Onnea Juhani Aho, sinä elämän, naisten ja aatteiden mies – kouluaikani kuivakka lukuelämys

Juhani Ahon syntymästä on tullut kuluneeksi 150 vuotta.

– Eikö meillekin ostettaisi lamppua?
– Mitä ihmeen lamppua?

Juhani Aho juhlisi ensi sunnuntaina, jos eläisi, 150-vuotispäiviään. Juhlavuoden kunniaksi on ilmestynyt Panu Rajalan kirjoittama Juhani Ahon elämänkerta. Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat julkaisivat kyseisestä opuksesta arvionsa tänään torstaina. Vähän ristiriitaisia ovat nämä Jouko Grönholmin (TS) ja Jyrki Nummen (HS) kirjoittamat arviot. Otsikoina seisoo: Rajala palmikoi elämän ja tuotannon kaavamaisesti ja arveluttavasti (Grönholm) ja Tuttuja juttuja Juhani Ahosta, vetävästi  (Nummi).

Ehkä Juhani Aho jää kirjallisuushistoriaan tästä arvostelijoita melko vähän imponoineesta teoksesta huolimatta. On sen verran suuret ikäluokat tavailleet Rautatietä ja naureskelleet hyväntahtoisesti kertomukselle Siihen aikaan kun isä lampun osti, että kirjailijan maine on ja pysyy. Mutta on myös  nukuksiin asti vietetty kouluissa kevättalven tunteja Ahon Lastujen parissa ja opittu lukukokemuksen myötä inhoamaan kaikenlaista kalastusta ja metsässä kuhkimista, on yritetty innostua lukiossa Juhasta ja yliopistossa nukahdettu lukusalin tuoliin Papin tyttären kanssa, on jätetty Kevät ja takatalvi kokonaan koskematta. Suuret ikäluokat tuntevat siis Juhani Ahon melko hyvin.

Lämpimästi ajattelenkin tätä Suomen ensimmäistä ammattikirjailijaa ja sanomalehtimiestä. Osasi mies kirjoittaa, vakuuttaa varmasti nykyinenkin äidinkielenopettaja. Sitä paitsi Juhani Aho on leimautunut myös varsinaiseksi naistenmieheksi, vaikka ei ehkä naissuhteineen vielä pääsisi  Ilta-Sanomien lööppeihin.  Ammattikirjailijalla oli sentään yhtaikaa kaksi vaimoakin: vihkimällä vihitty  kuvataiteilija Venny Soldan ja tämän sisar Tilly. Toisen kanssa kaksi poikaa ja  toisen kanssa yksi. Siinäpä tyylikäs suoritus ja esimerkki nykyajan urhoille, mitem taiteilla kahden naisen välillä ilman suurempia riitoja.

Hyvä, lämmin, hellä ja  savolainen Juhani Aho taatusti eläessään oli. Mitä vielä tuohon erotiikkaan tulee, niin eroottisin dokumentti kirjailijasta lienee valokuva, jossa hän kelteisillään selvittelee verkkoja rannassa. Pieni masu siinä ihanasti pömpöttää, ei mikään muu. Onnea siis sinulle Juhani Aho, kirjailija, jota juhlittiin jo silloin kun vielä elit, sait kirjailijaeläkkeen jo 45-vuotiaana ja kunniatohtorin arvon. Tutkijoitakin olet viehättänyt monen opuksen verran.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, kirjat, mynämäki, sano suoraan, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Onnea Juhani Aho, sinä elämän, naisten ja aatteiden mies – kouluaikani kuivakka lukuelämys

  1. Aili Nupponen sanoo:

    On vähän huonossa muistissa nuo kouluaikaiset Juhani Ahon teokset, tosin Rautatien muistan (ei ollut mikään mahtava lukukokemus) ja Papin rouvan ja nuo mainitut Lastut. Tosin Valituissa teoksissa olivat vielä teokset Juha, katkelmia Panusta, Kevät ja takatalvi, Kanna ristisi ja Wilhemiina Wäisänen. Ostin Valitut
    teokset v. 1956 ollessani 14v.

    Mutta se mikä minut sai kovasti Ahosta kiinnostumaan, oli tuo teeveesarja Juhani Ahosta, Venny Soldanista ja Tilly Soldanista. Olihan se jonkin verran erilaista elämää kuin tuon ajan tekosiveellinen ja salasyntinen elämäntapa.

    Jos nyt nuo Juhani Ahon teokset olisivat tarjolla kustantajalle, menisivätkö edes seulasta läpi? Epäilen vahvasti sitä. Mutta tietenkin: eri aikaa silloin elettiin—.

    • tammikuu44 sanoo:

      Siis samat tuntemukset kuin minullakin tämän Juhanin suhteen! On se kumma kuinka mainen kunnia katoaa tai olisiko niin, että maailma muuttuu ja ihmisten maku sen mukana.

      Aho taitaa kiinnostaa enää vain noita tutkijoita. Koulussakin huomasin, että Rautatie ei kertakaikkiaan pure nykynuoriin, ja niitä lastujakin on vakea saada nuoria lukemaan.

      Tuommoiset valitut teokset puoltavat kyllä paikkaansa siinä suhteessa, että kun ne ovat tarpeeksi kauan siinä hyllyssä odottaneet, jonakin sateisena kesäpäivänä ne tuntuvat jopa pelastukselta ja voi yllättyä iloisesti!

      Mainitsemasi tv-sarja oli minustakin hyvin tehty ja mielenkiintoinen. Saisi tulla nyt uusintana!

      • Aili Nupponen sanoo:

        Moi Tuula!

        Kyllä minä ne silloin nuorena luin kaikki läpi, mutta pitää olla melko kova kiinnostus, jos lukee kirjan uudelleen. Tuota Papinrouvaa olen joskus miettinyt, jaksaisinko sen lukea.

        Täytyy oll tosi hyvä kirja, jos sen lukee moneen kertaan, ja sellaisiakin on, esimerkiksi Sinuhe egyptiläinen, Mika Waltarin romaani. Myös Eeva Joenpellon Lohja-sarjan luin viime syksynä uudelleen, ja onhan niitä muitakin.

      • tammikuu44 sanoo:

        Sitä minäkin, että kirjan täytyy olla tosi hyvä kuten tuo Sinuhe ennen kuin siihen tarttuu toisen kerran. Runot ovat asia erikseen.

        Hyvää Juhani Ahon syntymäpäivää jo nyt!

  2. Johanna sanoo:

    Ai että vain tutkijoita kiinnostaa Juhani Aho? Minusta hänen huumorinsa on sellaista, että mitään ei varsinaisesti sanota tyyliin että katsokaa nyt miten ha-ha-hauskaa. Se vain tulee siitä, mitä ei sanota, mikä jää ilmaan roikkumaan. Esimerkiksi Rautatien loppu, jossa todetaan, etteivät Matti ja Liisa enää koskaan puhuneet mitään koko rautatiestä. Eihän tuolle asetelmalle voi olla hymyilemättä kaiken sen revohkan jälkeen, minkä he kävivät, kun rautatietä lähtivät ihmettelemään.

    Lisäksi minusta Juhani Aholla on mukavan omintakeisia lauserakenteita, niitä on hauska seurailla. En ole todellakaan mikään kirjallisuudentutkija, pois se minusta, mutta tähän herraan palaan aina ja aina vaan…

    • tammikuu44 sanoo:

      Tottahan Aho on merkittävä kirjailija, mutta ei miehen teksti nyt nykyään enää pure samalla lailla kuin omana aikanaan. Mies seurasi omaa aikaansa ja kirjoitti silloisista uusista keksinnöistä, öljylampusta ja rautatiesta. Huumoria toki on mutta sekään ei enää tahdo purra. Vaikka toisaalta tuo vanha tyyli on saanut jonkinlaista lisäarvoakin. Mutta jos miestä vertaa vaikka Aleksis Kiveen jää Suomen ensimmäinen ammatikirjialija kauaksi jälkeen ja meille nykyajan ihmisillekin vain vinkkailee sieltä 1900-luvun alusta.

      Äärimmäisen hyvä, että vielä löytyy nuoria ihmsiä, jotka viihtyvät savolaisen sanakäyttäjän seurassa. Kyllä Aho elää kituuttaa niin kauan kuin kirjallisuudesta puhutaan! Mutta on tuolta ajalta muistissa toki puhuttelevampiakin kirjailijoita kuten Maria Jotuni, Ilmari Kianto tai Maiju Lassila. Kotimainen proosa kehittyi kovasti Ahon loppupään tuotannon aikoihin.

      • Johanna sanoo:

        Kaksi kommenttia tähän:

        Aleksis Kivi on toki omassa luokassaan, verrattiinpa melkein kehen tahansa. Sikäli olet oikeassa, että Aho oli aikansa tulkki, ehkä vähän sellainen journalisti menneestä ajasta.

        Siitäpä onkin pitkä aika,kun joku on viimeksi sanonut minua nuoreksi. ;)

      • Eläkeläistä nuorempi kuitenkin!

        Sellaiseksi ikoniksihan se Kivikin on tullut, että vähän sokeaiksi tullaan ja kehua retostellaan kaikkea miehen kynästä lähtenyttä.. Mutta tarkoitin sitä, että Aholla ei ole sitä alkuvoimaa, jota Kivellä ja myös hiukan nuoremmilla kuten Maiju Lassilalla, Ilmari Kiannolla tai Maria Jotunilla ja Minna Cathilla on. Ahon aikoihin ei juuri vertailukohtia ollut muita kuin tuo Kivi, joka hänkin oli jo mannan majoille mennyt. Että siksi hänet nyt siihen nostin vertailukohdaksi.

        Aho tuntuu sellaiselta pikkusievältä ranskalasivaikutteiselta ”kansanmieheltä”, joka hymysuin katselee rahvaan hauskoja touhuja, eikä näe pintaa syvemmälle, jos vertaa häntä noihin raskaansarjan realisteihin. Tai no, onhan siellä tietysti yritystä: Juha, Kevät ja takatalvi ja mitä näitä nyt olikaan…

        Että keitetään kahvit Juhani Ahon kunniaksi!

  3. jr sanoo:

    Nykynuorena sanon, että kyllä kiinnostaa tämä Aho ja hänen kirjansa.

    Ja muuten tämä blogi myös. Hyvä Tuula!

    • tammikuu44 sanoo:

      Kuulut siis niihin tosifiksuihin nuoriin! Hyvä. Nimitträin nykyään nuoret ovat monesti paljon-paljon fiksumpia kuin tällaisten eläkeläisten nuoruuden aikoina.

      Kiitos kommentista ja käyppä toistekin kurkistamassa!

      Siitä Ahosta vielä: sinulla on näemmä mielikuvitusta ja kykyä paneutua myös menneiden aikojen meininkeihin, itse asiassa ihmiset eivät ole paljon muuttuneet, nykyään ihmetellään tietotekniikkaa ja Ahon aikana ölylapppua ja rautatietä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s