Runoilija ja tietokonemies, luovia neroja kumpikin. Tomas Tranström ja Steve Jobs saivat yhtä paljon palstatilaa perjantain kehdessä.
Maailman kuuluisin omena on tätä nykyä se omena, josta joku on ainakin kerran jo haukannut, Applen omena. Yrityksen loi kaverinsa kanssa amerikkalainen Steve Jobs 1970-luvulla, Hän oli visonääri. tulisieluinen taistelija, keksijänero, tietokonealan supertähti, jolle hurrattiin kuin rocktähdelle hänen ilmestyessä mustassa poolopaidassaan puhumaan. Maailma meni alkuviikosta sekaisin, kun tuli tieto Steven Jobsin kuolemasta.
Jobs loi jotain vallan uutta, osasi tehdä tekniikasta helppokäyttöistä ja houkuttelevaa. Ihmiset hullaantuivat ja ovat vieläkin sekaisin Applen iPod-musiikkisoittimesta, iPhone-älypuhelimesta ja nyt viimeksi iPad- taulutietokoneesta. Siinä vasta luova mies, joka luotti vaistoonsa enemmän kuin markkinatutkimuksiin. Tätä miljonääriä ja äksyä miestä muistellaan nyt ympäri maailmaa.
Alkuviikosta sai toinenkin nero yhtä paljon palstatilaa Applen luojan ja kehittäjän kanssa, hän on 80-vuotias ruotsalainen Tomas Tranströmer, joka ei ole superjulkkis tai tietotekniikkanero. Hän on kovasti vanhanaikainen. Hän on runoilija. Torstaina nimittäin selvisi, että Tomas Tranströmerille on myönnetty tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinto. Hänessä täytyy olla sitä sama luovuutta kuin Steven Jobsissakin! Ei ole helppo uskoa, että runoilla pääsee tekniikan miehen rinnalle. Tranströmerin runoja on tosin käännetty 60 kielelle, suomeksikin, mutta kuinka moni tuntee hänet edes nimeltä?
Tranströmer muistuttaa kovasti Jobsia siinä, että hän tarjoaa raikkaan väylän elämään ja näkee asiat uudella tavalla samoin kuin Jobs. Runoilija luo yksinkertaisia kuvia jokapäiväisestä elämästä ja kokemuksistaan; Jobskin lähestyi maailmaa ja tekniikkaa yksinkertaisesta vinkkelistä, teki tekniikan helpoksi.
Tranströmer on tunnistanut ihmisen sisimmän. Hän kuvaa maailmaa, joka on herkeämättömässä liikkeessä. “Tranströmer rakentaa olemisen peilitalon”, kirjoittaa Jukka Petäja (HS 7.10.) Kokoelmien niminä sellaiset kuin Eläville ja kuolleille, Totuuden kynnys, Surukondoli.
“ Jokainen ongelma huutaa omaa kieltään./ Kuljen vainukoirana totuuden jälkiä.”
“ Masennus lakkaa./turha lakkaa./ Korppikotka lakkaa lentämästä.”
“En ole tyhjä, olen avoin.”
Kunniaa ovat molemmat ansainneet ja saaneet. Toinen on edistänyt välineitä ja toinen sisältöjä, jotka eivät toimi ehkä kovinkaan hyvin näissä välineissä. Onkohan niin, että sisällöt, jotka eivät toimi näissä nerokkaissa välineissä, menettävät jotakin arvostaan ihmisten mielissä, jotka ovat hullaantuneet ennen kaikkea härveleihin?
Luultavasti olet oikeassa.Mutta näitten härvelirakastajien joukossa on noita runoilijoitakin. Eikös herra Runo Pasanenkin ole ainakin jonkin verran sellainen… Sitäpaitsi luin lehdestä, että herra Jobs opiskeli potkut saatuaan kalligrafiaa, joka on käsi- ja aivotyötä, runoiluun verrattavaa syventymistä.
Noihin Applen tuotteisiin en ole tutustunut, valitettavasti. Sanovat tosiaan niitä helpompitoimintoisiksi kuin näitä Windows-pohjaisia koneita.
Ja myös runoilija Tranströmeriin pitää tutustua, ehdottomasti!
Vaikka on ollut suomennoksia, en ole vain ’törmännyt’ miehen teoksiin, hänestä ei ole meillä paljon kirjoitettu (ainakaan paljoa) aikaisemmin. Mutta kyllä sitten nyt puhutaan…
Oikein mukavaa viikonloppua sinulle, Tuula<3
Kiitos Aili! En minäkään Tranströmeriä tunne. Pitää siis tutustua. Tuntuivat Hesarissa olleet runot mainioilta.
Tranströmer ei puhu enää kuin muutaman sanan, sillä hän sai jokunen aika sitten aivoverenvuodon, jossa yhteydessä puhekyky meni lähes kokonaan. Mies kuulemma kuitenkin vielä runoilee!
Onpa hyvä: aivotoiminta ei ole ainakaan loppunut…
Oikeastaan monelle julkisuuden ihmiselle olisi vallan hyvä, että turhaa pälpätystä hillittäisiin.jollain konstin. Onhan semmoinen sananlaskukin, että ” tyhjät tynnyrit kolisevat eniten”..
No jos ihan rehellinen olen, niin olin kyllä kuullut Tranströmeristä aikaisemmin ja lukenut hänen runojaankin, mutta en olisi ikinä uskonut hänene saavan nobelia. Ajattelin sen olevan taas jotakin ruotsalaisten vouhotusta.
Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmassa joku vatipää toivoi tietysti häntä. Myönnettäköön, että on hänellä joitakin ihan jees runoja ja joskus hän onnistuu löytämään hyvän lauseen. Mutta silti, nobel… haloo…
Ei taida Tranströmer olla verrattavissa nykyrunoilijoihin, ei ainakaan ole kovin kokeilevaa hänen runoutensa. Vanhat ukot valitsevat näitä Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajia ja se varmasti antaa suuntaa valinnalle. Ja valinnassakin määrää aina myös se, että kirjailija on antamut huomattavan näytön kyvyistään, kaipa Tranströmer on ainakin Ruotsissa kovasti luettu – siis ainakin iäkkäiden suosiossa. Saattaa olla mukana koulujen opetusohjelmassakin.
Sitäpaitsi runous yleensä on niin vähän lukijoiden suosiossa, että Nobelin myöntäminen jollekin runoilijalle tuntuu ihmisistä hiukan liioitellulta.
Mutta ei kun pokkana lukemaan Tranströmeriä; kuten kerroit sieltä löytyy helmiäkin!.