Kirja Mannerheimista, tyyliniekasta, joka meni jokaiseen sotaansa hyvin pukeutuneena

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu
Teos, 2011

Vuosikausia on kohkattu Mannerheim-filmin tekemisestä, mutta valmista ei ole tullut. Samaan aikaan on Eeva-Kaarina Aronen kirjoittanut aiheesta elokuvallisen romaanin. Kirja täyttää  hyvin tuon puutteen. Filmistä olisi taatusti tullut pitkästyttävä pönötysfilmi, jonka yksityiskohdista olisi syntynyt monta riitaa  –  Arosen romaani sen sijaan on elävä, ruiske suoraan suoneen,  riippuu vain lukijan omasta mielikuvituksesta ja ymmärryksestä kuinka paljon se lukijalle antaa.

Kallorumpu ei ole Mannerheimin elämänkerta, marsalkka on oikeastaan tapahtumien sivussa. Hänet nähdään  palvelusväen joukkoon lukeutuvan silmin, alakerran keittiöstä päin. Yläkerrassa juhlii herrasväki. Teos henkii sisällissodan jälkeistä paremman väen elämää, johon taiteilijat toivat hieman syntistä sävyä, naiset tupakoivat ja joivat ravintolassa vuosikertaviinejä humaltumiseen saakka. Ikkunat olivat auki Eurooppaan, politiikassa alkoi ilmetä rajuja suuntauksia. Eletään tarkalleen sanottuna vuotta 1935.

Mannerheim esitellään kirjan alussa alastomana peilin edessä tarkastelemassa vanhenevaa kehoaan. Pikkutarkka sotamarsalkka elää talossaan tyttärensä kanssa maailmassa, jota ei enää ole. Muistoja on paljon, Aasian tutkimusmatkoilta on esineiden joukossa myös kahdesta pääkallosta tehty kallorumpu. Vieraita käy usein. Kestityksen tulee olla ensiluokkaista.

Eeva-Kaarina Arosen Kallorumpu on kiehtova teos. Se on kuin kaleidoskooppi, joka tunkeutuu menneisiin aikoihin, tunkeutuu ihmisen mieleen, ei sodan jytkeeseen. Kielen ammattilaisena  Aronen on omaa luokkaansa, lauseet elävät ja vain aniharvoin lukijan ote herpaantuu. Kirja kertoo paljosta muustakin kuin Mannerheimin kolmen minuutin munasta tai talon tarkoista tavoista, .Pienillä sivujuonteilla kirjoittaja saa esille 30-luvun jyrkät luokaerot, yhdellä riipaisevalla kohtalolla on kerrottu se julma  verenvuodatus, josta jäi syvät arvet. Ester-tyttö kukkakimppuineen panee lukijan miettimään.

Sotamarsalkan ruokasalissa tapaavat ajan kuuluisuudet, joukossa presidentti  Juho Kusti Paasikivi lihavine Alli-vaimoineen. Hurmaavaa on kirjailijan taito tunkeutua henkilöittensä mielenliikkeisiin;   Aulikki Rautawaara kokee laulaessaan, että huone  laajenee, laulajatar tuntee, että hän voisi pelkillä kasvolihaksilla liikutella kokonaisia taloja,  “ääni on materiaa. Kun laulan ensimmäiset sävelet Im wunderschönen Monat Mai, ne ovat tunkeutuneet suuhuni kultaisena tankona. Laulu on työntynyt suuhuni jalkojeni välistä. Aivan. Jalkojeni välistä. Sitten se nousee ruumiini läpi, muuttuu kurkussani nestemäiseksi ja virtaa huulieni välistä.”

Arosella on sivuhypyistä huolimatta aina kaikki langat käsissä Teos on tarkkaan harkittu ja siinä on monia tasoja. Itse asiassa se olisi valmis käsikirjoitus taitavalle ohjaajalle, ei kuitenkaan Renny Harlinille. Kallorumpu saattaakin olla pettymys  romanttisiin historiallisiin romaaneihin tottuneille. Arosen kerronnassa on  taikaa. Lukija ihailee kirjoittajan älyä, taitoa eläytyä, mielikuvitusta, elämänkokemusta ja eri taiteenalojen tuntemusta.

Lukiessa voi itsekukin opiskella aistimaan maailmaa ympärillään. Kallorumpu on jännittävä kuvakollaasi elämästä, joka saa jatkuvasti uusia muotoja, elämästä, jossa  pienenkin osan näyttelijä on tärkeä.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, kirjallisuus, mynämäki, sano suoraan, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Kirja Mannerheimista, tyyliniekasta, joka meni jokaiseen sotaansa hyvin pukeutuneena

  1. runopasanen sanoo:

    Kirjaa en ole lukenut, mutta hieno esittelysi kyllä siihen houkuttaa, kun mahdollisuus tulee.
    Hyvää Joulua, Hymyilevä!

    • runopasanen sanoo:

      Meni näköjään edellisessä osoitteeni metsään, kirjaimellisesti. Kokeilen uudestaan…

    • tammikuu44 sanoo:

      Hyvää Joulua!

      Arvelisin, että koska olet sanataituri itsekin, kirja tekee sinuun vaikutuksen. Sitäpaitsi kirjailija ei ole ihan eilisen teeren poika eli taas yksi todiste siitä, että aivot pysyvät joustavina ja nuorina, jos niitä käyttää.Jotain älyntynkää siiis voi varmasti säilyttää tällaisella blogikirjottelullakin.

  2. Ulkomailta sanoo:

    Paljonhan Valkoisesta Kenraalista kirjoitetaan,milloinkahan uskalletaan tuoda esille hänen heikkoutensakin ja totuus?Kukaan ei ole tähän mennessä oikeastaan niitä käsitellyt.
    Vähän vain vihjaillaan että Airohan esim.sotaa johti,yksityiselämästä ei juuri mitään
    olin itse eräässä tilaisuudessa missä esitelmän aihe oli ”Mannerheim ja naiset”
    Mutta eräs korkea vakoilupäälikkö(Paasonen) oli taas kertonut ettei naiset olleet hänelle tärkeitä?Eräässä yksityiskirjeessä sisaret (1910 luvulla)pitivät miestä täys ”ryssänä”joka oli sitä mieltä että paras on suomen olla äiti Venäjän suojeluksessa.

    • tammikuu44 sanoo:

      Suomalisila ei ole oikein suhteellisuuden tajua näissä sankarihommissa. Mannerheimin jälkeen on koko kansan sankareiksi julistettu kaikenlaisia jääkiekkoilijoita. Mitkähän olisivat Mannerheimin mahdollisuudet päästä nykyään kansallissankariksi? Toisaalta nykyään rasisminvastaiset voimat puoltaisivat miestä, jonkä isänmaalliset piirit laskivat maahnamuuttajaksi 1900-luvun alussa. Nykyään näitä isänmaallisia piirejä siis sanottaisiin rasisteiksi, koska haukkuivat Mannerheimiä ryssäksi, Ja tätä ryssää kananttavia piirejä sanotaan siis isänmaallisksi. Auta armias!

      • Ulkomailta sanoo:

        Kumma kun kelpaa Mannerheim sankariksi,kun lukee kuinka paljon ruotsin kielen vastustajia on suomessa ja hänhän opetteli suomen paremmin vasta vanhana miehenä,pohjalaiset taas sanoivat aikoinaan ”ryssä pois johrosta”.Kyllähän mies oli kosmopoliitti,mutta luin syksyllä erään tutkielman hänestä ei päässyt sotakorkeakouluun venäjällä kielitaito ei riittänyt,mutta yleni upseeriuralla rikkaan vaimonsa ansiosta kuitenkin hyvin.Niinhän se on että ”nainen kaiken takana”.

  3. Aili Nupponen sanoo:

    Hieno ja mielenkiintoinen esittely Kellorumpu teoksesta; pItänee kysellä kirjastosta joskus ensi vuden puolella.;)

    Oikein rauhaisaa ja hyvää joulua sinuulle, Hymyilevä Tuula.<3

    • Kyllä lukemista riittää tosiaankin pelkissä Finlandia-ehdokkaissa. Ilman kirjastoa jäisi niistäkin puolet lukematt!. Mutta kaipa tässä pysyy jotenkin kärryillä siitä, millaista tekstiä nykyään pannaan paperille, jos lukee muutamankin Finlandia-ehdokkaan teoksen. Rosa Liksomin Hytti nro 6 tietysti pitää lukea ja onhan tässä jouluna aikaa.

      Hyvää, rauhallista Joulua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s