Muistoissani palaan sinne, missä olen kulkenut paljain jaloin

Päivä Meretoja, Suursaaren Emma
Kirja, joka on omistettu kirjoittajan lapsille ja lapsenlapsille
Turku 2012

Aina ei voi edes palata sinne, missä on kulkenut paljain jaloin.” – Tuo lause jää soimaan lukijan mieleen, kun on lukenut Päivi Meretojan  kirjan Suursaaren Emma. Kirja kertoo lähinnä oman suvun historiaa, se sisältää elettyä elämää, kerrottuja tarinoita.

Suursaaren Emma  ei ole kuiva sukukronikka vaan se on kirjoittajan persoonallista puhetta.  Päivi Meretoja tavoittaa sukunsa ihmisten tavan puhua, ajatella ja toimia. Kirjasta välittyy lukijalle voimakkaana arvostus menneitä sukupolvia kohtaan. Mutta katse on kuitenkin aina tulevaisuudessa. Kirja on  myös  kappale Suursaaren historiaa, välähdyksiä saarelaisten elämästä, sodasta, merestä, evakkotaipaleesta.

Päivi Meretoja kirjoittaa tyylikkäästi ja tasapainoisesti. Kerronta ei ole pikkutarkkaa tapahtumien kirjaamista ja vuosilukuja, vaan kirjoittaja näkee myös sydämellään. Hän on säilyttänyt meren äärellä kasvaneen  isoäitinsä verenperinnön, lämpimän tavan suhtautua ihmisiin ja elämään. Tässä syy, miksi  kirjaa ei henno laskea käsistään ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu, kuvat katsottu moneen kertaan.

Päivi Meretoja  näkee ja kokee niin oman suvun kuin kaikkien suursaarelaisten kohtalon evakkotaipaleineen  valtavana onnettomuutena, juurien katkomisena,  jossa kaikki saavat parantumattomiakin kolhuja. Suursaarelaisten elämä oli soljunut hyvissä merkeissä vanhaan malliin vielä 1800-luvulla, se jatkui kotoisena  aina 1900-luvun alkuun saakka: oli meri, joka antoi elannon, jopa  mahdollisuuden vaurastumiseen. Saattoi tietenkin lähteä suureen maailmaankin nuorena ja uteliana kuten  isoäiti Emma.  Sota sotki  sitten kaikkien elämän, Suursaari oli jätettävä. Uusi kotipaikka löytyi lopulta Emmalle ja läheisille Turusta.

Kirjassa suvun kohtaloita väläytellään niin vanhempien kuin useimpien lasten ja lastenlasten näkökulmasta. Oma tehokas osuutensa on kirjoittajan vanhempien sodanajan kirjeenvaihdolla. Kirjeet  heräävät henkiin, ei niitä tarvitse selitellä.

Päivi Meretoja on kasvanut kodissa, jossa arvostettiin opiskelua, kirjallisuutta ja yleensäkin taidetta. Mummi muistoineen ja kertomuksineen antoi  monesti enemmän lämpöä kuin kiireiset vanhemmat. Suursaaren verenperintö herätti varmasti kirjoittajassa merenkaipuun,  halun edes mielikuvituksen voimalla  palata sinne, missä  “edeltäneet sukupolvet ovat kävelleet paljain jaloin“. Päivi Meretoja on perinyt saarelaisten  kyvyn kuvitella, ponnistella, rakentaa ja rakastaa. Hyväksyä elämä, kukin persoonansa mukaan. Kuten Joke-veli  kirjassa sanoo:

Minua on hellästi puristettu kädestä, ja minulta on viety kaikki, ihmisyyskin. Olen auttanut ihmisiä elämään, mutta olen monille myös tuottanut tuskaa. Olen ollut vapaa ja kahlittu. Vihata en halua, ja katkera en ole.”

– Kirjoittamisen pakko ja vimma tulevat ihmisen sisältä, sanoo Päivi Meretoja, kirjoittaessaan ihmisen on oltava rehellisesti se mikä on, ilman titteleita, asemaa ja vaikutusvaltaa.  Vain kirjoittava, tunteva ihminen.

*

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): ihmiset, ihmissuhteet, kirjallisuus, mynämäki, sano suoraan, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Muistoissani palaan sinne, missä olen kulkenut paljain jaloin

  1. Hirlii sanoo:

    Ne ken elää, ne tietää.

  2. maria sanoo:

    Arvion perusteella kirja kannattaisi lukea. Mistähän sitä saa ostaa tai lainata?
    Yleensä elämänmakuiset, tosielämää kuvaavat teokset ovat sellaisia, joiden henkilöihin voi samaistua. Vaikka sodasta on jo kauan, on se silti tavallaan hyvin lähellä vieläkin. Murrosvaiheet jättävät aina vahvoja jälkiä, jotka jollakin kummallisella tavalla periytyvät seuraaville polville vaikka eivät geeneihin vaikutakaan. Tämä pätee niin hyvässä kuin pahassa.

    • Tässä olisi todellakin hyvä kirja sinulle! Kirjassa on sekin hyvä puoli, että siinä ei jäädä ruikuttamaan tyyliin ”kaik män eikä piisantkaa.. ” , vaan nähdään mieluummin suursaarelaisuus (karjalaisuus) ja ennen kaikkea Emma-isoäidin verenperintö voimavarana.

      Kirjan saat vaikka tilaamalla osoitteesta: paivi.meretoja@uta.fi tai sitten Turusta Pienestä kirjapuodista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s