Tässäpä raumalaisten salainen ase: Pari trappu valutäkki!

Jos raumalaista puhetapaa haluaa jäljitellä, kannattaa opetella ensin vaikka verbien taivutusta. Tässä itsensä Nortamon antama malli.

Suomen kielestä löytyy mitä vain. Sieltä löytyy esimerkiksi Rauman murre joskus vähän konstikkaine ilmauksineen. Selvää suomen kieltähän tämäkin: pari trappu valutäkki, vähän vain raumalaisittain ilmaistuna tulenjohtajan tulikomennuspyyntö: kaksi porrasta tulipeittoa! Näin rauhan aikana ei oikein ota tuostakaan tolkkua, vaan sodan aikana otti. Mutta vihollinen oli sormi suussa, kun raumalaiset huutelivat komentojaan tykkimiehille.

Rauman patteristo oli sodan aikana ainoa suomenkielinen joukko-osasto, jonka ei tarvinnut puhelinliikenteessä käyttää peitekieltä. Rauman murre ajoi saman asian. Tämä selviää teitokirjailija Markku Vainion kirjoittamasta, vastikään julkaistusta jatkosodan aikaisen Rauman  kenttätykistörykmentti 5:n toisen  patteriston  historiikista.
Raumalaisella salaisella aseelle oli kyllä oma heikkoutensa: siitä eivät saaneet oikein selvää suomalaisetkaan.

Onkohan Rauman murre vielä nykyään salakielenä pistämätöntä? Ja miten lienee ollut ennen  Neuvostoliiton hajoamista eli saattoiko asioitaan toimittaa Moskovasta Suomeen puhuen puhelimessa Rauman murretta? Olisiko puhelu keskeytetty kuten kerrotaan  tunnetulle latinistille Teivas Oksaselle käyneen. Hän puhui kotiin joskus 60-luvulla Moskovasta soittaessaan tietysti kotikielenä käyttämäänsä latinaa, jolloin keskusneiti joutui huomauttamaan, että puheluissa täytyy käyttää YK: n jäsenvaltiossa käytettävää kieltä. Oksanen vakuutti puhuvansa  latinaa ja sen olevan Vatikaanissa käytettävä virallinen kieli.

*

Markku Vainion kirjan nimi on Pari trappu valutäkki, että jos sen haluaa hankkia, on syytä jo nyt ruveta harjoittelemaan nimen ääntämistä! Nimen ymmärtämisen kannalta on huomioitava, että valu tarkoittaa tulta ja täkkihän on peitto.

Lähdeaineistona Markku Vainiolla ovat olleet monet sotapäiväkirjojen kuvaukset ja veteraanien haastattelut, joista raumalainen tapa ilmaista asioita on siirtynyt historiikkiin. Kirjoittajan käyttämä kieli on sentään nykyistä suomea. Kotialbumeista on löytynyt satoja valokuvia.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Tässäpä raumalaisten salainen ase: Pari trappu valutäkki!

  1. Kaisa-Maria sanoo:

    Kerrankin Hymyilevä olemme tutkineet samaa kirjaa. Suomalaisen sotahistorian tuntijoiden kärkeen lukeutuvan Markku Vainion teos on monella tavalla ainutlaatuinen niin tekstiltään kuin kuvitukseltaan.
    Merkittävä osa tietoutta on tallennettu veteraaneilta, joiden rivit jatkuvasti harvenevat. Kirjan runsasta ja mielenkiintoista kuvituskokonaisuutta ei voi nähdä missään mualla.
    Kiinnostava yksityiskohta on peitekieleksikin soveltunut rauman murre.
    Kirjaan kannatta todella syventyä eikä vain passittaa sitä arvoteosten hyllyyn jälkipolville tallennettavaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s