Runoraati Turussa sai runonälkäiset uteliaat liikkeelle

Runolähettiläs Minna Joenniemi ehtii poseerata, vaikka on kiire junalle.

Olen nyt kuullut hienoa eurooppalaista runoutta. Aivan äsken eli tiistaina  Turun pääkirjaston pihassa. Itse asiassa en muista runoista mitään muuta kuin Ismo Kallion mahtavan, tiivistunnelmaisen tulkinnan jonkun turkkilaisen runoilijan Istanbul-runosta.  Runoilijan nimi selvinnee sitten marraskuussa, kun Runoraadin Turussa nauhoittama ohjelma nähdään televisiossa. Hauskaa runoruodintaa silti.

Yleisö ja esiintyjät kokivat  italialaisen hymyn, unkarilaisen keskustelun kuolevan kanssa, ranskalaisen välitilan, espanjalaisen hurmio ja turkkilaisen kotiinpaluun kuten ennakkotiedoissa oli selitetty. Siis ripaus uutta eurooppalaisuutta Agricolan jalanjälkiin.

Ismo Kallio vei minut Istanbuliin: "Istanbul, kuuntelen sinua simät kiinni..."

Suomessa on  kyllä julkaistu  viime vuosina eurooppalaisen runouden monia antologioita. Harva niihin on tutustunut. Mielenkiintoisinta oli tässä nauhoitustilaisuudessa seurata  ohjelman tekemisen meininkiä tai katsella ihka eläviä raatilaisia. Eikä pettymystä tuottaneetkaan Minna Joenniemen aito pirteys tai Jukka Virtasen vaaleanpunainen paita. Runot olivat maahanmuuttajataustaisten valisemia. Kirjaston pihalla komeili myös virkattu teltta, jossa esitetään kesän aikana pakolaisten tarinoihin perustuvia pieniä näytelmiä.

Jukka Virtanen, Tuula Amberla ja Reijo Mäki alkuasetelmissa. Taustalla Alexandra Salmela saa mikrofonin poskeensa. Numerolapuihinkin pitää vielä tutustua ennen kuin homma pelaa.

Runot jäivät ihanassa kesäillassa melko vaisuiksi ja menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka runojen esittäjät eläytyivät sanomaan ammattitaidolla. Eurooppalaisen kärkipään runous ei saanut raatilaisiakaan sen kummemmin hätkähtämään. Ainakin Reijo Mäki tunsi  ajoittain itsensä ilmiselvän pahoinvoivaksi, varsinkin  jos runossa sorruttiin ylettömän kulturelliksi. Rehti salapoliisikirjailija  piti sentään italialaisesta rakkaudesta.  Herkkyyden helpoimmin tunnisti Tuula Amberla. Suorastaan kitkerä oli sen sijaan Alexandra Salmela. Ja Jukka Virtanen tapansa mukaan vauhdissa niin kehuissa kuin risuissa.

Mieleeni jäi Jukka Virtasen toteamus runon kääntämisen vaikeudesta: runoa on oikeastaan mahdoton kääntää, kääntäjän pitää tuntea oma äidinkielensä läpikotaisin. Hyväkin käännösruno jää kalpeaksi. Tuo pani oikein ajattelemaan kielen supertärkeää merkitystä nyt, kun iloitsemme takki levällään monikulttuurisuudesta.

Innolla odotan Runoraadin tuloa televisioruutuun marraskuun alussa. Ehkä kokonaisuus hahmottuu silloin paremmin.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, EU, ihmiset, kirjallisuus, Mediamaailma, mynämäki, runoilijat Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Runoraati Turussa sai runonälkäiset uteliaat liikkeelle

  1. Johanna sanoo:

    Minäkin olin tuolla, hauskaa oli! Eteen tosin istui kaksi lihavaa tätiä, jotka meinasivat pitää omaa showtansa, mutta rauhoittuivat, kun nauhoitus alkoi.

    • tammikuu44 sanoo:

      Lihavat tädit ovat sellaisia iloisia ihmisolentoja, jotka myös runoudesta pitävät yhtä paljon kuin karjalanpaistista ja oluesta, Ja päälle vielä mansikoita ja valkoviiniä, niin johan alkaa runopolvet notkistua.
      Hauskaahan siellä Runoraadissa oli, totta. Ihailla täytyy sitä Minna-juontajaa, joka jaksaa ja jaksaa aina iloisena ja positiivisena.

  2. mm sanoo:

    Ismo Kalliolta olisin varmaan mielelläni kuunnellut mitä vain…
    Mielenkiintoista lukea monikulttuurisuuteen liittyviä käännöskielipohdintojasi. Yhtä puolta harvoin mainitaan. Ihmisillä on yllättävän usein hieman erilainen personallisuus eri kielellä. Yksi lapsistamme käytti aikoinaan haliitsemillaan kolmella kielellä itsestään sellaista nimeä/nimen väännöstä, millaiseksi juuri sen maan kaverit häntä nimittivät. Edellleenkin huomaan joissain tutuissani erilaisten persoonallisuudenpiirteiden tulevat esiin erikielisinä. Se ei liity kielenosaamiseen…
    Runot – kitetyneet ajatukset – vaatisivat molempien kielten sekä kirjoittajan ja hänen kulttuurisa syvän tuntemuksen. Vastaavaa koin kansainvälisessä kielikoulussa, kun ruotsalaisen opiskelutoverin kanssa uuden kielen käsitteiden oppiminen oli helpompaa kuin esim jenkkien…

    • Eihän tuossa postauksessani nyt vielä mitään pohdittukaan, kertasin vain muutaman Jukka Virtasen ajatuksen runon kääntämisen vaikeudesta. Samaa ajatusta jatkat mainolla huomiollasi siitä, että kielen mukaan myös ihmisen persoonallisuus ikään kuin muuttuu eli kieli koetaan paljon syvällisemmin kuin toistelemalla sanoja, esim. totammalla mustikka mustikaksi jollain muulla kirjainyhdistelmällä kuin äidinkielen sanalla; sanaan liittyvät siis puhutun kielen mukaan monet lapsuuden kokemusket aina sinipunaisista sormista mustikkasoppaan saakka. Kokemus mustikasta jää melko vajaaksi. jos tiedät vain sanan etkä ole sitä kaikin aistein kokenut kuten äidinkielesi sanna kohdalla.

      Lapsien on varmasti helpompi kuin aikuisten kokea kieltä kaikin aisten ja ihmeellisella tavalla muuttaa koko kokemusmaailma aina tarvittavan kielen mukaan. Ilmeisesti runoilijat kirjoittavat runonsa kielellä joka kantaa syvällisiä henkilökohtaisia kokemuksia, muistoja ja tunteita lapsien tapaan. Kääntäjä saattaa olla joskus melko mahdottoman tehtävän edessä – ainakin vaikean.

      Tuommoinen kansainvälinen kielikoulu olisi todella mahtava kokemus – ja juuri tuon erilaisten ajattelutapojen kokemisen kannalta!

      Itse olen joskus riemuinnut jossain linja-atopysäkillä, kun olen puhunut jonkun somalitytön tai muun selvästi maahanmuuttajan kanssa: olemme puhuneet suomea ja voi sitä riemua, minkä olen saanut nähdä, kun tyttö tai poika tulee ymmärretyksi pienen pienellä suomen kielen taidollaan! Siinä on hyvä kuin salaa opettaa uusia sanoja ja sekin, että suomaliset ovat ystävällisiä,

  3. Hirlii sanoo:

    Minna Joenniemi on kyllä mainio tyyppi, tykkään ja niinno, Jukka Virtasesta myös. Ja runoraadista ! On se kiva nähdä taas telkkarista marraskuun koleudessa ja muistella kuinka lämmintä olikaan kesällä…

    Tuossa teltassa kävinkin, se on hieno ja tarinat myös. Hyvää tekee suomalaiselle ihmiselle kuunnella pakolaistarinoita ja sillätavoin kohdata toisia ihmisiä, ja heidän kohtaloitaan. Ympäröivä kulttuuri ja kieli tietysti välittää omalla aintukertaisella tavallaan kulttuurienkin erityispiirteitä sekä vivahteita, mutta minulle on käynyt näissä kohtaamisissa niinkin, että erot ovat pienentyneet, ja se jokin joka meissä ihmisissä on samaa (riippumatta kielestä/kulttuurista) on tullutkin esille.

    • tammikuu44 sanoo:

      Teltassa pitää siis käydä, mutta täytyy pitää kiirettä, koska näyttää olevan auki enää ensi viikon! ”Pakolaisten tarninoihin perustuva draamaesitys alkaa kello 17 arkisin ( ei tiistaina) ja viikonloppuisin klo 14. Virkattu teltta on osa Pata, Sandaali ja Virkattu teltta -teossarjaa. Teokset koostuvat pakolaisten esineistä ja heidän elämäntarinoistaan. Hankkeen on käynnistänyty Kristiina Tuura vuonna 2007 ja sen tuottaa somalinaisten järjestö Schiffa ry”. Näin kerrotaan esittelylehtisessä.
      Nyt täytyy pitää kiirettä!

      Tuo on totta, että kun uskaltautuu vaikka vain hymyilemään jollekin täysin vieraalle ja selvästi erilaisesta kuluttuuripiiristä tulleelle ihmiselle, lähentyy kummasti toista ihmistä!

      • tammikuu44 sanoo:

        Tein tuohon virheen; teltta on auki vain TÄMÄN viikonlopun eli viimmeinen päivä on 19.6. KIIRETTÄ pitää siis!

  4. Hirlii sanoo:

    Juu. Kannattaa mennä, jos pääsee. Nimeni linkin takaa löytyy kuva teltan sisältä.

  5. isopeikko sanoo:

    Peikko ei löytänyt muovijuttua… se varmaan eksyi.

    • tammikuu44 sanoo:

      Huomasin, etten ollut sitä lähettänyt. Viisas kone laittoi tämän jutun, kun ei muuta löytänyt, mutta tappelin koneen kanssa ja nyt on se pakinaperjantain Muovinen elämäkin paikoillaan! Siis minä eksyin ei Peikko.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s