Lavarunoilijan etsintä ja löytäminen Turussa

Lavarunous sopii myös aikuisille. Aila Jouppimäki ja Sauli Jaakkonen osaavat nauttia runoudesta.

*

Lavarunous on hauskaa. Se on vähän niin kuin karaokea mutta siinä ei tarvitse laulaa, puhe riittää. Runoilun taito ei kuitenkaan ole pahitteeksi. Koska esiintymispaikkana on pubi, turha fiiniys ei vaivaa. Sanottava saa toki olla, hauskaa saa olla ja vakavakin saa olla. Voit olla rap-runoilija tai moderni, pelkkien äänien päästelijä. Yksinkertaista!
Tämä on kuitenkin vakavasti otettava laji, jossa tuomaristo arvioi esitykset. Parhaat pisteet saanut lähetetään Kuopioon, josta voittajaksi selvinnyt lähtee Pariisiin lavarunouden eli Poetry Slamin MM-kisoihin.
Poetry Slamin Varsinais-Suomen aluekarsinta pidettiin viime torstaina 19.4. kortteliravintola Hugossa Turussa. Tapahtuman järjesti turkulainen Kirjan talo.
Kukas runoilija se siellä viittilöi?

*

Torstai kello 20.15. Nyt on kiire! Etsin runoilijaa, erityisesti lavarunoilijaa. Ensiksi tästä yli Aurajoen teatterisiltaa pitkin. Sillalla kukkivat sadat ja tuhannet pienet narsissit.  Sillan päässä viittilöi joku parrakas tyyppi!  Joku runoilija varmaan, Saarikosken Pentti-vainaa ehkä. Ei sentään, parrakas tyyppi on Turun linnan tonttu!
Nyt sitten runoilijan ohi: Aleksis Kivi  totisena, pää katkaistuna,  teatterin  seinällä mainos, jossa toivotetaan tervetulleeksi Kalterien taakse Kakolaan. Taidan olla väärillä jäljillä? Syöksyn kallioon louhittuun ammollaan olevaan kitaan. Joku vetelee komeasti vanhaa kansanlaulua, akustiikka ainakin  pelaa. Vielä hetki ja lopultakin sisään kapakan ovesta.

Lavarunous ei ole useinkaan tällaista.

*
Tunnelma on sama kuin vanhojen underground-runoilijoiden aikana: kovat jätkät kehuu itseään ja nynnyt jätkät kehuu naisia. Kovat jätkät saavat usein turpaan, nynnyt jätkät  muuta. Mutta nyt katsotaankin televisiosta jääkiekko-ottelua, Kukaan ei mahdu   luontevasti mihinkään istumaan. Sitten peli on pelattu. Televisio sammuu.  Toinen joukkue voitti. Jääkiekkoilijat lähtevät kapakan perätiloihin olutlasit tukevasti kourassa.  Etuosaan tunkee  runouden rakastajat. Tunnelma alkaa ilman oluttakin humalluttaa.

Lavarunous on  paremminkin tällaista.

*
Runo ei juurikaan häiritse takaosan jääkiekkomiehiä, etuosan yleisö eläytyy kuka mitenkin. Hauskoissa kohdin nauretaan ja vakavissa ollaan hiljaa. Semmoista se on lavarunous. Tulee toinen kierros ja kärkipää alkaa hahmottua. Upea, upea on tämä punatukkainen Ann Charlotte, ääni hallinnassa, runo avioliiton kehityksestä jää mieleen samoin ruotsin kielellä leikittely, suosikiksi nousee myös Daniel Kozlov rastatukkaisena ja niitikoristeisena nuorukaisena, runoissakin oma nuoruuden  ääni. Ja  lisää kärkipäätä: Olli Lönnberg, Kalle Talonen, A-P Kivinen.
Lavarunous – ja kaikki runous – elää ja kukoistaa ja sillä on hyvä tulevaisuus, sen todistaa Daniel Kozlov koko olemuksellaan.

*
Hilkulle jäi ettei selvinnyt, kuka sinne Kuopioon lähtee. Piti näet rientää viimeiselle bussille. Kaikkein tärkein selvisi: runo elää ja uutta syntyy koko ajan, ja vanhatkin kirjoittajat vielä innostuvat.  Hieman rauhallisempi paikka kuin näin pieni pubi olisi kuitenkin edullisempi niin kuulijoita kuin runoilijoita ajatellen. Erityisesti jäi kaipaamaan niitä rap- runoja ja  äänirunoutta eli runoja ilman sanoja, pelkkiä hurmaavia äännähdyksiä.

Illan pimeyteen oli teatterisillalle joku sytyttänyt lamppuihin valot selvästikin runoilijoiden kunniaksi. Ja miljoonat pikkunarsissit loistivat kuin juuri kukkaan puhjenneina. Innoissaan nekin.

*

Turun Sanomat 22.4. kertoo, että lavarunokilpailun voitti A-P Kivinen, toiseksi tuli Kalle Talonen ja kolmanneksi Ann-Charlotte Palmgren.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, mynämäki, runoilijat, sano suoraan, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Lavarunoilijan etsintä ja löytäminen Turussa

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Mitähän Aleksis Kivi pitäisi tämän päivän runoudesta? Olisiko ehkä hyvillään siitä, että runous jaksaa hyvin ja se on suosittua; ja sitä on hyvin monenlaista;?

    Nykyrunous ei ole iin pateettista ja vakavaa kuin runous oli sotiemme jälkeen. Runo voi kepeää ja leikillistä, sillä voi ilmaista mitä vain—.

    • Hyvin määritelty, Aili! Luulisin, että Aleksis hymyilisi ja nauraisikin sekä antaisi oikein takakäteen August Ahlqvistille turpiin että poks! Sodanjälkeisen pateettisuuden ymmärtää, mutta nyt on aika toinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s