Lämmintä lintukototunnelmaa

Elli Vuorinen (vas.) ja Metsämarja Aittokoski sekä Pikkuli-kirja.

Lennä, Pikkuli, lennä
Teksti: Metsämarja Aittokoski
Kuvitus: Elli Vuorinen
Aurinkokustannus 2011

Turussa käydessä pitää aina apiipahtaa Pienessä Kirjapuodissa. Ties mitä hauskaa sieltä löytää. Jokin aika sitten löysin lastenkirjan nimeltä Lennä, Pikkuli, lennä! Kirjaa olivat esittelemässä sen kirjoittaja Metsämarja Aittokoski ja kuvittaja Elli Vuorinen.

Metsämarja Aittokoski on opiskellut TurunTaideakatemiassa ja luo nyt  uraansa lastenkulttuurin parissa. Hän on ehtinyt  ottaa tuntumaa lastenelokuvan tekemiseen  apulaisohjaajana Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvassa ja tehnyt koulukisaamisesta Jotain rajaa -televisiosarjaa TV2:lle. Kolmen pojan äidiltä syntyi sitten kuin luonnostaan teksti lastenkirjaan.

Lennä, Pikkuli, lennä -kirjan kuvittaja Elli Vuorinen on nuori animaatiotaiteilija, jonka töitä on nähty jo kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Pikkuli-kirjan teksti saakin elävän ilmeensä juuri Elli Vuorisen kuvituksesta. Yhteistyönä Metsamarja Aittokosken kanssa on syntynyt tyylikäs lastenkirja.

Kirjan tarina noudattelee tuttuja kaavoja, vähän sellaista ruma ankanpoikanen -tunnelmaa  varioiden. Pikkuli on lintupoikueen pahnan pohjimmainen, arkajalka, joka ei  uskalla edes lentoon lähteä. Niinpä Pikkuli lähtee suruissaan metsään. Metsä eläimet osaavat kuka mitäkin ja joukossa on tietenkin myös vanha, viisas neuvoantajapöllö.  Hauska hahmo on Honkkeli, jonka Pikkuli kuin huomaamattaan pelasta ahdingosta. Ja tietenkin oppii  lentämäänkin.

Kirja on  vauhdikas erityisesti ääneen lukien, vaikka se ei sisällä mitään kovin uutta ja mullistavaa. Tarinassa pysytään ikään kuin jalat maassa koko ajan ja eläinhahmot on helppo mieltää ihmisiksi. Kirjan jännittävin kohta on lentämisen alkuharjoitus, jossa jännitystä on osattu pitkittää juuri sopivasti. Mikä oivallinen kohta, kun lapsen kanssa luetaan kirjaa uudelleen ja uudelleen: taas jännittää pääseekö Pikkuli tällä kertaa siivilleen!

Kirja on kodikasta luettavaa, katsottavaa ja pohdittavaa alle kouluikäisille: maailma nähdään valoisana, vaikeudet voi voittaa, koti on turvallinen paikka. Siellä on rakastavat vanhemmat ja sisarukset, koko ydinperhe. Hiukan haaleaa mutta turvallista. Pakollista opetustakaan ei suoriteta kovapanosammuntoina, vaan tarjoillaan se sopivasti naamioituna ja annetaan  lapselle ovaltamisen ilo. Ja onhan Pikkulissa sentään sen verran ytyä ja nuorta kapinallista, että hän oppii ihan itse jotain uutta, sellaista jota kukaan muu ei perheessä hallitse: Pikkuli oppii sukeltamaan. Se antaakin toivoa siitä, että pojasta tulee vielä isona isojen kalojen pyydystäjä tai ties mikä maailmanvalloittaja!

Elli Vuorisen kuvituksesta löytyy monia yksityiskohtia, joita voi tarkastella tarinan edetessä. Nuori lukija saa myös kuin huomaamattaan oppia värien kiehtovasta maailmasta. Koko kirja on kuin soma elokuva, Pikkulin kanssa lennetään taatusti useampikin kerta useammassakin perheessä!

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, kirjat, mynämäki Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Lämmintä lintukototunnelmaa

  1. lepis sanoo:

    Pistänpä puodin korvan taakse, kiitos.

    • tammikuu44 sanoo:

      Kannattaa käydä. Muuten: minulla ei ole mitää omitus tai muita suhteita Pieneen Kirjapuotiin, että ihan vaan omista kokemuksistani kerron tästä intiimistä kirjakaupasta. Nimittäin ne suuret Akateemiset ja Suomalaiset kirjakaupat tuntuvat niin kovin kylmiltä, sellaisilta marketmaisilta jotenkin.

  2. Hirlii sanoo:

    Olen kuulunut kyseisen puodin kanta-asiakkaisiin, sen perustamisesta lähtien. Liputan kovasti sen puolesta, koska ei tosiaankaan kuulu mihinkään suurketjuihin vaan kulkee omia polkujaan omistajiensa myötä. Pieni, mutta avara ja lämmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s