Pääministeri Jyrki Katainen matkustaa tänään Euroopan unionin huippukokoukseen, jossa Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Nocolas Sarkozy esittävät ehdotuksensa talouskurin tiukentamiseksi. Suomessa täytyy oikein perustuslakivaliokunnan päättää millaiset valtuudet Kataiselle annetaan.
Joutuuko Suomi pelkäksi maksumieheksi, jos Saksan ja Ranskan ehdottama 85 prosentin enemmistö riittäisi päätöksentekoon EU:ssa? Silloinhan Suomi, vaikka vastustaisikin uusia lainapaketteja, joutuisi kuitenkin maksumieheksi.
Toisaalta tilanteen kiristyessä kansalaiset hoksaavat hymyssä suin, että alkaa selkiintyä ns. asiantuntijoillekin se, mistä tässä eurokriisissä on pohjimmiltaan kyse. Luin aamun TS:stä, että EU:n talouskomissaari Olli Rehn kiteyttää kriisin ja sen seuraukset hiukan samoin kuin vanha kansanviisaus: kireinäkin aikoina pitäisi elää suu säkkiä myöten. Kappas vaan: euromies hoksaa monenmoista!
Kuka tahansa köyhä leipäjonossa seisova olisi voinut ratkaista velkaantuneiden maiden ongelmat jo ennen niiden syntymistä: “Joka säästää saadessaan sillä on ottaa tarvitessa.”
Kun isot pojat oikein söhläävät, koemme ehkä vielä hyperinflaation, sillä kun rahat eivät riitä pannaan painokoneet pyörimään ja lisätään nollia 20 euron setelin perään. Tätähän on jo koettu aiemminkin: Saksassa lokakuussa 1923 päiväinflaatio oli 20,9 prosenttia ja hinnat kaksinkertaistuvat noin 4 päivässä, Unkarissa 1946 päiväinflaatio oli 195 prosenttia ja hinnat kaksinkertaistuivat noin 16 tunnin välein.
Jugoslaviassa on maksettu tavaroita 500 miljardin dinarin setelillä 2000-luvulla ja Zimbabwe kamppailee jatkuvasti jättimäisen inflaationsa kanssa, kotirouvat maksoivat vuonna 2008 ostoksiaan seteleillä, joihin on painettu luku 100 000 000 000 (one hundred billion dollars).
Hymyilevä eläkeläinen 
Jos inflaatio kiihtyy tuohon vauhtiin, ei taida olla leipääkään monen ruokapöydässä, muista herkuista puhumattakaan.;?
Onnea vaan Kataiselle ja Urpilaiselle, tuskien tiellä…
On kyllä Kataisella hikiset paikat. Mutta kyllä järjelliseltä tuntuisi, että pidettäisiin kiinni siitä, että suuret maat eivät saisi tehdä päätöksiä ottamatta huomioon pieniä.
Jokainen maa vastatkoon omista veloistaan!