Maavalas pentuna.
Maahinen, maasika ja maatiainen luulivat olevansa ainuita asukkaita maailmassa.
– Jos näin ei ole, miksi paikka, jossa asumme, olisi maailma, kysyi maahinen, joka oli maajoukkueen johtaja.
– Kumartakaamme maaperää, hihkuivat maatiainen ja maasika, kaikki kunnia maaperälle ja maahiselle!
– Maamen, huusi maahinen nostaen kätensä tervehdykseen.
– Maahanmuutto on estettävä, ulvoi maasika.
– Maahenki on säilytettävä, hihkui maatiainen.
– Minä olen teidän maaherranne, ettekä saa pitää muita maaherroja!
– Luottakaamme maakeskeiseen maailmankuvaan!
– On vain yksi maahinen, meidän maaherramme!
Tuli maanantai ja toinen päivä. Ovelle koputettiin.
– Nyt on maailmankirjat sekaisin, huusi maasika juosten peloissaan maakuopan perille ja nenänsä verille avattuaan maakellarin oven.
– Siellä on joku maankiertäjä, joka näyttää siltä, ettei usko maankamaraan ja maakeskeiseen maailmakuvaan niin kuin me.
Itse maahinenkin pelästyi ja kysyi oliolta, joka ei ollenkaan vaikuttanut maanisäkkäältä, kuka tämä oli.
– Olen maavalas, maailmankansalainen, se sanoi .
Kaikki katselivat sitä alta kulmainsa ja epäillen.
– Ei maavalaita ole olemassakaan, kaikki sanoivat yhdestä suusta.
Maavalas lensi tiehensä.
Hymyilevä eläkeläinen 
Olisiko mitään ilman maata ja ilmaa?
Tarvitsemme maata ilmaa ja vettä, vaikka emme valaiden tapaan elä merissä
Mutta merestä ihminenkin on tullut, siis alkujaan on ollut kala.
Niinhän se menee, että maa on maa ja muu on muu. Maahisilla maaherrat ja mu(u)tiaisilla muuherrat, menköön vaan niitä ylistämään, ettei herra Hakkaraisen tarvitse pelätä liian aikaisia aamuherätyksiä. Säikähtäisi vielä herätykseen!
Ja herroilla on keikut ja leikut kuten vanha siivoojamummu sanoi löytäessään firman pomon hirttäytyneenä kravattiinsa.
Maasta ja muusta pääsemme siis mamuun.;)
Joo, sellaista joutavaa jorinaan itse asiassa.
Maan ystävät tuntevat maan puolesta suurta maaatuskaa, jonka sisällä lienee pienempiä maatuskoja…
Hienosti ajateltu: maatuskoja!
Maalaisin kaikki väreillä maan,
mustaa, okraa, purppuraa.
Maanmainio pakina ja tuo kuva on huippu!
Ittelläs oli kiva runo ja maanmainio kuva! Kiitos kuitenkin, olen ilahtunut suuresti.
Tuo kuva on Mynämäen kirjaston seinällä, ilmeisesti paikkakuntalaisen töitä. Olen sitä monesti ihmetellyt ja ihaillut.
Niin kävi. Maavalaasta tuli ilmavalas, maailmavalas :)
Varsinaisia muodonmuutoksia, pitäisi ihmistenkin ottaa oppia. Ajatuksiaankin voisivat ihmispolot joskus tuulettaa. Kaikenlaista uutta ei pitäisi suoralta kädeltä hylätä.
Maavalas pentuna -maalauksessa on tyyliä sekä oivallausta. Vilkaisu siihen vangitsee katsojan. Kuka onkaan sen signeerannut vuonna 2001? Onko Mynämäen kirjastossa oleva teos aito, vaiko vedos jostain alkuperäisestä?
Sopii sen äärellä tietenkin pohtia, olisiko mitään ilman maata, ilmaa tai vettä?
Minusta tuohon kysymykseen on jo ajat sitten löydetty ihan pätevä vastaus.
Kyllä tuo ihan aito on. Tekijästä en tiedä muuta kuin tuon signeerauksen Suominen. Täytyypä kysellä siitä enemmän, kun taas käyn kirjastossa. Hauska työ.
Kaikkea kannattaa pohtia useampaankin kertaan niin kuin tätä Portugali-pakettiakin, vaikka siihen ei löydykään pätevaa vastausta.
Maavalas oli ehkä viisas lentäessään pois. Tosin kumarrus maaperälle olisi ollut paikallaan, ehkä paremmilla apajilla.
Upea taulu!
Maavalas oli ilmeisesti liian viisas maaeläjäksi ja lensi siksi pois, luultavasti jonnelin vuorille, missä on tilaa hengittää.
Sinäpä sen sanoit ! Lentäviä maavalaita on siis olemassa, tässä maailmassa.
Kaikki eivät vaan ymmärrä niitä. Ja niiden pitää lentää pois.
Maamen! Huippujuttu ja hienosti aiheeseen sopiva kuva. Loppuhuipentuma oli nokkela: maa, meri ja ilma olivat kaikki yhtä aikaa läsnä siinä hetkessä, ja kuitenkin uskovat uskovat todeksi vain sen mihin uskovat.
Kiitoksia; hieno analyysi. Kirjoitin tuon niin nopeasti, että jäin hiukan epäileväksi, saako siitä kukaan mitään selvää, mutta luotin siihen, että kyllä nämä maahiset nyt jotenkin edes hymyilyttävät.
Hyvää äitienpäivää!
aivan mainiosti pakisteltu! :-)
Kylläpä ilahduin! Kiitoksia ja hyvää kevättä!
Tarinat ovat silloin parhaimmillaan, kun niitä voi tulkita omalla tavallaan ja omin motiivein. Tämä on sitä parasta laatua. Hyvin kirjoitettu!
Minun tulkintaani vaikuttaa Edvin A. Abbotin teos Tasomaa, jossa asuva herra Neliö kohtaa olion kolmiulotteisesta maailmasta. Herran Neliön kerrottu tuosta kohtaamisesta muille maansa asukkaille nämä vastaavat kuten maasika, maahinen ja maatiainen, ettei sellaisia oloita ole olemassakaan.
Kiitos kommentista! Sitä minäkin, että tarina on onnistunut, jos siitä tulee erilaisia tulkintoja. Kevään aikana olen hämmästellyt myös sitä, että kuinka vähän mahdollisuuksia aikuiset ihmiset antavat itselleen tulkita jotain tekstiä. Jopa sellaisetkin, jotka kirjoittavat itse voivat nähdä ainoana tulkintamallina : ymmärrän – en ymmärrä, eli lukevat hätäisesti arvatenkin miettimättä. Kyllä kai nyt jotain aina mieleen tulee, vaikka kuinka erikoista ja itselleen outoa tekstiä tavailisi!
Eili kiitos vielä kerran!
Millainen olikaan Kalevalan luomiskertomus,näin kerran Tukholman kaupunginteatterissa Kalevalan.Se alkoi kun Väinämöinen tuli merestä en tiedä onko se niin oikeassa Kalevalassa vai oliko vapaasti mukaeltu Ohjaajan mielessä.
Kalevalassa kerrotaan, että maailma syntyi sotkan munasta, kun munat vierivät veteen. Sotka näet oli tehnyt pesänsä ilman immen polvelle ja sotkan hautoessa polvea alkoi polttaa ja sitä piti hiukan liikauttaa. Munan kuoresta syntyivät siis maa ja taivas tähtineen.
Kyllä siellä alussa kerrotaan myös kuinka merestä nousi mies, tämä Väinämöinen, tietäjä iän ikuinen.
Kiitos Tammikuu 44.Kävin juuri kirjastossa tarkistamassa kuinka asia on,se teatteri alkoi niin että Väinämöinen tuli yskien ja pärskien rannalle että oikein aloittivat svenskit Kalevalan.
Kyllä ruotsalaisissa on paljon hyvää, eivät ole ainakaan sellaisia murjottajia ja puukolla tappajia kuin suomalaiset.