Nuori mies, seitsemättä luokkaa käyvä Eero Puustinen ajaa Mynämäen ensimmäistä linjuria kuin aikamies! Siinä meillä tuleva, oikea näyttelijä. Tytöt juoksevat mustat sateenvarjot naakoiksi muotoiltuina, kiivetään tikapuita pitkin Mynämäen kirkon katolle, maalataan ristiä, istutaan isoäidin aikaisen koulun pulpetissa, ostetaan kakkoa ja pilsneriä sekä haetaan kannuun maitoa kyläkaupasta. Siinä mynämäkeläisiä eläviä muistikuvia elämästä muutamia vuosikymmeniä sitten.
Muistikuvia on katseltu kesän aikana vanhalla nuorison kokoontumispaikalla, Häävuorella, jonne Liisa Laitinen on ohjannut Kohtaamisia kylän raitilla -esityksen. Liisa Laitinen on myös taidolla käsikirjoittanut näytelmän vanhojen mynämäkeläisten muisteluista. Kurkistus menneiden aikojen mynämäkeläiseen elämään on antanut oman lisänsä Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen. Ikiomaa Kylämatkaa on toteutettu kesän aikana muissakin Turun lähikunnissa.
Liisa Laitinen on saanut mynämäkeläisistä muisteluista paljon irti. Joskus on oikein supervauhti päällä ja esitys ylittää tavanomaisen kesäteatteriseisoskelun loistavasti. Erityisesti nuorten osuus on innostavaa. Tässä tulee nyt oman paikkakunnan historiaa tuoreena ja raikkana!
Kuvaelmassa otetaan kantaa myös nykyhistoriaan: Miksi kivikirkon remontin yhteydessä on pitänyt naulata kiinni naakkojen kulkureitit? Vanhat kirkhakkiset kuuluvat olennaisena osana kivikirkkoon kaikkialla!
Entä miksi Mynämäellä on purettu jo lähes kaikki vanhat rakennukset? Uudisrakennukset eivät aina istu tai kaunista maisemaan, mallikauhistuksena ruma ja musta Hani-urheiluhalli. Oliko se pakko rakentaa keskelle kylänraittia? Kylänraitin halkovaa tietä on levennetty niin, että viimeisetkin puurakennukset ovat vaarassa, samoin vanha kivimakasiini, jossa onneksi ainakin toistaiseksi toimii kotiseutuyhdistys Wirmo.
Valtaosa vanhoista rakennuksista on purettu 1970-luvulla alkaneessa uudistusbuumissa. Ei ole enää vanha VPK:n taloa, Aittomaan ja Heinon kauppoja, Hellan taloa, linja-autoasemaa tai Mynälinnaa. Häävuoren aluekin, jossa Kylämatkaa näytelmää esitetään on kunnan hallussa ja täyttä päätä kasvamassa hoitamattomana umpeen…

Kotitalousluokan ikkunasta tarkkailtiin poikia. Eräs komea kuormautonkuljettaja oli kaikkien ihastus.
Vanhassa kivimakasiinissa on sentään kesän ajan näytteillä kylänraitin vanhojen talojen piirustuksia, koko rakennusmestari Kaarlo Vilanderin elämäntyö (!929-1964). Näyttelyn Vilanmderin töistä on kivimakasiiniin koonnut Timo Anttila.
Kohtaamisia kylän raitilla on mitä parhainta kotiseututyötä. Sekä vanhoille mynämäkeläisille että myös uusille asukkaille se on kiinnostavaa ja muisteluihin innostavaa katsottavaa. Näytelmässä ovat mukana Jasmin Aalto, Liisa Valtanen, Aino Verainen, Sirkka Jalo, Jonna Lehto, Lassi Lehto, Jasmin Jalonen, Eero Puustinen, Heli Karppinen, Annoona Karppinen, Nina Virtanen, Lauri Numminen ja Pertti Salo.
Kesäteatteri on jäänyt valitettavasti väliin. Ehkä vielä joskus…
Näissä kesäteatteriesityksissä, joissa kuvaillaan oman paikkakunnan tapahtumia ja vielä oman paikkakunnan kielellä, on oma viehätyksensä. Tämmöinen teatteri viehättää, ollaan todella ruohonjuuritasolla, ihmisten parissa ja kotipaikkakunnan historiassa kiinni. Tullaan tutuiksi.
Taitaa olla pääasiassa lapsia tämän näytelmän esiintyjäkaarti. Ja hyvin menee – hyvä Mynämäki!!!
Tosi hienoa, että myös nuoria on saatu mukaan!
Kertakaikkiaan eläytyvä, raikas ja railakaskin, viehättävä esitys!
Erityisesti nuoret näyttelijät; hienoa työtä!
Tismalleen samaa mieltä olen kanssasi!