Sodan traumat siirtyvät isältä pojalle

Isien sodat -sarja Tv 1:llä on ajankohtainen nyt ja tulevaisuudessa. Se näyttää, mitä sota saa aikaan vielä vuosikymmeniä päättymisensä jälkeen. Viime tiistaina nähdyssä Isien sodat -sarjan ensimmäisessä osassa Ukko Kärkkäinen kertoi omasta sodan vammauttamasta isästään ja kaikesta siitä vuosikausia vaietusta, mitä sota perheessä sai aikan. Ei ainoastaan isä vammautunut vaan sota vammautti koko perheen.
– Sota särki mun isäni, ja niitä sirpaleita on tullut minuun asti – ja mun kautta myös mun perheeseeni, sanoo Ukko Kärkkäinen.

Meistä suuriin ikäluokkiin kuuluvista lähes jokainen on saanut kokea kodissaan sodan jälkipuintia joko kertomuksina, viinanjuontina tai lapsen käsityskyvyn ulottumattomissa olevina riitoina, pahimmillaan väkivaltana. Tuskin yksikään sodasta palannut isä oli enää normaali, samanlainen kuin sotaan lähtiessään! Mutta asioista ei heti sodan päätyttyä puhuttu, ei ollut joka nurkalla ja koulussa psykologeja kuten nykyään.

Myös näennäisesti onnellisissa oloissa lapsuutensa Ruotsissa sotalapsina viettäneet ovat alkaneet avautua: vasta nyt on huomattu, että hyvää tarkoittava teko olikin suuri virhe. Äänensä saavat vasta nyt kuuluviin Ruotsiin lähetetyt, sotalapset.

Kävelin aivan äsken Mynämäen hautausmaalla ja katselin sodissa kuolleiden hautoja. Mitä pitää ajatella, kun syntymävuosi on 1923 ja kuolinvuosi 1941? Mitä mahtoivat ajatella näiden 18-kesäisten poikien äidit kuolinviestin tullessa ja ollessaan vastassa ruumisarkkua, jonka päällä oli viesti: Ei saa avata.  Mitä mahtoivat miettiä lopun elämänsä…

Ukko Kärkkäinen toteaa, että hänen työuupumuksensa kasvualustana on ollut sodan aiheuttamat traumat. Voi helposti uskoa, että myös monen muun heti sodan jälkeen syntyneen työuupumus johtuu samanlaisista, perityistä sotatraumoista.  Sodan tuhoja ei hetkessä eikä vuosikymmenissäkään noin vain raivata.  Ne kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle, jos niistä ei voi edes puhua.

Tulevissa Isien sodat -sarjan  jaksoissa kokemuksiaan erittelevät  vielä viiden sotakokemusten sairastuttaman miehen  lapset. Yksi heistä on Hannu Nurmio eli muusikko Tuomari Nurmio.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, Itsenäisyys, mynämäki, Väkivalta Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

16 vastausta artikkeliin: Sodan traumat siirtyvät isältä pojalle

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Minun isäni ei ollut sodassa ikänsä vuoksi, mutta renkimme oli. Hänen takiaan olen kantanut sotatraumoja koko ikäni. Hän oli se kolmas pyörä isän ja äidin avioliitossa, joka hajosi, kun olin 14v.

  2. Hirlii sanoo:

    Tämä on mielenkiintoinen sarja, eräs kiinnostavimmista mitä teevee tarjoaa, kun ei sieltä juurikaan tule mitään sellaista mitä viittin kattoa.

  3. runopasanen sanoo:

    Jonkinlaisen käsityksen sodan vaikutuksista ihmisen mieleen saa tutkimuksesta, joka on tehty amerikkalaisille sotilaille. Sen mukaan 98 % sai ”vamman sieluunsa” ja loput pari prosenttia oli hulluja jo lähtiessään (= nauttivat sotimisesta).

  4. Lomalainen sanoo:

    Kyllä sota on pilannut paljon hyviä miehiä,ja näiden miesten traumojen kautta monien perhe-elämän. Monet sotalapset täällä ruotsissa olivat hyvin vaikeissa oloissa henkisesti.Oli monenlaista hyväksikäyttöä ja siirtelyä suomen ja ruotsin välillä.
    Uusi kieli aina edessä, tunne-elämä sai monella vammoja.Näin Ukko Kärkkäisestä tehdyn ohjelman oli järkyttävä tarina.

    • Kiitos teille kaikille kommenteista. Nyt mietin, kuinka paljon kertomattomia tarrinoita on ja onko näitä tarinoita koskaan yritetty koota. Siinä olosi tutkittavaa!

      Hyvä tv-sarja siis ainakin on syntynyt! Tuosta Ruotsiin lähetetyista sotalapsista on ainakin tehty koskettava elokuva, en vain muista nyt nimeä. Voi lapsiparkoja, voi äitejä, jotka luopuivat lapsestaan, voi sodan kauheutta.

  5. Asko.Matikainen sanoo:

    Elokuvan nimi oli kai”Äideistä Parhain” Muistaakseni Heikki Hietaniemen kijaan perustui.

  6. Pikkuenkeli sanoo:

    Sarja on e-rit-täin tärkeä. Kunpa sen merkitys muunkinlaisia perheenjäsenen traumoja kokeneiden elämän eheyttämisessä nähtäisiin arvokkaaksi.

    • Hyvä että edes nyt uskalletaan puhua näistä miehistä, joiden mielen sota rampautti. Eihän varmasti kukaan täysjrkinen sieltä palannut täysjäkisenä. Ja me, jotka olemme sitä suurta ikäluokkaa, olemme saaneet lähes jokainen sodan vääristämän kasvatuksen.

      Erittäin tärkeä sarja kuten kirjoitit.

  7. Ulkomailta sanoo:

    Olin eräässä tilaisuudessa jossa puhuttiin posttraumaattisista sotakokemuksista,siellä eräs naispsykologi sanoin osuvasti.Kun miesten sota loppui
    niin silloin heidän vaimojensa sota oikeastaan vasta todella alkoi.Ja jatkui kymmeniä vuosia ja jatkuu edelleen monilla.

  8. Ulkomailta sanoo:

    Yli 17000 sotilasta sai jo sodan aikana jonkin sortin psyykkistä hoitoa.Sitähän on kauan salailtu niinkuin paljon muutakin sotaan liittyvää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s