja!

Vaikka kulttuuri kansainvälistyy ja Suomessakin hehkutetaan monikulttuurisuuden puolesta, niin on osattava arvostaa myös omaa vuosisataista perintöä,  tätä omaa kieltä.  Suomen kieltä on opetettava tänne muuttaville, samoin on käännettävä kirjallisuutta, oppikirjoja ja tietokirjoja muille kielille. Joidenkin kauhukuvissa kummitteleva englannin ottamien suomalaisten puhumaksi yleiskieleksi jääköön oman arvoonsa.

Kalevala ei unohdu, siitä pitää huolen koululaitos. Hyvin pienellä tutustumisella oppii ymmärtämään sen merkityksen. Se on ollut  kansallisen kulttuurin kehittämisessä avainasemassa, innoittajana eri taiteen aloilla musiikista kuvataiteisiin. Hyllyssä pölyttyvä  Kalevala muistuttaa omasta historiastamme. Se muistuttaa meitä koko Eurooppaa 1800-luvun puolivälissä ravistelleesta kansallisesta heräämisestä. Kalevala oli silloin yhtä kuin Suomi-brändi. Se oli aukoton todiste kansasta, jolla oli oma kieli ja historia.

Kalevalan päivänä muistamme tässä ja nyt myös vuosituhantista hyväntuojaa, mehiläistä, jonka tuomilla voiteilla Lemminkäisen äiti sai pelastettua poikansa kuoleman kidasta.

Mehiläinen, mies kepeä, taasen lenti liihytteli
Ylitse meren yheksän, meripuolen kymmenettä.
Lenti päivän, lenti toisen, lenti kohta kolmannenki,
Ruokosella istumatta, lehellä levähtämättä

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, EU, Itsenäisyys, kirjallisuus, koulu, mynämäki, nuoret, opettajat, runoilijat, sano suoraan, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: ”Ompele utuisin neuloin, sulkkuniitti neulan päässä!” – Kalevalanpäivää!

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Tuo on totta: suomalainen identiteetti ja kulttuuri lepää kalevalaisella perustalla. Jos suomenkieli menetetään, emme tarvitse enää Kalevalaakaan<3

    Se Nokia-brändi on pian enää haalistuva muisto: juna ajoi ohitse jo vuosia sitten;O

    • tammikuu44 sanoo:

      Itsekin edustat sellaista oikeaa runonlaulajaperinnettä. Ettei olisi geeneissäsi hiukan tietäjänaista ja ennustajaakin. Ja entäs tämä kaikesta huolehtiva Pohjolan emäntä, joka ei uutuusphärveleitä pelännyt: tietokoneen olet ottanut käyttöön siinä missä Pohjolan emäntä Sampo-vekottimen.

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Kovasti imartelevia nuo sinun kommenttisi. Toki mielelläni olen sukua entisille runonlaulajille, ja joskus yritän olla ennustajaämmänä; sitähän harrastaa joka toinen suomalainen. Se on uteliaisuus eli tiedonhalu, joka pakottaa kokeilemaan kaikkea – onneksi. Tietoa olen aina rakastanut (kun tietää enemmän, luulee vähemmän).

    Oikein kivaa Kalevalanpäivän iltaa sinulle, Tuula<3

    • tammikuu44 sanoo:

      En minä mitään imartele, sellaisia kalevalaisia naisia sitä ollaan kaikki Suomen naiset: naisethan sodankin aikana oikeastaan pelastivat koko pelin hoitamalla kotityöt , kutomalla sukkia ukoille rintamalle ja vielä lottina hääräsivät siellä ja täällä, kasvattivat lapset. – Naiset pitävät elämää yllä nykyäänkin.

      Kyllä noista nuoristakin naisista löytyy tekijöitä moneen lähtöön.

  3. emmaia sanoo:

    Hei! Kalevalasta meillekin yliopistossa on opittettu. Varsinaiden tekstianalyysi tehdään opiskelijatasolla vain yhdestä runosta, runo Ilmarisesta ja kultaneidosta.
    Se ehkä riittää koska Kalevala -kieli on vaikkea meille.

    Muuten olen huomannut että kaunis Elias-nimi on nyt tullut liian tavalliseksi Ruotsissa. En tiedä miksi koska Elias Lönnroth ei lienee on niin tuttu hahmo täällä.
    Oma lapsi, jos hän on poika saa kuitenkin muu nimi, ei toimii jos liian monilla samassa koululuokassa on sama nimi.

    • tammikuu44 sanoo:

      Hienoa, upeaa ja mahtavaa. Kalevalan kieli ei tosiaankaan ole yksinkertaista edes suomalaisille!

      Taitaa Elias olla joku profeetta. Nousi tulisilla vaunuilla peräti taivaaseen Raamatun kertomusten mukaan. Suomessa Elias nimi ei nykyään ole kovin suosittu. Mutta hyvä nimi silti.

  4. runopasanen sanoo:

    Joskus on tullut mieleen, että olisiko ollut (vielä) mielenkiintoisempaa elää kansallisen heräämisen aikoihin. Vai olisko sitä suhtautunut skeptisesti kaikkeen siihen ylevään innostukseen (vouhotukseen). AKS oli jo överiä, mutta se perustettiin vasta 1922. Positiivisin vaihe oli jo ennen kansalaissotaa, ennen itsenäistymistä. Kalevala on varmaan sen ilmapiirin parasta tuotetta.

    • tammikuu44 sanoo:

      Minäkin uskon tähän kansallisen heräämisen aikoihin (1800-luvun puolivälissä) eläneisiin miehiin. Kyllä tavallinen rahvas oli ulkona kaikesta: ruotsalaiset herrat hoitivat asioita, vaikka maa oli Venäjän osana. Autonomian saaminen oli hieno juttu ja edisti kansallista heräämistä. Venäläistämisvaihe 1800-luvun lopussa taas herätti lopullisesti ajatuksen itsenäistymisestä.

      Vain rahvas puhui suomea. Oli pakko olla miehiä (todellakin miehia!) jotka alkoivat eurooppalaiseen tapaan ajatella, että ihmiset, joilla on mm. yhteinen kieli voisivat muodostaa oman valtionsa. Suomessa puhuttiin ruotsia ja kohta ehkä venäjää, ajateltiin. Lönnrothin ym. kansanrunouden kerääjien toiminta oli todella kova juttu: kansahan on viisasta, osaa runoilla ja on kertonut tarinoita kautta aikojen! Hiukan säälittää joku Lauantaiseuran Runebergkin, joka innolla oli mukana vaikka osasi vain ruotsia.

      On yllättävää kuinka nopeasti kansallista kulttuuria alettiin kehittää kaikin tavoin heti Kalevalan ilmestymisen jälkeen. Todella innokkaita miehiä. Tietysti juttu oli vähän elitististä niin kauan kuin kansanopetus oli retuperällä ja kansa katsoi ymmyrkäisin silmin herrojen intoilua. Mutta kansanopetuskin alkoi kohentua! Mielestäni tämä kaikki oli aivan toista kuin itsenäisyyden jälkeinen Suur-Suomi vöyhötys, se Akateeminen Karjala-seurakin oli pelkkkää äärioikeiston hurmahenkisyyttä.

      Kovia aikoja olivat sitten ne itsenäisyyden alkuajat sisällissotineen. Voi itku!

  5. Kaisa-Maria sanoo:

    Kalevalan sijainnista on monta käsitystä. Eräs ja varsin tutkittu niistä on, että alkuperäinen Kalevala sijaitsi Laitilan ja Lapin välisellä alueella.
    Väinämöinen asui Kalannin vaiheilla ja Louhi Lapin Linnavuorella, jonne Väiski esikuntineen purjehti Sampoa ryöstämään.
    Kalevala siirtyi viimein itään, sillä viikingit tulivat rosvoamaan rannikkoa ja kalevalaiset pakenivat itään. Kalevalasta löytyy useita länsirannikolle ominaisia sanontoja ja esimerkiksi Laitilan Untamala on jo nimeltään kalevalaista seutua, josta löytynyt esineistö tukee tällaista käsitystä.
    Lönnroth sitten aikanaan hiihteli Kalevalaan ja uskoi, että kansa on elänyt siellä iät ja ajat. Runonlaulajatkin olivat sen verran uutta polvea, etteivät tunteneet kansansa historiaa.

    • Hyvin paljon mahdollista, vieläkinhän siellä päin asuu runonlaulajia kuten tuo Heli Laaksonenkin ja joitakin ukkoja Raunalla asti, saatat tunteakin. Näillä rintamailla varmasti ensimmäiset runot syntyivät ja siirtyivät sitten itään päin ihmisten sinne muuttaessa. Vaikka karjalaiset ne vasta laulajakansaa ovat!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s