Bussipysäkillä / Pakinaperjantai 21.10.

Raumalaisella bussipysäkillä sitä vasta hauskaa on: siellä voi tavata kesäisin Nyyperin ja Branderi eli Tapio Niemen ja Hannu Heinon. Ja silloin juttu vasta luistaakin.

Bussipysäkillä koetellaan ihmisen kansalaiskunto. Hienoimpien bussipysäkkien etunenässä ovat Turun kauppatorin pysäkit. Bussipysäkillä voi tavata ihmisiä laidasta laitaan, pysäkillä luokkaerot katoavat, siellä arvot punnitaan, sydämensivistyksen määrä mitataan.

Kokeneen bussinkäyttäjän tuntee heti. Katsokaapa, miten hän saapuu pysäkille reippain  askelin, katse varma, puolittain sisäänpäin kääntynyt, kantamuksia melkoinen määrä. Vain vilkaisu  katoksen alla olevaan penkkiin, nopea arvio siinä istuvista, penkillä kyhjöttävien sosiaalinen status on nopeasti selvitetty, heikoksi havaittu. Kokenut, hymytön  bussinkäyttäjä tuntee aikataulut ja osaa odottaa bussiaan kadun reunassa suoraselkäisenä; bussiin ensimmäisenä ja istumapaikka etupenkistä!

Täysin erilainen bussimatkustaja on ns. touhottaja. Kassit pullistellen hän saapuu juoksujalkaa pysäkille ja alkaa heti kysellä, mistä lähtee bussi Runosmäkeen tai Naantaliin. Useimmiten se lähtee juuri tästä, mutta on jo mennyt pari minuuttia sitten. Ei auta muu kuin istua penkille nyrpeän näköisenä.

Sitten on Pekka Puhelias. Hän tulee letkein, melkein kuin lomalaisen  askelin, istahtaa viereesi penkille, alkaa heti tehdä huomioita säästä. Jos kerrankin nyökkäät, alkaa tulla juttua, miten aina terveyskeskuksessa  joutuu odottamaan tai  mitkä ovat miekkosen veriarvot ja kuinka kirotun kalliiksi tulevat lääkkeet. Joskus saa kuunnella, miten  niissä tyypin monissa leikkauksissa on käynyt aina huonosti, ja hyvässä lykyssä pitää tuijotella muutamia leikkausarpia. Jos oikein lykästää, saa kuulla, kuinka velipoika kuoli  diabetekseen, joka sinullakin sattuu olemaan, ihan yllättäen.

Harvinaista ei ole myöskään hiprakassa olevan rasistin kohtaaminen. Rasisti Reiska alkaa huudella vieressä seisoville somalitytöille. Tämmöisen kanssa kannattaa aina heittäytyä juttusille ja näin kääntää  huomio  pois somalitytöistä. Tytöt vaistoavat selvästi jytkyjuopon puheet.

Vaivasi palkitsee moininkertaisesti somalityttöjen aurinkoinen hymy.  Se lämmittää vielä  bussissakin koko pitkän matkan, aina kotiin saakka..

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, EU, ihmiset, Linja-autot, mynämäki, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Bussipysäkillä / Pakinaperjantai 21.10.

  1. Lepis sanoo:

    Taidan kuulua touhottajiin :)

  2. marjattah sanoo:

    Hee, tunnistin heti ’kokeneen bussinkäyttäjän’ :) Olen nokka pitkänä, jos vakipaikkani on varattu. Osaan kotibussin aikataulun ulkoa, kun ei ole vielä tullut mentyä autokouluun. Verraton juttu taas, nyökyttelen joka kohdassa.

  3. isopeikko sanoo:

    Olipas vekkuli pussipysäkkihahmoanalyysi. Ihmisiä on niin mukava luokitella :)

    • tammikuu44 sanoo:

      Ihmiset ovat niin erilaisia, ja erilaisuus on tietysti vain hyväksi ja mukavaa. Ja yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s