Runoa ja tulkintaa \o/

Kuinka paljon romusta väsätyn pöllön tulee muistuttaa pöllöä ollakseen taidetta? Entä kuinka paljon runon on oltava heti ymmärettävä ollakseen runo?

Runoa on joskus vaikea ymmärtää, varsinkin nykyrunoa. Mutta kun avain löytyy, niin runokin aukeaa. Ohessa runo, joka sai minut hiukan hämmennyksiin sen luettuna, mutta kun sen kirjoittaja Antti Vestola raotti runon ovea, asia oli selvä kuin pläkki.

Pyysin Antilta luvan laittaa tuon runon tähän muidenkin luettavaksi ja ihmeteltäväksi. Siitä nyt tulkitsemaan kipin kapin runoa! Selitykseksi käy mikä tahansa, mitä mieleen juolahtaa, häpeään ei joudu kukaan, ehkä nuoret saavat runon päästä kiinni nopeammin kuin me hivenen ikääntyneet. Antti  on luvannut aikanaan antaa täydellisen meriselityksen. Tässä tulee nyt runoa, ja  tuonne kommentteihin pyydän tulkintaa:

Antropologia 3000

d00d u got pwnd
orly
ye
no wai!
srsly
wat
rtfm
cba
lol noob
no u
stfu
fu

8)

afaik
\o/
omg
idd
;D
afk

b
wb
gfg
bbl
kk
cya
18r m8
nn

______________________________________________________

Huom! Kommenttijonon loppupuolelta löydät Antin meriselityksen, joka kannattaa lukea.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, runoilijat, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

27 vastausta artikkeliin: Runoa ja tulkintaa \o/

  1. Iines sanoo:

    Minulle parhaasta runosta jää muistijälki.

    En silti kiistä, että runo voi olla myös kertakäyttökamaa. Varmaan voi, sillä runo on oma kokonaisuutensa ja aina lukijan armoilla – sillä tavalla kirjoittajastaan myös irti.

    Tässä mietin tietysti, mikä se muistijälki olisi.

    Tällaisiin törmää netissä, kun irrottaa paloja keskusteluista, mesestä, Facebookista. Mikäs siinä, saahan näistä tarinoita. Tämä ärsyttää siis minua, kuten varmaan huomaa, sillä en tahdo tunoa tulkitakseni, en arvatakseni, en tullakseni ravistelluksi tai hätkäytetyksi – elämä itsessään hätkäyttää ihan kotitarpeiksi.

    En tiedä. Muistijälkeä tästä ei jää, enkä tunne tarvetta tähän runoon palata. Kiinnostuneena odotan silti tulkintoja tästä ja varsinkin sitä Oikeaa Selitystä.

  2. Iines sanoo:

    Korjaus:

    tunoa = runoa

    omg
    !!!
    :)

  3. Zepa sanoo:

    Mikä runo? En nähnyt runoa missään.

  4. Aili Nupponen sanoo:

    Jlkiä ej jaa

    ^^%??
    &+/
    töötåt
    ||>>||<<
    quo{$
    pskO_O
    this is a poem

  5. runopasanen sanoo:

    Antropologi siinä on asetellut levälleen v. 3000 omasta aikaudestamme jääneitä viestinnän sirpaleita ja yrittää epätoivoisesti selvitellä merkkien logiikkaa päästäkseen perille mitä perkelettä ihmiset ovat oikein aikoinaan ajatelleet, kun onnistuivat melkein hävittämään koko telluksen avaruudesta!

    • tammikuu44 sanoo:

      Jotain tuommoista se Anttikin selitti. Varsin uskottavaa. Kaikkea sitä eläkeläisnaisriepu saa vielä nähdä ja kokea. Ja kun näytin runoa pojalleni, tämä oli heti selvillä mistä on kysymys!

  6. tammikuu44 sanoo:

    Pasasellle: Ainakin nuorekkaaseen runoilijamiespolveen!

  7. isopeikko sanoo:

    Liekö nuo olisivat tekstiviesti ja chatti jutuissa käytettäviä lyhenteitä. Niistä peikko ei tiedä mitään \o/ hurraa, eikös.

    • tammikuu44 sanoo:

      Peikko tietää paljon enemmän kuin mummelit. Peikko on tietenkin tutkinut viisaiden isojen ihmisten ja poikien tietokoneita, salaa katsellut, kun ne viestittelevät tärkeitä viestejään.

  8. Hirlii sanoo:

    Sanovat, jotkut, että kieli köyhtyy, mutta että se köyhtyisi noin paljon. Jestas.

    Muistuttaa näitä twiit-viestejä joita olen joskus katsellut ja ymmärtänyt hiljaisesti etten enää ymmärrä, en. Runoa en nähnyt tässä lainkaan, mutta ehkäpä nykypäivän twiitkieltä puhuvalle nuo merkit aukeavat toisellalailla kuin minulle.

    • Ilmeisesti kieli on jo köyhtynyt joltain osin juuri noin paljon, koska tuommoisia merkkejä käytetään. Siis nuoret käyttävät, tällainen vanhus kuten minä ei ole edes kuvitellut, että niitä voi olla noin paljon, luultavasti tuossa ei ole edes kaikki. Ymmärrän varsin hyvin, että ne lyhyinä ovat käteviä jossain viestinnässä. Vähtinsä siinäkin on, kun tuollaisia merkkejä opettelee.

      Sen verran voin paljastaa tuosta ”runosta”, että se on syntynyt sellaisena oivalluksena ja kokeiluna. Mies on oivaltanut , että noiden merkkien takana on viesti ja latonut niitä ”runoksi”. Ja onhan siinä omaakin: tuo otsikko! Hauska hämmentävä välipala.

      Kun näytin tuota merkkijonoa pojalleni, poika hetimiten tokaisi, että tässähän on selvä vuoropuhelu, siinä toinen kysyy ja toinen vastaa. En totisesti muista merkeistä muuta kuin tuon kädet pystyssä olevan ympyräpään merkityksen… Että vähän niin kuin vitsi koko homma. Muistan kuinka nauroin ääneen, kun Antti selitti mistä on kyse, olin jo ehtinyt ärtyä mielessäni nähtyä merkkijonon, josta en ymmärtänyt tuon taivaallista. Vaikka koinkin ahaa-elämyksen, tuskin kuitenkaan alan kyseisiä merkkejä oikein opetella.

      Jännittäväksi nuo merkit mielestäni tekee se, että kyseessä on englantiin perustuva kansainvälinen koneelle ja ylikiireiselle ihmiselle takoitettu ”kieli”. Voihan nenä!

  9. Kaisa-Maria sanoo:

    Vihdoinkin on löytynyt todella sielukas runoilija. Hakkaa yhdellä kädellä Vänrikki Stoolin nukkavierut värssyt ja Oskar Wilden Readningin vankilan.
    Alan vihdoinkin ymmärtää runouden todellista sanomaa. Kun saisi tuon ihanan runon vielä kuvitettuna sekä sävellettynä. Ailin runo on myös hyvä, mutta se ei joka kohdassa rimmaa Antin tavoin.
    Uskon, että Antti ei runossaan tavoittele julkisuutta, vaan se tulee suoraan älykkäistä aivoista. Koskahan hän julkaiseen runoistaan menestyskirjan?
    Opettelen Antin runon ulkoa ja aion lausua sen seurakuntamme suvijuhlilla.

    • Ja ajattele kuinka helpolla lukijakin pääsee. Vilkaisu runoon riittää, ei tarvitse ruveta pohtimaan ja vähtäämää. Pää ei tule kipeäksi.

      Seurakuntalaisten suvijuhlille tuo kyseinen runo sopii vallan mainiosti. Runon julistuskin on yhtä selkeä kuin mihin seurakuntalaiset ovat tottuneet, mutta onneksi lyhyempi.

  10. Demetrius sanoo:

    Haluaisin uskoa ettei kieli suinkaan tuosta köyhdy ja uskonkin. Sillä se osa nuorisoamme joka osaa ilmaista tunteitaan tweettauskielellä osaa kyllä saman kauniilla suomellakin, ja ainakin näillä raukoilla rajoilla vielä murteellakin sen lisäksi. Surullisempi on niiden nuorten osa jotka eivät koskaan runoa kirjoita, niiden joiden kielitaito rajoittuu sinänsä vanhaa ja puhdasta suomenkieltä edustaviin kirosanoihin.

    Mutta ityse kysymykseen on pakko vastata ettei kielitaitoni riitä. Innolla odotan tulkintaa.

    • Lisähän tuo on vai kielenkäyttöön, mutta siinä mielessä vähän könkkö, että hötäköivä ihminen turvautuessaa tuollaisiin tekomerkkeihin menettää tunteidensa erittelykyvyn. Onhan toki osattava leperrellä rakstetulleen enemmän kuin yhden vaivaisen merkin verran. No, kivoja tietysti ja nuorten suosiossa ja siitäökin hyviä, että vanhukset ovat suu auki ihmetyksestä tuommoisia merkkijonoja katsellessa.

      Antin runo oli kuitenkin hassunhauska kokeilu ja ärsyttävä yllätys runotytöille.

      Täytyy herätellä sitä Anttia selittämään meille koko hauska merkkipätkä

  11. emmaia sanoo:

    Keskin uuden runon suunnuntaina, ensimäinen lukija ei ymmärtänyt siitä.

  12. Antti Vestola sanoo:

    Tosiaankin. Kieli kehittyy etenkin netissä, kun pitäisi saada mahdollisimman paljon informaatiota välitettyä mahdollisimman nopeasti. Tämähän on tällainen kompromissi kirjekyyhkyn ja suoran keskustelun välillä, tosin sillä erotuksella, että tässä tapauksessa rajoituksena on ainoastaan kirjoittajan oma nopeus/hitaus.

    Itse en juurikaan noita lyhenteitä ole koskaan oppinut käyttämään. Jääränä pidän kiinni asiallisesta kirjoitusasusta, sen verran ikää minullakin on päässyt kertymään. Ajatus tällaisen tekstin kirjoittamiseen on pyörinyt päässäni jo pitkään, siitä saakka kun rupesin pohdiskelemaan historioitsijoita tuhannen vuoden päästä tällaista merkkisekasotkua tulkitsemassa. Saa nähdä tarviiko siihen tuhattakaan vuotta…

    Olisin mieluusti laittanut sen verrokkimuodossaan, jossa alkuperäinen, englanninkielinen selvennys sekä suomenkielinen käännös juoksevat rinta rinnan, mutta nämä palauteboksit eivät salli kunnollista muotoilua. Tässä kuitenkin selitykset lyhykäisyydessään ja yksinkertaisuudessaan:

    Selitys keskustelusta 1: Ensimmäinen puhuja pilkkaa toista jostakin virheestä. Toinen ei suostu myöntämään tehneensä virhettä. Ensimmäinen kehoittaa toista perehtymään asiaan. Toinen ei jaksa, ja saa siitä lisää palautetta. Toinen haistattaa, muttei tarkoita sitä pahalla.

    Keskustelu 2: Ensimmäinen puhuja vahvistaa jonkin aikaisemman tiedon, josta toinen on mielissään. Heistä kumpikaan ei siltikään ole uskoakseen tilannetta. Toinen puhuja poistuu tietokoneen äärestä, ja palaa hetken päästä takaisin. Sen jälkeen onkin jo sen verran myöhä, että molempien pitää poistua koneelta.

    • tammikuu44 sanoo:

      Tuhannet kiitokset sekä tuosta runosta että tästä selvennyksestä. Kysymyksessähän on tosiaankin keskustelu! Ajatus että antropologit tuhannen vuoden kuluttua pohtivat, mitä tuo merkkijono tarkoittaa, on hilpeän kiehtova.

      Kummallista kuinka ihminen ärtyy nähdessään jotain mitä ei ymmärrä: ensimmäisenä oli ainakin itselläni mielessäni, että voi helkutin helkutti, kun näin tuon ”runon”, jota kyllä voidaan selvästikin sanoa ilman lainausmerkkejäkin runoksi. Kahden kaveruksen vuoropuheluhan siellä piilee. On tässä eläkeläisellä nyt taas ihmettelemistä.

      Kiitos Antti vielä toisenkin kerran!

  13. Kaisa-Maria sanoo:

    Kiitos Antti! Millaisen musiikin haluaisit taustalle, kun lausun runosi seurakuntamme suvijuhlilla?

    • tammikuu44 sanoo:

      Kiitos sinullekin Kaisa-Maria! Tämä kone oli niin häkeltynyt runonlausuntaehdotuksestasi, että se nähtävästi siitä meni niin sekaisin, että oli merkinnyt viestisi roskapostiksi (herrajumala!) ja nyt vasta aamulla huomasin onkia ne ( niitä oli kaksi samanalaista, huomasit siis, että koneessa oli jokin häiriö?).

      Joku virsi kai olisi sopiva taustamusiikiksi, jos saan ehdottaa.

  14. mm sanoo:

    Tämähän on hauska. Irkkailin vuoden verran englanninkielisillä sivuilla toistakymmentä vuottasitten ja jo silloin näitä käytettiin, minä muiden muassa. Vaikka silloin muuten puhuttiin rajuja reippaasti, f-sanat eivät olleet sallittuja. Silloin oli parasta kirjoittaa vain fu, jos toinen oli ihan Dude. Toiselle naurettiin lol tai vielä voimakkaammin rofl, siis pyörimällä lattialla nauraen. Poistuessani välillä lupasin tulla takaisin myöhemmin bbl ja nähdä toisia taas cya…
    Oi niitä aikoja. Silloin tällaiset vanhat tädit pystyivät oppimaan uuden keskustelukielen nuorten kanssa. Onneksi ei ollut nettikameroita :)

    • Niin se muuttuu maailma ja aina keksitään kaikkea hauskaa. Hauskaa leikkiä kiellähän tuokin on. Olen iloinen, kun olen nyt saanut tutustua tämmöiseenkin, kiitos siitä tälle runoilija Antille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s