Kala viety taidepystin suusta Turussa

Tällä hylkeellä oli vielä lauantaina kala tiukasti suussa.

*

Turun kaupungissa on kulttuuripääkaupungin hurmassa ideoitu kaikenmoista, on mm. asennettu  kaupunkimaisemaan 40  hyljettä esittävää pystiä. Hylkeeksi pystit tunnistaa kalasta, joka on jokaisen erilaisin kuvioin kirjaillun  ja eri värein maalatun otuksen suussa.  Taideteoksiksi ne käsittää, kun tietää, että kunkin möhkäleen on maalannut eri taitelija.

Nyt on käynyt niin hirmuisesti, että voro on yö aikana pöllinyt  kalan Brahenpuistossa olevan hylkeen  suusta. Pystin koristemaalannut taiteilija Helena Ruusulaakso oli vallan järkyttynyt lehtitietojen mukaan (TS 8.8.). Mutta ei hätä ole tämän näköinen! Onneksi on vielä 39 kalallista hyljettä tallella. Ja sitä paitsi uuden kalanhan voi  asentaa otuksen suuhun, eikä pysti kalattakaan paljon menetä taiteellisesta vaikutelmastaan, ihan totta! Yhtä paljon iloa ja naurua tekohylje katsojassa herättää kalattakin.

Oikeastaan pitäisi iloita, sillä kalan varastajat ovat varsin selvästi osoittaneet kiinnostuksensa taiteeseen ja jopa  osallistuneet pystin muotoiluun. Vai onkohan tarkoitus ollutkin, että näin kävisi ja tällä tempulla saataisiin ihmiset ottamaan kantaa kulttuuri-ilmiöihin? Vai mitä tällä HejHylje-projektilla on ihmisille kerrottavanaan? Sopisivat kyllä mainiosti kävelykadulle kalseiden betoniporsaiden tilalle. Ehkä kaupunki ne ostaakin, sillä kuuden viikon kuluttua on tarkoitus huutokaupata koko hyljelauma. Ainakin hyvä ja ilmainen mainostemppu tämä kalavarkaus.

Tässäpä mallia lapsiystävällisestä ja käyttökelpoisesta ulkotaiteesta!

Mallia ulos asennettaviin teoksiinsa  taiteilijat voisivat ottaa  Kupittaanpuistoon ilmestyneistä lapsille tarkoitetuista teoksista. Kunnon ulkoteos kestää kiipeilyn eikä siinä ole irtoilevia osia: Kupittaalla on värikäs lasten pomppimista ja kiipeilyä varten asennettu  valtava muovinen kala, jonka suuhun voi kiivetä. Suu jopa sulkeutuu hetkeksi, vain hampaiden välistä voi katsella ulos. Toinen jännittävä  kiipeilykohde on jättiläisten maa patsaineen ja taloineen. Todellista hyötytaidetta, lapsiystävällisiä, hauskaa ja kestävää. Kuten lapset.

Jättiläistaidetta lapsille.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläimet, eläkeläiset, ihmiset, Luonnonsuojelu, mynämäki, sano suoraan, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Kala viety taidepystin suusta Turussa

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Oikeaa tilataidetta, varsinki tuo viimeinen kuva;)

    Ja lapset tykkäävät…

  2. Lepis sanoo:

    Totta puhuakseni, en oikein innostunut noista hylkeistä viikonloppuna niitä katsellessani. Silti on todella kurjaa tuollainen ilkivalta, nuo kalat olivat niiden parasta antia.
    Enkä ymmärtänyt tuota kalaakaan taideteokseksi… Voi minuu. Olisihan siinä ollut hauska leikkiä.

    • tammikuu44 sanoo:

      Eihan sitä nyt tietytsti mitään saisi rikkoa, mutta turhan suuri poru yhdestä kalasta. Riski on aina olemassa, että jotain tapahtuu, kun ulos laitetaan kaikenlaista hassunhauskaa taidetta tai vaikka rokakoreja: jotkut ovat yönaikana heti niitä potkimassa tai siirtelemässä. Ilkivaltaa tietysti kalan varastaminen, mutta mitään todella jäkyttävää ja peruuttamatonta ei ole tapantunut, sitä vain tässä yritän sanoa.

      Paljon ikävämpää on se, kun rikotaan lasten leikkipuistoista sinne asennettuja pomppulinnoja tai muita härveleitä.

  3. Hirlii sanoo:

    Ja ikäviä kuluja syntyy myös siitä kun pysyviä veistoksia, niitä jotka nyt ovat missä ovat, käydään sotkemassa. Sitä tapahtuu kaikenaikaa.

    Jos nyt joku tuommoisen pikkufisun kantaa kotiinsa, niin aikas pieni on tuo kalansaalis, vaikka toki juu jokaisen toisen kukkarostahan se on sekin poissa. Se fisukin, nimittäin. Taidetta koteihin!, ajatteli toivottavasi tuo kalankantaja joka vei kalan. Ja tulee siitä onnelliseksi. Toivottavasti.

    En ole vielä(kään) tehnyt mitään erityisrundia näiden hylkeiden pariin, sinänsä aihe ja asia on minusta perustärkeä ja ydinasia: Itämeri.

    • Ahaa, nyt selvisi tuo perusideakin eli Itämeren suojelu. Se on tärkeä asia. Mutta jos kalavarkautta ajattelee posittiivisesti, niin tässähän on nyt valtavasti Itämeren suojelu saanut huomiota osakseen!

      Nyt ilmeisesti tehtiin suojeluasiasta liian vaikea ja ikään kuin taidetta. Olisi ehkä ollut asiallista jättää taidepuheet sikseen ja puhua ymmärrettävästi kulttuuriin kuuluvasta Itämeren suojelusta. Juttu olisi hoitunut pelkillä alastomilla tyroksihylkeillä ilman taiteilijoiden käden kosketusta. Rikkominenkin olisi jonkinlaista osallistumista ja kertonut niin Itämeren kuin Aurajoen rantojen suojelun tarpeesta. Nämä taiteilijoiden koristamat hylkeet selvästikin innostivat ohikulkijoita, halvemmaksikin olisi tullut pelkät tyroksi- tai pahvihylkeet.Tärkeintä kaiketi on viestin perillemeno, ei tyroksihylkeiden suojelu.

      No, en nyt ilkivaltaa puolusta mutta taideinnossakin järki käteen. Äkkijyrkältä tilatut rautahylkeet olisivat varmasti kestäneet. – Voi tätä ihmisen tuhmuutta!

  4. Hirlii sanoo:

    No, laitanpa vielä taidenäkemykseni tähän: se ei ole hampurilaisbaarin pystyttämistä (kuten guggenheim -hampurilaisbaari) eikä se ole vastakohtien pystyttämistä, kuten: ite-taide kontra joku-muu-taide, koska jokainen taiteilija on jo ite taiteilija. Sellainen ajattelu ja toiminta rakentaa vain muureja. Uusia Berliinin muureja, ja luo uutta terroria.

    • Jotain tuommoista minäkin olen uumoillut.Taide on minusta kummallista ja ovelaa, se vapauttaa, kun antaa sille mahdollisuuden eli katsojana ei pakota sita kulkemaan samoja ajatuskaavoja, joita itse on tottunut kulkemaan. Taide yllättäen avaa aivan uuden oven. Ja kaikille oville on hyvä kolkutella, joskus pääsee sisään, joskus on jäätävä katselemaan ovenraosta. Joskus naurattaa, joskus itkettää, joskus raivostuttaa – elossa ollaan!

  5. mammamia sanoo:

    Pidin valitettavana muutama kesä sitten Lahden kävelykadun kukkakuvioisiin lehmiin kohdistunutta ilkivaltaa. Joitakin sarvia katkaistiin ihan vain ohimennen. Lehmien viestiä en muista, olivat vain kesäkadun elävöittäjänä.
    Kuopiossa on alaston velj’mies suihkulähteellä, kala kummassakin kädessä katselee sävolaiseen tapaan hölmönä. Jos kaloja tulee lisää niin mihinkä niitä pistäisi. Yhdistän sen ahneuteen, aina vain lisää, vaikka kuolinpaidassa ei ole taskuja. Nous hauki puuhun laulamaan ja vetäisi viimeisen virren Itämeren pelastamiseksi.
    Juojärvi on juomakelvoton, Suomen järvistä 11. suurin. Sijoittajille pitäisi vetää vesijohto viihde- ja vapaa-ajalla käyntiä varten. Siellä on eletty ja tehty työtä yli sata vuotta ilman ”mukavuuksia” luontaistaloudessa. Sijoittajat eivät tulleet tekemään työtä, vaan rahastamaan alkuperäisasukkaiden jälkeläisiä. Suo siellä, vetelä täällä.

  6. tammikuu44 sanoo:

    Kiitos hienosta kommentista! Olet asian ytimessä. Ja sait minut ajattelemaan tuota kalan varatamistakin aivan uudelta kannalta: ahne ihminen varastaa hylkeen kalan. Tekokalakin kelpaa oiken kovasti ahneelle.

    Kateus vie kalat vedestä mutta näyttää vievän pelkkä pöllöpäisyyskin. Tämän päivän TS:ssa oli oikein valokuva, jossa yölliset varkaat kiikuttavat tekohyljettä jonnekin , mihin lie. Joku yöllinen ohikulkija oli osunut paikalle ja napannut kuvan. Nuoria miehiä ja yksi tyttö.

  7. Marleena sanoo:

    Harmi, että en pääse Turkuun nyt. Olen liian kaukana. Turku on taidekaupunki ja minusta on hienoa, että Itämeri-asiaakin tuodaan esiin taiteen keinoin. Puhettahan asiasta on riittänyt jo ainakin 20 vuotta. Eivät ne puhumiset ainakaan ole paljon asiaa muuttaneet.
    Asialle lienee ollut hyväksi tuo pieni taidevarkauskin! ;) Tulee useampi tietoiseksi asiasta, mutta entä käytäntö?

    Kuinka paljon sitten tehdään jotain todellista? Öljytankkerien katastrofia kai pelätään eniten. Primorski vai mikä se nyt onkaan eli Koivisto, missä äitinikin oli syntynyt, on öljytankerien lähtöpaikka ja tästä meidän ohihan ne täydessä lastissa mennä viistävät.

    • Turussa aina kannattaa käydä, ei ainosataan nyt, kun Turku on kulttuuripääkaupunkina. On nähtävää ja kuultavaa muulloinkin. Nyt on mielestäni tämän kulttuuri varjolla intoilu liikoja, tehty sähkäjakokeskuksistakin ikään kuin taideteoksia. Miäs siinä, mutta vähän naurattaa ja ama on nyt näiden maalattujen hylkeiden kanssa, levitetty punaista mattoa ties mistäö mihin ja päällystetty joku iso kivi ossain pitsiliinoilla ynnä muuta hassunhauskaa. Kuten sanoit, Itämeri on tärkeä suojelukohde eikä se muutamalla tyrokshylkeellä miksikään parane, jos ei todella aleta toimenpiteisiin meren saatumisen pysäyttämiseksi.

      Itse asiassa turhaa rutinaa on noussut yhden kalan varastamisesta, tunkiolle ne tyrokshylkeet kuitenkin joutuvat muutaman viikon kulttua. Katselin tänään Turussa muutamia maalattuja hylkeitä; sinne ne uopposivat ihmisten, polkupyörien ja muun rojun joukkoon. Ei mitään erikoista. Mutta toisaalta; turkin ne paljon haittaavatkaan ihmisten liikkmista torilla ja kävleykadulla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s