Lumi – inhimillinen erehdys
Lumesta on ihmiselle pelkkää haittaa. Etenkin lumen luominen on raskasta ja kallista. Jumalalta lumen luominen tapahtui paljain käsin ja vasta ihminen keksi lumilapion. Varmaa tietoa lumen alkuperästä ei ole, sillä jos kysyy lunta luovalta omakotitalon omistajalta tai traktoria veivaavalta huoltomieheltä, he pitävät sitä ennemminkin vanhan vihtahousun kuin älykkään suunnittelijan keksintönä.
Jos vertaa lunta ja pientä hiilenpalaa, huomaa valtavan eron. Hiilenpala on tiivistynyt timantiksi mutta lumi pakkautuu katoille, joilta se putoilee sitä luomaan tulleiden ihmisten seassa viattomien ohikulkijoiden päälle. Kummanko ottaisit mieluummin: pussillisen timantteja vai pussillisen – tai vaikka autokuormallisen- lunta? Yhdestäkin timantista on hyötyä näinä epävakaina euroaikoina. Suuren määrän voi ommella kureliiveihinsä ja jäädä henkiin kapinaan nousseiden köyhien ampuessa kohti. Mietipä sitäkin, että jos egyptiläiset olisivat panneet faaraoidensa hautoihin lunta erilaisten tarvekalujen ja jakokivien sijasta, emme tietäisi heidän elämästään sitä eikä tätä.
Lumi haittaa monin tavoin ihmisen inhimillistä toimintaa kuten maanviljelyä sekä sodankäyntiä. Jos sotilas palelluttaa liipaisinsormensa, vihollinen voi jäädä henkiin ja tulla raiskaamaan vaimot ja lapset. Suurta vahinkoa tuottavat myös vuoristoseutujen lumivyöryt, jotka hautaavat alleen ihmisiä ja ihmisen vastikään hankkiman älypuhelimen ja Nokian osakkeet.
Lapset joskus innostuvat lumesta ja rakentelevat lumiukkoja ja leikkivät lumisotaa. Sodassa lumipallo osuu silmään ja on mentävä terveyskeskukseen, johon ei nykyään pääse kuin kolmen viikon kuluttua. Jotkut lapset juoksentelevat lumessa ja yrittävät karata, mutta onneksi lumeen jää jäljet ja lapsen löytää helposti jälkiä seuraamalla. Tässä on kuitenkin omat vaaransa. On muistettava, ettei eksy väärille jäljille, koska siitä tulee kotona taas sanomista.
Lumi likaantuu helposti, minkä huomaa autolla ajaessa. Lumisohjossa näin maaliskuussa ihminen kiroilee. Jotkut joutilaat ihastelevat lumikasoja, joita on kertynyt puitten oksille oravien kiusaksi ja siristelevät silmiään kevätauringon paistaessa lumeen.
Lumen ainoa hyvä puoli on se, että se sulaa pois. Tätä hyvää odotellessa mieli tulee kevätauringossa virkeäksi.
Iloisia kevätpäiviä!
Hymyilevä eläkeläinen 
Lumesta voi tehdä linnan. Kun olin lapsi rakensimme pihalle monta linnaa ja leikimme lumisotaa. Kaivoimme onkaloita lumikasoihin. Kerran meinattiin tukehtua kun lumilinna romahti. Onneksi kukaan ei tukehtunut kuoliaaksi. Lumi on tosi vaarallinen, sillä jos se menee silmään voi tulla sokeaksi.
Monesti kaikki ihana on myös kovasti vaarallista. Itse muistan kuinka lapsena hyppäsin jostain roskalaatikon päältä lumihankeen ja juutuin siihen. Roskia tuovan rouvan piti hakea lapsensa lumilapio ja kaivaa minut irti.
Herra mies tuli äsken jalkaisin kaupasta ja kiroili teillä olevaa lumisohjoa.
Tullessaan ja ollessaan lumi on ihanaa, kaunista ja pehmeää ja valaisevaa, tekee hienon sisääntulon sen ahdistavan inhottavan rasittavan säkkipimeän kurakauden jälkeen. Mutta näyttämöltä poistumistaan se voisi kieltämättä hieman hioa, ettei muuttuisi likaiseksi ja loskaiseksi ja märäksi ja painavaksi. Ja jättäisi nyt jukoliste edes yhtenä talvena sen meidän lumiesteen paikalleen…
Joo, lumi on arvaamatonta, odotetua ja sitten vihattavaa kuraista sotkua. Mutta lumilyhty on sentää hieno!
Onneksi kuitenkin joka kevät lumi on sulanut kokonaan pois;)
Talven jälkeen saamme kevään ja kesän (ainakin jonkinlaisen ”kesän”) O_O
Nyt ainakin paistaa aurinko, vaikka vähän tuuleekin. Onneksi meillä on vain tuota lunta eikä sellaisia maanjärityksiä kuin nyt tuolla Japanissa.
Lumi ei sovi lepiksen maailmaan!
Ei ihminen ole luotu lumiukoksi! Lumi on kylmää ja ainakin nyt märkää, kukapa siitä pitäisi.
Mistä ei ole hyötyä siitä on haittaa, mutta niin pitää ollakin!
Niin, ei tuolle lumelle mitään mahda. Joiskus sitä toivoo satavaksi ennen joulua siihen pimeyteen hiukan valaisemaan. Sitten keväällä lumesta alkaa olla pelkkää haittaa.
Lumesta ja timanteista puheen ollen. Amerikassa voi esimerkiksi lunta katolta luoneen ja kuoliaaksi pudonneen miehen tuhkata sekä puristuttaa tuhkasta timantin vaikkapa seuraavaan kihlasormukseen.
Lumella on huonot puolensa. Moni kuitenkin vaihtaisi sen mielellään vielä huonompiin luonnonilmiöihin. Kysykää vaikka japanilaisilta
Miehen puristaminen timantiksi tuntuu hiukan härskiltä.
Joo, kyllä lumen kärsii ennen kuin maanjäristykset ja hyökyaallot!
Niin se lumi paljastaa oikean ongelmien vyyhdin. Tästä näkökulmasta katsoen on oikein paikallaan, että kevät tulee ja sulattaa tuon kiusankappaleen. Sitä me kyllä taas loka-marraskuulla kovasti kaipaamme.
Eläköön neljä vuodenaikaa !
Eihän meillä ole kuin yksi vuodenaika, jossa sitä vähiten sateista sanotaan kesäksi, loppuosa on tuota pimeyden ja veden eri olomuotojen täyttämää talvea. Toisaalta, vaikka olenkin ikuisen kesän kannalla, tähän hankalaan ilmastoon olen jo tottunut ja pidänkin sitä Suomi-brändiin erityiesti kuuluvana. Joten yhdyn tuohon: Eläköön neljä vuodenaikaa!
Lumi on ihmisen riesa. Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka pärjäävät vuoden ympäri ilman lunta, vaan suomalaiset eivät. Höh.
Suomalaiset ovat tulleet kaikki lumisokeiksi, ne näkevät lumessa jotain iiiihanaa, vaikka siinä ei näy mitään, pelkkää kylmää valkoista. Mieluummin otan kermajäätelön.
Lumilyhtyjäkin voi olla olemassa. Niistä tulee valoa pimeyteen.
Lumilyhtyjä ei voi kukaan vastustaa! Ne ovat lämpimiä ajatuksia kylmässä
maailmassa.
Lumesta on moneksi. Lumi ilahduttaa, tuo hankaluuksia. Parhaimmillaan lumi on tarpeen, se lämmittää taloa kun luo lunta talon ympärille.
Juu, lumi on vähän niin kuin poliitikko, joka muuntuu tilanteen mukaan ja johon ei voi tippaakaan luttaa mutta joskus loistaa kuin tahti.
Lumen lämmittävyys talon ympärillä laskettakoon sille plussaksi, mutta jää on vieläkin hyödyllisempi: miltä maistuisi grogi ilman jäitä?
Eikös suomen kielen kauneimpien sanojen joukossa seistä jökötä ’lumi’. Oikein kansan syvällä rintaäänellä äänestetty. Valinta ei perustu sanan foneettiseen kauneuteen, vaan vie mielen sinne minne pitää: puhtauteen ja pehmeyteen :). Pakina toimii loistavasti käänteisarvona. Lumi herättää intohimoja. Tuntee elävänsä, kun jalat kastuvat lumiloskassa, niin tutussa ja turvaisassa. Suomen sää hellii aisteja.
Lumi on äännearvoltaan hieno, todellisuudessa valheen ja teennäisyyden perikuva. Kaikkein hauskinta on ihailla lunta Välimerellä rantatavernassa istuen ja kertoen siitä melko komealle rantaleijonalle.
Arvostan kommenttiasi vaikka lumi ei hellikään aistejani!