Valoa ja varjoja kirjaston katossa

Charles Sandisonin Sub Rosa Turun vanhan pääkirjaston katossa. Antiikin Roomassa sub rosa - ruusun alla - viittasi hiljaisuuteen ja ruusu omistettiin hiljaisuuden jumalalle.

Suomalaisia naiskirjailijoita muistetaan Turun vanhassa pääkirjastosssa Sub Rosa -nimisella valotaideteoksella. Se on skotlantilaisen mediataiteilijan Charles Sandisonin yhdessä ohjelmoinnin  hallitsevien näppäräsormisten  tietokonemiesten kanssa luoma valotaideteos. Kattoon heijastettavat sanat ja tekstit on luotu digitaalisesti, ja niiden heijastamiseen tarvitaan neljä projektoria. Katossa sanat muodostavat kuvia suomalaisista naiskirjailijoista.  Taide itse tuli tässä tapauksessa kaupungille halvaksi, maksoi vain 21 600 euroa, mutta teoksen tarvitsema laitteisto 42 700 euroa.

Teoksen sanomaa on kuvattu näin: “Seinällä liikkuvat tekstit liittyvät kirjailijoiden tuotantoon, sanat sulautuvat ajoittain yhteen ja muodostavat kuvia ihmisistä, joita ei ole olemassa. Näin teos pyrkii luomaan mielikuvapaikan tuntemattomille tai tulevaisuuden kirjailijoille. Tuhansista liikkeellä olevista sanoista muodostuu rauhallisesti vaihtuvia kuvia.”  Katsojalle tulee väistämättä mieleen lapsuuden kesäaamut, jolloin herätessä ensimmäisenä näki katossa liikkuvat ja leikkivät varjot, jotka syntyivät ikkunan lähellä kasvava puun lehvistön liikkeistä.

Taiteilija itse kertoo TS:n jutussa (6.4.), että  hän oli pitkään katsellut eri puolilla maailmaa suurten kirjailijoiden muistomerkkejä, jotka yleensä olivat pronssiveistoksia ja hän tajusi, että missään ei ole naiskirjailijoiden muistomerkkejä.  Tämä tuntui hänestä epäreilulta. Niinpä hän ryhtyi toteuttamaan teosta, joka nyt on Turun vanhan pääkirjaston katossa. Taiteilija toivoo, että teos juhlistaa feminiinisyyttä kielessä.

Skotlantilaisen Charles Sandisonin pitäisi nyt pikimmiten käydä vaikka Kuopiossa, siellä on Minna Canthin patsas, istuvana tukevana tätinä ja  solakampi versio Jyväkylässä, jossa kirjailija opiskeli ja asui pitkää seminaarinlehtorimiehensä kanassa. Patsas on varsin suosittu, se jopa lakitetaan joka vappu. Ja Tamnpereellakin on yksi Minna-pysti. Mutta paremminhan tämmöinen soma valotaideteos kuvaa naisia kuin graniittimöykyt tai ratsastajapatsaat!

Muistetaanpa tässä yhteydessä myös sitä, että kulttuurin harrastaminen edistää terveyttä. Tutkittu on, että eniten hyvinvointia lisäävät museossa käymiset, seuraavana konsertit, elokuvakäynnit ja taidenäyttelyt. Sen sijaan penkkiurheilu ja kirkossa käynti eivät ruotsalaisen tohtori Boikum Benson Konlaanin tutkimuksen mukaan edistäneet terveyttä pennin vertaa.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, EU, feminismi, ihmiset, kirjat, Mediamaailma, mynämäki, sano suoraan, taide, yhteiskunta, Yrittäminen Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Valoa ja varjoja kirjaston katossa

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Niinpä. Ei se synnintunto taida edistää kovin paljon kenenkään terveyttä. Katumista riittää muutenkin tarpeeksi.O_O

    • tammikuu44 sanoo:

      Sellainen syntien murehtiminen on omiaan masentamaan ja sairastuttamaan ihmisen. Ja kuka on nähnyt joskus iloisen uskovaisen? Kuka on kuullut iloisen rukouksen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s