Musta neliö, nykyajan ikoni ja ennuste

Malevitsin Musta neliö enteilee hyvin tätä päivää.

Taide ei ole koskaan lällärikamaa. Se ihastuttaa ja vihastuttaa. Voin hyvin kuvitella järkytyksen, minkä pietarilaisyleisö koki viime vuosisadan alussa Kasimir Malevitsin asettaessa näytteille Mustan neliönsä: maailmankirjat ovat nyt sekaisin, vanha maailma on lopuillaan! Malevitsille teos merkitsi hengen niskalenkkiä aineesta.
Vielä nykyäänkin teos lyö ällikällä. Siinähän on vain musta neliö, sokeakin näkee, että siinä on musta neliö. ”Mitäs siinä kakistelet, vai onko pääsi pimeä pönttö?” sanon ihmettelevälle päin naamaa.

Aamulla luin pääkaupungin lehdestä Timo Valjakan arviota Helsingissä avoinna olevasta Tretjakovin gallerian kokoelmista kootusta näyttelystä Värin voimaa. Taas hurmaannuin katsellessani Malevitsin Mustaa neliötä – vaikka vain postimerkin kokoisena kuvana lehden sivulla.

Myönnettäköön, että ei ole valtava  ihme, että työn sankarit  viime vuosisadan alkupuolella jonkun verran ihmettelivät Mustaa neliötä. Taiteilijoidenhan piti olla koko sielullaan rakentamassa uutta yhteiskuntaa.  Kovin synkältä siis näytti taitelijan silmin  munastaan kuoriutuvan Neuvostoliiton tulevaisuus, pelkkää mustaa. Eikä  ihme ollenkaan, että kommunismin kovan ytimen rakentajat kielsivät koko orastavan avantgarden.

Maalevitsin Musta neliö kertoo myös nykyajasta.  Pelkkää mustaa näkyy tulevaisuudessa, jos tätä menoa jatketaan.

Venäjällä myös taide osallistui vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen yhteiskunnan rakentamiseen. Voi vain suu auki hämmästellä, mikä uskallikko ja näkijä Mustan neliön maalaaja oli. Ei ihme, että kommunismin kovan ytinen rakentajat kielsivät koko orastava avantgarden. Isä aurinkoinen itse ehkä aavisti kolhoositalouden älyttömyyden ja niinpä reippaasti julisti, että taiteilijanretkut pysyköön kiltisti sosialistisessa realismissa, geometrisista kuvioista musta neliö on pannassa, kolmio sen sijaan kelpaa toistaiseksi.

Nyt taas ihaillaan Malevitsin Mustaa neliötä Helsingissä. Malevitsin uuden ajan ikonissa on voimaa, se panee miettimään siinä missä vanhat kirkolliset ikonitkin, tai enemmänkin.
Malevits teki neliöstään neljä eri versiota, Yhtä niistä kannettiin hänen hautajaissaattueessaan vuonna 1935. Se siirtyi perillisiltä Pietarin Eremitaasin kokoelmiin 1998,

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, mynämäki, sano suoraan, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Musta neliö, nykyajan ikoni ja ennuste

  1. Samppa sanoo:

    Se versio mustasta neliöstä jonka näin, onkin vähän vinossa. Siitä huolimatta, työ oli enemmän kuin vain neliö. En osaa sanoa mikä siitä teki erinlaisen, kuin vain neliön. Mutta jotain siinä vaan oli. Hämmentävää.

  2. SIS sanoo:

    Katselen ja ymmärrän, ettei minun pidä ymmärtää. Minun pitää kokea, Kokea vielä enemmän.

    • tammikuu44 sanoo:

      Siitähän se musta neliö niin kumman kiehtova onkin, kun sen voi kokea miten vain , kukaan ei voi väittää, että koet väärin. Sehän on itse asissa vain musta neliö!

  3. Aili Nupponen sanoo:

    En oikein jaksa hurmioitua mustasta neliöstä, mutta jos olisi paljon erivärisiä neliöitä sopivassa järjestyskessä, saattaisin sen tehdäkin.:D

    • tammikuu44 sanoo:

      Loistavaa Aili: taatusti me hurmioituneet olemme ainakin osittain menneet meitä viisaampieni (?) lankaan ja kehua retostelemme mustaa neliötä, vaikka monivärinen olisi paljon metkampi.

  4. SIS sanoo:

    Kommentoin vielä hieman ymmärtämisestä ja kokemuksesta: olen usein ihmetellyt kommentteja taiteen ymmärtämisestä. Ei taidetta – eikä mustaa aukkoa – pidä ymmärtää. Se pitää kokea omassa sydämessä. Juuri samoin kuin työ pitää tehdä sydämellä, ei vain viran puolesta.Kävin tänään pitkät keskustelut asiasta Tuula sun ent. kollegan kanssa. Mulla on sua ikävä! Onneks on toi mun miäs j
    ja aika moni muukin, mutta Vehmaalla olen melko yksin. Olenko siis jotenkin epäonnistunut?!

    • tammikuu44 sanoo:

      Et sinä ole epäonnistunut, päinvastoin. Rehellinen pitää olla. Jos joku ei ns, ymmärrä jotain, kannattaa ainakin kuunnella, katsella, miettiä ja olla tekemettä eroa hyvän ja huonon välilä. Olisko tämä kristillinen uskomme tehnyt meitä näitä ikuisia hyviin ja huonoihin jakajia?

      No, mielestäni voi varsin hyvin ymmärtää moniakin asioita sillä tunnetasolla. Tämä kai tarkoittaa sitä mitä sanot ”kokea sydämessään”. Tuo Ailin kirjoittama kommetti, että ”en jaksa hurmioitua mustasta neliöstä, mutta paljon erivärisiä neliöitä saattaisi sen tehdä” on mainio. Hän jättää arvoinnin ja ymmärtämisen kunkin omaksi asiaksi eli on avoin sille mustallekin neliölle, se ei vain ole vielä täysin kolahtanut.

      Taidetta ei tosiaankaan pidä ruveta ymmärtämään, silloin kyllä sen tappaa kokonaan. Taide haluaa olla vapaa! Kasvatustiede ei oikein sovi taiteen olemukseen, taide haluaa hyppiä rajojen yli, ei matkia ja kerrata vanhoja kaavoja. Taide ei useinkaan ole kiltti.
      Näin luulen.

      En muuten päässyt sinne Taidekodon avajaisiin, koska en tosiaankaan jaksanut (vanhuus) lähteä kiertämään Turun kautta. Mulla on vähän kiirettä sen luovan kirjoittamisen aineopintojen kanssa. Kari Levola treenaa meitä noissa novellin kirjoittamisissa varsin ammattitaitoisesti ja huumorilla. Tässä nyt ilmeisesti väsätään novelli joka viikko.

  5. mm sanoo:

    Kirjoituksesi herätti muistoja ja ajatuksia. Kiitos.

    Jäin miettimään taiteen suhdetta vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Poikkesimme 1984 ohikulkumatkallamme Moskovassa tuossa Tretjakovin galleriassa. Silloin suurin osa näytteillä olevasta taiteesta oli tuota mainitsemaasi sosialistista realismia, jonka muistoja taas näimme Tallinnan Kumussa tällä vuosituhannella. Jäin miettimään, näkeekö taiteilija oikeasti tulevaisuuteen vai tulkitsemmeko me vain taidetta kulloisessakin kontekstissamme. Onko taiteen tehtävä tuoda viestiä tietyltä ajalta vai antaa virikkeitä kuhunkin aikaan…

    Ei hassumpi neliö, kun saa näin monien ajatukset virtaamaan…

    • tammikuu44 sanoo:

      Ei hassumpi neliö ollenkaan! Silloin kun Neuvostoliittoa alettiin rakentaa, otettiin innolla mukaan taiteilijoita haluttiinhan luoda aivan uusi ja uljas valtio. Modernismi olikin paitsi sallittua myös kovasti kehittymässä. Taiteilijat ymmärsivät ja uskoivat, että Venäjästä syntyy tosi upea tasa-arvoinen ihmisten onnela. Kun Lenin kuoli, tämä saatanallinen Stalin nousi valtaa.Se oli modernislmin loppu. Isä Aurinkoinen luotti teräkseen, ei taiteeseen, Olisi siis pitäny luottaa myös siihen, että ihminen haluaa unelmoida ja tehdä kaikkea uutta ja turhaakin – kuten taidetta. Taiteilijijat ovat usein näkijöitä ja taide voi ohjailla myös ihmisten ajattelua. (uskon näin)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s