Tekniikan ihmeitä ja ihmelapsia (Pakinaperjantai 25.11.)

Kiukutteleva hella.

Minulla on sähköhella, on ollut vuosikymmeniä. Osaan sitä käyttää melko hyvin, mutta kaiken varalle minulla on sähkötekniikkaa hyvin tunteva mies ja tietokoneneroa muistuttava poika. Ei siis luulisi olevan mitään hätää minkään teknisen laitteen kanssa. Totta: sellaista pulmaa en tietokoneen kanssa ole vielä kokenut, että tietokonenero ei olisi  osannut puhelimessa jo neuvo pulman ratkaisua tai vanhempi nero osannut asentaa lamppua kattoon.

No, pari tapausta on ollut. Vaikein pulma oli se, kun tietokone vuosia sitten alkoi oikutella: kirjoitusohjelma alkoi antaa yhtä ja samaa kirjainta pitkän rivin.

Tietokoenero oli puhelimessa äimän käkenä. Tuli sitten oikein käymään ja käski minun kirjoittaa koneella. Minähän aloin suoltaa tekstiä tavalliseen tapaani, pidin aina silloin tällöin pienen tauon ja tarkkailin tekstiä kumartuen hiukan eteenpäin nähdäkseni paremmin: ja taas tuli  pitkä rivi samaa kirjainta käsin koskematta.

Poikani löysi tuota pikaa vian:
– Äiti, sinulla on liian isot tissit!
Tietokonenero hoksasi, että kun kumarruin, tissit  joskus hipaisivat näppäimistöä. Vanha kirjoituskone ei tuommoisesta hipaisusta olisi ollut moksiskaan.

Tapauksesta toiseen.  Saimme uuden hellan.  Mutta yksikään levy ei lähtenyt lämpiämään. Kutsuin sähköasennuksesta kaiken tietävän aviomiehen paikalle. Mies väänteli nappuloita. Joutui hädissään turvautumaan hellan käyttöohjeisiin. Mutta hella ei lämmennyt. Mies soitti tietokoneneron paikalle. Mutta eipä hella lämminnyt.

Miehet vääntelivät hiki hatussa niitä muutamia nappuloita, joita sähköhelloissa perinteisesti on. Tarkistivat sulakkeita ja muita johtoja. Katsoivat minua rumasti, kun ääneen  ihmettelin nykyajan tekniikan hienoutta. Salaa sitten soitin 85-vuotiaalle  yläkerran Jennylle, jolla tiesin olevan samanlaisen hellan. Noin 20 sekunnin kuluttua hella alkoi toimia Jennyn neuvolla: vääntäkää se ajastin ensin päälle.

Ei ole sähköhellatkaan enää sellaisia kuin ennen, sanoivat tekniikan herkällä hermolla olevat isä ja poika. Onneksi jääkaappi toimi ja siellä oli kylmää olutta.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, Voittaminen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Tekniikan ihmeitä ja ihmelapsia (Pakinaperjantai 25.11.)

  1. lepis sanoo:

    Ei ole ei! Täällä uuni kuumenee liikaa. Eikä ole huoltomiestä näkynyt tilauksista huolimatta! Argh!

  2. Huoltomiehen saaminen on tosi vaikeaa. Ennen sekin oli helpomtaa. Itse houkuttelin aikoinaan huoltomiehen suoraan kapakasta kertomalla rempsottavista sähköjohdoista. Mies korjasi sähköjohdot ja on vieläkin tässä huushollissa pyörimässä ja etsimässä,josko jotain huollettavaa löytyisi.

    Mene siis ravitsemusliikkeeseen ja kerro murheesi ensimmäiselle miellyttävälle miesihmiselle.

  3. Savu sanoo:

    Useimmiten käyttöohjeet auttavat, sillä useimmiten vika on käyttäjässä, harvemmin väärin käytetyissä laitteissa.

  4. Aili Nupponen sanoo:

    Niin se on: ensin kannattaa lukea se käyttöohje, Muutoin voi vaikka rikkoa kyseisen laitteen.:/

    Ovatko nykyisin kaikki liedet ns. turvaliesiä??

    Joskus yli 30v. sitten ostin sellaisen sähkölieden, jossa olivat ajastimet, ja lieden voi säätää toimimaan ajastimen mukaan. Käytinkin sitä melko paljon, kun olin tyissä navetalla, ruoka odotti kypsänä, ja ei kun syömään. Nyt olen jo eläkkeellä, ja minulla on aikaa katsoa lieden perään. Ja toiseksi, meillä on hyvä puu-uuni, jossa valmistamme paljon uuniruokia.

    • Kyllä siitä ajastimesta tietty hyöty tietyissä tilanteissa on. Mutta puu-uuni on todellista luksusta nykyaikana! Tosin se soveltuu vain meille eläkeläisille, joilla on aikaa.

      Ensimmäisen kerra minä ainakin olen nyt tuommoiseen turvalieteen tutustunut, ehkä se on hyvä paitsi lapsiperheille myös hatarapäisille eläkeläisille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s