Reviiriä etsimässä Turun kirjamessuilla

Kyllä sitä nyt ollaan niin kirjailijaa, niin kirjailijaa - vanhat konkarit Turkka Hautala ja Ville Hytönen, alkuaan reviirilaäisiä hekin, antavat kannustusta ja neuvoja vuoden 2011 Reviirin kirjoittajille. Reviristit istuvat katsomossa kiltisti keltaiset kerberat käsissä, mutta sitä ei näy kuvassa. Monista heistä kuullaan vielä!

***

Kaikkihan tuntevat kansanviisauden ja vertauksen pyörivästä puolukasta marjastajatytön genitaalialueella. Tismalleen tämän puolukan lailla  pyörin perjantaina Turun kansainvälisillä kirjamessuilla. Etsin Reviiriä. Toki löysin etsimäni, mainion Reviiri-julkaisun, mutta “kansainvälisyys” sai minut hämminkiin.

Messujen saatanallinen meteli sai maalaisen kerta kaikkiaan pois tolaltaan. Muistui elävästi mieleen onnellisesti taakse jääneet vuodet peruskoulussa. Siellä tosin metelin sai hetkittäin taukoamaan ovelilla didaktisilla tempuilla kuten karjumalla, mutta messujen kakofoniaa ei voi hillitä millään inhimillisillä konsteilla.

Siitä huolimatta koin ilonpilkahduksia. Muistan ilolla taapaamiani vahoja, ei kovinkaan raihnaisia, kollegoitani Marjukkaa, Sinikkaa ja Karia: kiitos kahvista ja sokerimunkista! Muuta makeeta sain nauttia, kun pysähdyin aforistimiesten kojun luona. Tosin esillä olevat opukset vaikuttivat ensivilkaisulta kovin ohuilta ja mitättömän näköisiltä, vähän niin kuin köyhän miehen saunakasseilta. Mutta kun huomasin myyntimiehet, mielipiteeni tarinainsa laadusta muuttui.

Kirjailija Hannu Hirvonen lumosi minut niin, että jopa ostin hänen aforistikokoelmansa Kiireestä kantapää. Kirjaa siinä selatessani huomasin, että kyllä tämmöiset lyhyet aforismit hyvinkin huonomman runon voittavat. Niissä on puolensa venäläisiin klassikoihin verrattuna: keksityt viisaudet eli  nämä aforismit ovat lyhyitä. Huumoriakin löytyy. Esimerkki Hirvoselta:

Sivistyksen ohut pintakerros. Sen täytyy olla nanotekniikkaa.
Raha puhuu. Vastuu jää kuulijalle.
Tyhjässä pullossa on viesti.

Pienessä kirjassa onkin paljon luettavaa. Siis edullinen sijoitus. Makeeta oli  sekin, kun hoksasin varsi hauskannäköisen nuoren miehen. Tunnistin Joni Pyysalon, runoilijan, jonka juuri ilmestynyttä novellikokoelmaa olen iltaisin lueksinut. Nuorimies poseerasi iloisesti kameralleni. Makeeta!

Reviirikin  sitten löytyi Varsinais-Suomen messuosastoilta. Meteli tosin haittasi reviristien lukihetkiä melkoisesti. Tämän vuoden reviristit saivat kukkansa Tuula Amberlalta ja kannustusta Reviiri-antologian päätoimittajalta Kari Levolalta. Uskoa kirjoittamiseen valoivat uusiin kirjoittajiin vanhat reviristit, nykyiset kirjailijat Emma Puikkonen, Turkka Hautala ja Ville Hytönen Agricola-lavalla pidetyssä paneelissa. Tosin Hautala yritti hiukan väheksyä Reviirin antamaa potkua. Joten hänelle annettakoon tukkapöllyä.

Reviristeistä kannattaa panna mieleen erityisesti vielä lukiota käyvä turkulainen Klaus Maunuksela, joka luonnehtii itseään kulttuurin irtolaiseksi. Hoidetaanpa siis hyvin kaikkia aloittelevia irtolaisia! (Katso lisää täältä!)

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, kirjat, mynämäki Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Reviiriä etsimässä Turun kirjamessuilla

  1. SIS sanoo:

    No mutta elämä jatkuu ja messut menee menojaan… kieltämättä se kakofania sai minut ärtymään, mutta onneksi tapasin paljon tuttuja, mm. kolme vahvaa ja elämäniloista Tuulaa. Kaksi Tuulaa tuli viime yönä luetuksi kolmannen säveliä odotellessa. Messuhumina siellä jatkunee, mutta eletäänpä vielä messujen jälkeenkin ja keksitään jokin hauska pieni performanssi, vaikka joku Oheis-sellainen. Miten olis Oheis-Reviiri?!

    • Itse asiassa tekisi mieli käydä siellä messuilla vielä tänäänkin, koskapa jäi niin paljon näkemättä ja kokematta. Mutta luen lehdestä, mitä siellä eilen on ollut. En vain uskalla mennä halkemaan aamun aviisia, koska naapurin kissa ryntää kymppuuni ja vaatii jotain herkkupalaa, mutta kissanruoka on loppu ja kaupat aukeavat vasta klo 12.

      Mitä tulee performanssiin niin onhan siellä Oheisessa käytävä. tässä on vain vähän kiireitä nyt, mutta ennen joulua kumminkin.

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Vihdoinkin näin sitten kuvan sinusta, Tuula.:)

    Onneksi olkoon, että olit kirjamessuilla mukana!

    Tuo Pasi Hirvosen nimi on ollut viime aikoina esillä, luulin häntä pohjoiskarjalaiseksi, mutta nimeä ei löydy ainakaan Latvavesiltä-tietokannasta.

    On oikein mahtavaa, että suomalainen kirjallisuus voi hyvin, ja että sille nousee hyviä, lahjakkaita kirjoittajia.:D

    Oikein hyvää sunnuntaipäivää sinulle, Hymyilevä Tuula<3

    • tammikuu44 sanoo:

      Hei, aforismikokoelma, jonka ostin on HANNU Hirvosen. Hän on turkulainen kirjailija ja kirjoittanut paljon ja monenlaista. Runojakin ja monia tyylikkäitä nuortenkirjoja.

      Tärkeää on mielestäni myös se, että me eläkeläiset kirjoitamme niin kauan kuin sormet näppäimillä liikkuvat!

      Kiitos, hyvää sunnuntaipäivää sinnekin päin!

  3. Maija M sanoo:

    Liittyen tilanteen kakofoniaan: se oli niin kuin H. Hirvosen kirjassa luki – tuli hetkisestä hektinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s