Oikein viisasta saa etsimällä etsiä

Liian tiukka eläkeläispipo kätkee taitavasti pienenkin aivotoiminnan.

Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira mutta viisaus on harvoille annettu“, viisasteli Nummisuutarin Esko. Ei mies väärässä ollutkaan! Suurin piirtein samaan tulokseen  tuli mainio matemaatikko Marcus de Sautoy eilen televisiossa nähdyssä dokumentissa Luovuuden arvoituksen jäljillä (TV 1 29.8.)

Hyvin tehty dokumentti antoi perustietoa ihmisen pääkopan toiminnasta, älystä, luovuudesta ja neroudesta. Nähtiin Pavlovin kuolaava koirakin ja Einsteinin aivot. Mielenkiintoisinta osaa olivat välähdykset nykyaikaisesta aivotutkimuksesta. Heräsi jopa ajatus, että ihmisen älykkyyttäkin voitaisiin tulevaisuudessa lisätä.

Näemme  luovaa neroutta lapsissamme, vasta koulu paljastaa, että perillisemme ja me itse olemme  varsin keskinkertaista sorttia. Hyvä niin. Mutta voimme silti oppia koko ikämme. Sen verran neroutta meissä on, että emme halua urautua, olla tiukkapipoja ja suvaitsemattomia. Vai onko?

Elämä on järjestetty keskivertojen mukaan. Mikäs tässä on ollessa! Koulukin on oivallisesti rakennettu tavallisen massa-aivon kyvyille, opettajista nyt puhumattakaan.  Nerot ovat harvassa. Onkin turha huolestua nerojen menestyksestä, nerojen kehitystä ei oikeastaan voi edes estää. Juuri tästä syystä kannatan nykyistä joidenkin  mielestä tasapäistävää koulujärjestelmää: se on säilyttänyt tärkeimmän tehtävänsä eli on demokraattinen, kansan koulu. Nerot löytävät kyllä oman tiensä, opetuksesta huolimatta.

Nerous on hiukan arvoituksellista vaikka sitä jatkuvasti tutkitaan. Yhdestä ollaan varmoja: jotkut ihmiset käyttävät aivojaan vallan kummallisesti, nerokkaasti! Todellinen luovuus – ei siis näpertely – liittyy nerouteen, on osa sitä. Mutta missä nerokkuus asuu? Kuolleiden neropattien aivoja on punnittu ja viipaloitu. Melko turhaan. Nerokkuuden avain on nykytutkimuksen mukaan  löydettävissä jokaisella olevasta älygeenistä. Tosin nerokin tarvitsee harjoitusta ja opiskelua eli aivojen käyttöä.

Erityisesti eläkeläisiä viehättää varmasti ajatus, että ei ole pakko ihan kuivaksi korpuksi heittäytyä. Vähäistäkin älyä on vaalittava.  Kaikenlainen näpertely käy vallan hyvin luovuudesta ja aivotoimintaa voi pitää yllä opiskelemalla, kirjoittamalla, lukemalla, puuhailulla.  Pienelläkin älygeenillä voi saada hupia itselleen.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, koulu, mynämäki, sano suoraan, vanhukset, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Oikein viisasta saa etsimällä etsiä

  1. Hirlii sanoo:

    Lämmin pipo lämmittää, keskinkertaisimpiakin aivoja. Päätään ei kannatta palelluttaa tuulissa ja tuiskuissa, ei vanhempankaan. Eräs pieniälyinen karhu on mm osoittautunut olevansa suuri filosofi, ja synnyttänyt kuolemattomia viisauksia, kuten tämän:

    ”Kani on viisas”, sanoi Puh mietteliäästi.
    ”Niin on”, sanoi Nasu. ”Kani on viisas. Ja hänellä on Älyä.”
    He olivat pitkän aikaa hiljaa.
    ”Siitä varmaan johtuu” , sanoi Puh, ”että hän ei koskaan ymmärrä mitään”.

    (täytyykin katsastaa tuo ohjelma)

    • tammikuu44 sanoo:

      Oh, tunnistin itseni! Äly tosin minulla nuorempana oli monesti ämpärissä.

      Nauratti muuten ne hiirikokeet siinä ohjelmassa samoin kuin se Pavlovin kuolaava koirakin: mitä ihmeen tekemistä niillä nyt on älykkyyden kanssa – jaa taisi olla kyse oppimisesta, mutta aika alkeellista oppimista tuommoinen ehdollistaminen.

  2. Hirlii sanoo:

    Siis Kanistako? No, ämpäriin mahtuukin jo melkoinen määrä älyä :) .

    Puolenhehtaarin metsässä asuva porukka osaa suhtautua toistensa erilaisiin puoliin melkoisen jouhevasti, ja täytyy kyllä tunnustaa, että erään pieniälyisen karhun olemuksessa on jotain viehkoa, ja niin, Nasussakin …

    • tammikuu44 sanoo:

      Eläimissä yleensäkin on jotain paljon inhimillisempää kuin monissa ihmisissä: meidän naapurin Juice-kissakin osaa pyytää maitoa mitä viehkoimmalla äänellä, ruuasta kiittämistä ei tosin vielä ole oppinut.

      Puolen hehtaarin metsän eläimiä ei voita yksikän avauusolento tai muu kummajainen.

  3. Aili Nupponen sanoo:

    Van sitä mie oun ihmetelly, kun nuo massamurhoojat ovat niin luovii persoonii. Tuokii norjalainen, joka tappo seihtemänkymmentä henkee tai lähele sitä, ol kekseliäs piru.
    Mistä sikivää moinen luovuus…;?

    Koulussa tietysti männään enemmistön ehola, ja niin tietty muuvallakkii mualimassa. Neroloila on omat oppinsa ja menetelmänsä, hyö eivät sotkeevu lillukanvarsiin, van pystyyt ne kiertämmään..;)

    • Sitä kekseliäisyyttä ja nerouttakin voi käyttää sekä hyvään että pahaan. Nerokkaasti ihminen on kehitellyt tappavia aseitakin kuten atomipommin.

      Kyllä tämmöisenä vähemmän nerona on kuitenkin hyvä ja hauskakin elää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s