Hyvää naistenpäivää 8.3. Nyt kirkkoveneet talviteloilta rapsuteltaviksi!

Kaikki hyvät naiset eivät mahdu minkään lehden sivuille. Sata arvostettua pääsi sunnuntain Hesariin.

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään tiistaina 8.3. sadannen kerran. Suomen ensimmäinen naisasianainen oli 1844 syntynyt kirjailija Minna Canth, jonka ajoista naisten asema Suomessa on parantunut valtavasti. Tasa-arvo on nykyään jopa  hyvin toteutunut, jos sitä vertaa kehitysmaihin. Naistenpäivä muistuttaa siitä, että jatkuvasti on maailmassa tehtävä työtä naisten köyhyyden poistamiseksi, palkkaerojen pienentämiseksi, työ- ja uramahdollisuuksien aukaisemiseksi. Äitiyden onnikaan ei vielä ole onni kaikkialla maailmassa.

Sunnuntain HS:ssa esiteltiin  kokonaisen lehden aukeaman verran   suomalaisia menestyneitä ja arvostettuja naisia, 100 naisen kooste oli tehty lukijoiden ehdotusten pohjalta. Suosikkeina olivat mm. pääministeri Mari Kiviniemi, oikeushammaslääkäri Helena Ranta ja presidentti Tarja Halonen.

Silmäni haravoivat joukosta seuraavat: pastori Marja-Sisko Aalto, laulaja Katri Helena, yrittäjä Lenita Airisto, piispa Irja Askola, kirjailija Sofi Oksanen, laulaja Paula Koivuniemi, taiteilija Outi Heiskanen, rouva Tellervo Koivisto, sopraano Karita Mattila, päätoimittaja Reetta Meriläinen, näyttelijä Kati Outinen, säveltäjä Kaija Saariaho, ministeri Elisabeth Rehn, valtioneuvos Riitta Uosukainen, taiteilija Miina Äkkijyrkkä. Naisia oli kaikilta aloilta aina armeijan kapiasta myöten. Huomattavan moni taiteen alan nainen oli päässyt listalle.

Äänestys osoitti selvästi, että pitää olla tarmokas ja taiteellinen. Rannalle  jäi  moni  postmoderni feministi. Anna Kontulakaan ei päässyt listoille ollenkaan, vaikka on vannoutunut patriarkaalisten panojen kannattaja ja uskoo naisten oikeuteen soutaa kirkkovenettään useammankin miehen voimin ja vaihtaa soutajaa milloin mielii.

Naisten päivän kunniaksi kannattaa taivastella nykyfeministien ahkeraa uurastusta päästäkseen kaikilla aloilla miesten rinnalle. Parisen vuotta sitten ruotsalainen feministitaitelija Åsa Ståhl alkoi vöyhkätä naisten sortamisesta hädän hetkellä: miksi naisilla ei ole housuja, joista voisi pissata seisaallaan ?

Nähtyään Burman-vierailunsa aikana burmalaiset kyykkypisuaarit niin miehille kuin naisille hän oli vakuuttunut, että tällainen tasa-arvo pitää toteuttaa Ruotsissakin.  Burmassa ei anneta sukupuolen rajoittaa mahdollisuuksia pissata tasa-arvoisesti, miksi siis Ruotsissa!  Naispolo ei huomannut, että ehkä sotilasdiktatuurissa on rajoituksia muilla aloilla melkoisesti enemmän kuin Ruotsissa, jossa pissaaminen käy todella feministin hermoille.

Niinpä syntyi “X-Front“- projekti, jossa tehtiin luonnoksia uusista tasa-arvoa toteuttavista feministipöksyistä.  Tämän pissapäätaiteilijan  mielestä pitäisi saada nopeasti myös yhteiset pisuaarit.  Mutta pystyvätkö naiset yhtä luontevasti kuin miehet keskustelemaan maailmanpolitiikasta ja veroratkaisuista lirautellessaan porukalla ja hytkytellessään vehkeistään viimeisenkin pisaran sukupuolineutraaliin uurnaan.

Kas siinä pulma!