Tarja Halokonen
Tonnikaupalla kalankäärettä on viime päivinä tuhlattu uutisointiin Ruotsin kuninkaallisesta vauvasta. Silmät killillään luettiin. Siinä unohtuivat niin Kreikan pikavipit kuin kaiken muunkin maailman ongelmat. Vauvan jälkeen vaikka vedenpaisumus! Suloista vauvanhajua ja pyllynpesua. Vatvottavaa toki riittää: milloin tulee ensimmäinen hammas, onko kakka ollut kovalla ja kuninkaan harha-askeleetkin unohtuvat. Heja Sverige!
Kateellisena tietysti tasavaltalainen tuota hulabaloota katselee. Meillä on uutisannissa tänään tarjottavana lähinnä Tarja Halosen viimeistä presidenttipäivää. Eikä tässäkään sinänsä ole uutista, mutta asiantynkää sentään huomattavasti enemmän kuin vaaleanpunaisessa kuolaavassa kuninkaallisessa – ja nyt en puhu herra kuninkaasta.
Jotenkin tylyltä tuntuu esim. Turun Sanomien pääkirjoitus, jossa Tarja ei oikein nouse suurmiesten joukkoon. Eipä niin. Hän olikin Suomen ensimmäinen naispresidentti ja teki paljon työtä naisten aseman parantamiseksi. Vähätellen pääkirjoitus suhtautuu myös Tarjan ansioihin ulkopolitiikan hoidossa. Suurin huomio oli Venäjän suhteiden hoitamisessa, toteaa kirjoittaja. Mutta niissähän sitä juuri hoitamista olikin – ja on yhä. Venäjä on läheisin vaikka ei ehkä rakkain naapurimme.
Ja jos Tarjaa ei presidenttikaudella kutsutti vierailulle Yhdysvaltoihin, se olikin onnenpotku, sillä eipä tarvinnut kekkaloida silloisten Yhdysvaltain täyshömelöpresidenttien kahvikutsuilla. Vasta Obamahan on täyspäinen niin ihmisenä kuin presidenttinä.
Me kansalaiset muistamme Tarja Halosen ennen kaikkea sosiaalisen omantunnon presidenttinä, joka kantoi huolta aineellisen hyvinvoinnin tasaisemmasta jakautumisesta. Presidenttinä, joka työssään näki maan suuriman ongelman:
“ Eriarvoisuus on suomalaisen yhteiskunnan suurin huoli. Sitä ei ole kyetty tai haluttu nähdä eikä otettu kyllin vakavasti.”
Onnea Tarja linnasta pääsyn johdosta. Olet vapaa!
Hymyilevä eläkeläinen 
Nyt Tarja voi Pentin kanssa hymyillä iloisena, linnatuomio on päättynyt;DD
Oikein hyvää loppuelämää, ja kiitokset hyvin tehdystä työstä.<3
Mutta rauhallisesti pitää uusi vapaus ottaa, ettei saa sydäriä!
Ihmetyttää todella tuo Tarjan vähättely.Ruotsalaiset jotka ovat olevinaan niin tasa-arvoisia ovat melkein kateellisia.Kun huomauttaa heille että meillä suomessa oli presidentti ja yhtäaikaa myös nainen pääministerinä.En muista oliko Riitta Uosukainen silloin puhemiehenä?Mutta hyvää mainosta oli suomelle samoinkuin Haaviston menestyminen pressan vaaleissa.Ei taideta oikein ymmärtää mikä on nykyaikana tärkeää.Monet vielä haikailevat UKK:n aikoja.
Tuntuu, että sellainen pikkusievä ja tekopyhä sinivalkoisuus alkaa pilkistellä uuden presidentin myötä siellä sun täällä. Nuoret menevät halpaan, kun luulevat olevansa oman onnensa seppiä ja uskovat kaikenlaiseen höttöön kuten hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen ihan noin vain itsestään. Todellisuudessa hyvinvointivaltio on kuoleman kielissä. Työllisyydestä olisi huolehdittava, kannettava huolta muistakin kuin omasta itsestä.
Täytyy toivoa, että uusi presidenttimme ottaa oppia Tarjasta siinä suhteessä, että koko kansan presidentiksi tulee vain panostamalla oikein todella eriarvoisuuden vähentämiseen ja köyhien köhtymisen pysäyttämiseen.